Ämpärillinen uudenvuodenlupauksia
Elämä on ihmeellistä. Allakka on taas rullattu loppuun kuin kortonki elämän ensimmäisen vaakamambon jälkeen, ja uusi vuosi pyörähtää käyntiin jälleen kerran tammikuun ensimmäisellä päivällä. Vetovuosi on ollut käsittämättömän giganttinen, mutta ensi vuosi tulee rikkomaan kaikki yleisurheilun arvokisojen A-rajat puhumattakaan MM-hiihtojen hemoglobiinirajoista.
Jokaisella omaa perävaloaan tavoittelevalla Pertsalla on omat uudenvuodenlupauksensa. Olen henkilökohtaisella tasolla luvannut tilittää vuonna 2012 vielä aiempaakin vuotta enemmän, jos se vain on mahdollista eli jos persaus kestää ylimääräiset tienestit. Olen luvannut itselleni sekä Jari ”Slaid Slid Slidden” Litmaselle, että tuen jalkapalloilevaa messiastamme kaikin keinoin, jotta hän pystyisi jatkamaan uraansa vielä 4-5 vuoden ajan. Jari on siihen valmis, mutta kestääkö oma psyykkeeni? Kyllä se kestää, se on luja kuin aamukakka pakkasessa.
Lupaan myös tänä vuonna tukea suomalaista urheilua – etenkin jalkapalloa, jotta näkisimme vihdoin kirkkaana aamunkajona siintävän MM- tai EM-lopputurnauspaikan iltasiiderien lasittamissa silmissämme. Olen valmis harjoittelemaan ja harjoituttamaan harjoitusintoani, sillä harjoitteluhan on kaiken a ja o, ja harjoitellahan me osaamme – eikö vain…? Annan teille muutaman suuntaviivan härmäläläisestä harjoittelusta: Veikkausliigajoukkue HJK treenaa kuutena päivänä viikossa ja usein kahdesti päivässä. Kakkosdivisioonajoukkue Gnistan painelee viidesti viikossa plus omatoimiset vatsalihasharjoitteet sekä mielikuvakeskitykset päälle. Vantaalaisissa kolmos- ja nelosdivisioonajoukkueissa (TiPS, VJS, FC Vantaa) vedetään kieli punttivyön alla neljä kertaa viikossa. Harjoitukset pitävät sisällään aerobisen 45 minuutin lenkin (joka pyritään juoksemaan 25:een minuuttiin), pallolliset 90 minuutin harjoitukset sekä loppuloikkamatinean. Harjoituksen kestoksi tulee alasarjajoukkueelle kohtuullinen 3 tuntia ja 15 minuuttia. Kun tähän vielä lisätään liikuntatieteiteille takapuolta näyttävän kuntovalmentajan laatimat syväkyykkytreenit fysioterapialla, parisuhdeterapialla sekä AA-terapialla höystettynä, on menestysresepti valmis. Missä siis mennään vikaan? Harjoittelumäärät ovat hurjia, mutta miehet polkevat paikallaan kuin Kalle Palander kuntopyöränsä selässä.
Koska olen kriittisyyden asiantuntija, käännän nyt asian toisin päin: miksi emme ole vielä päässeet arvoturnaukseen jalkapallon saralla, kun aladivisioonissakin harjoitellaan kuin viimeistä päivää ja ensimmäistä iltaa? Miksi? Alasarjoistahan pitäisi nousta titaanisen kovia stroganof-reisiä aina pääsarjatasolle asti. Vai olisiko asia kuitenkin niin, että aladivisioonien keskitys-Kaarloilla ei ole enää tai ei ole koskaan ollutkaan minkäännäköistä annettavaa suomalaiselle jalkapalloilulle? Ehkä on turha odotella ylipainoisilta, sukat salihousujen päälle vetäneiltä ja keskityspalloihin täydellisellä virhearviolla sinkoutuvilla ”kyl must ois voinut tulla jotain”-takatukilta minkäänlaista Maradona-herätystä kesken kolmos- tai nelosdivisioonaottelun lopputsemppiä. Näin se vain menee. Litti, sun on jatkettava pelaamista. Jatkathan Sliddis, jatkathan?
Lupaan, etten ensi vuonna paasaa suomalaisesta harjoittelusta, mutta nyt haluan sanoa vielä tämän: kun koulussa on liukari-Lassen luokan vanhempainilta, jossa myös Lassen pitää olla luokkansa kahvitarjoilua pyörittämässä, niin antakaa opet Laban kuitenkin mennä futistreeneihin muffinssikassan laskijan paikan sijasta. Kenties on kuitenkin tärkeämpää harjoittaa itseään uudeksi Jari Litmaseksi kuin pohjaanpalaneiden joulutorttujen valvojaksi. Jos pienten palleroistenne opettaja yrittää selittää läsnäolon tarpeellisuutta yhteen hiilen puhaltamisen periaatteella, voitte samaan hengenvetoon kysellä ihanaiselta kansankynttilältä, että mistäköhän helvetin tulipalosta kyseinen hiili mahtaa olla peräisin. Samalla voitte todeta, että juuri tämänkertaisissa futistreeneissä harjoitellaan erikoistilanteita kolmen kuukauden päästä alkavaan piirisarjaan ja että liukari-Lassen on pakko olla vaparimuurissa paikalla, sillä ilman toista reunamiestä jokainen alle 20 metristä ammuttu lapanen kolisee omissa. Kyllä ope ymmärtää ja jos ei ymmärrä, voitte levittää opettajanpöydälle Suomen viimeisimmät suoritukset jo päättyneissä EM-karsinnoissa.
Koska olen kunniallinen vedonlyönnin evankeliumin levittäjä, lupaan tarjota teille alkavana vuonna entistäkin maistukaisempia vetovinkkejä, jotka poikivat loisteliaita tuloksia aina seuraavaan uuteen vuoteen asti. Olen asennoitunut voittamaan, olen valmis antamaan kaikkeni. Esimerkkinä kivikovasta asennoitumisesta toimikoon ote jäätävästä elämäkerrastani:
Mikkeli, 12. helmikuuta 1997, ykkösdivisioonan harjoituskausi, huurteinen sunnuntaiaamupäivä, 6 astetta pakkasta, vastassa MP. Tilanne 0-0 (s. 3, keskeltä):
”Kemo pyörii hermostuksissaan kentän laidalla kuin rekkakuski sukupuolitautien poliklinikalla. Rale is easy. Sillon varmaan darra… on sillä darra. Päästäis nyt näyttämään, mä oon ihan lämmin. Täytyy vähän korjata polvitukea. Tää on aikamoinen jötikkä, siis tää polvituki, hinasin viime syksynä TiPS:n miehiä ykkösdivarissa sekä A-junnujen säilymisen SM-sarjassa, mutta kyseinen zembalointi vaati veronsa: takaristiside poikki, nivunen katki sekä alavatsa halvaantui nilkoista ylöspäin. Polvituen avulla pysyn just ja just henkisesti kasassa. No nyt… ei!! Päästä nyt helvetti kehiin! 2 minuuttia jäljellä. No nyt se tulee tänne päin… mitä?? Se kysyy, että mikä mul oikein on jalassa, polvituki vai?? Sillä ei ilmeisesti voi pelata… voi jumalauta, eikö se ole nähnyt tätä jo pukukopissa? Pistän perseen hankeen ja paskon alleni, nyt on niin sanottu vitutus. Peli päättyy 0-0, hegemoniaottelu, Left Foot 0+0, 0 minuuttia. Perusreissu Mikkeliin, hyvä sunnuntai… ja TV:stä ois tullut samaan aikaan MM-hiihtojen miesten 50 km, Myllylä kuulema voitti, s..tana!!”
Mitä haluan jälleen kerran kaikella edellisellä surkeudella sanoa? Kyllä, tänään ja viikonloppuna nautitaan tilipäivistä. Älkää unohtako Viasatin letkeitä NHL-myräköitä päiväohjelmastanne. Älkää unohtako Betsafen muhkeaa, vuoteen 2012 kohdistuvaa viihde- ja erikoisvetotarjontaa – älkää missään nimessä unohtako. Ennen erikoisvetoja keskitytään kuitenkin perjantain antiin, sillä tänään on tarjolla mukavan ihanaisia kohteita, joista tarraamme seuraaviin:
Keski-Euroopan mäkiviikko, Obertsdorf: Ammann-Sklett -kaksintaistelu, pelatkaamme ylivarmaa Sklettiä
Tuplaan kaveriksi Sveitsi U20
Sitten:
Sveitsi U20 -3,5
KooKoo
KooKoo -1
Sport
Sport -1
Lauantai-sunnuntai -akselin vinkit kajahtavat ilmoille viimeistään huomisen aamupäivän aikana.
Vedonlyöntielämä on todella ihmeellistä. Elämme elämän jyrkänteellä, jota varjostaa nälkäisten kihomatojen kanjoni. Olemme juuri ja juuri selviämispisteen paremmalla puolella, mutta kaipaamme jotakin varmistusta toiminnallemme. Olen julistanut seuraavaa aiemminkin, mutta palaan näin uuden vuoden kynnyksellä jälleen kerran kaikkein tärkeimpään; haluan tässä kohtaa ottaa karkeloihin mukaan hyvien ystävieni Tatun ja Patun neuvot. Vaikka olen vedonlyönnin Hyberkybermies, varjostavat monet vaarat viatonta arkeani. Siinä missä Saniteettimies ja Leppäkerttumies yrittävät välittää minulle Vesa Harjamaista elämisen ydintä, vetävät vihjepalvelujen erikoisagentit E-Mailis sekä Ros Kiss@ allekirjoittanutta epätodellisuuden verhon toiselle puolelle. Haluan olla sekä vedonlyönnin että riskinoton keskipisteessä, mutten pysty näyttelemään Aktiivipoikaa ja Mittamiestä samaan aikaan. Mitä haluan tällä kaikella sanoa? Mitäpä luulette? HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! Vuonna 2012 tykitetään entistäkin kovemmin.
Loading ...
