Ihanaa, musikaalisarja! Huomenna Subilla alkaa Glee. Gleessa seurataan MacKingley High Schoolin Glee Club-kuoroa, joka yrittää nousta entiseen kukoistukseensa. Luvassa on musiikkiesityksiä klassikoiden tahtiin, mutta jaksoissa esitetään myös muun muassa Lady Gagaa, Amy Winehousea ja Madonnaa.
Sarjaa on todellakin hypetetty joka puolella ja siksi aion sukeltaa siihen täysillä. Hyvällä omallatunnolla odotan sarjalta mullistavia kokemuksia. Uskon, että sarja on minua varten, olenhan itsekin ollut monessa musikaalissa mukana ja lisäksi esiintynyt Spaissareiden ja Madonnan kanssa. Siis omassa huoneessani, peilin edessä, deodoranttipullo kädessäni.
Osittain pelkään, että liiat odotukset vievät sarjalta jotain. En usko, että enää koskaan voin olla mistään niin kickseissä kuin esimerkiksi yläasteikäisenä Spice Girlsistä. Tällä viikolla todistin kicksittömyyteni ollessani katsomassa tämän ajan Madonnaa, Lady Gagaa.
Gaga oli hyvä ja ajoittain samanlainen seksipommi kuin Madonna 90-luvulla. Hän oli yllättävän seksikäs soittaessaan pienissä alusvaatteissaan flyygeliä tarkkaan harkitussa asennossa ja vääntelehtiessään Areenan lavan lattialla. Ja kyllä, hän lauloi paremmin kuin Madonna koskaan, mutta ei hän vielä Madonna ole. Valitettavaa, mutta totta.
Kun Gaga tuli tietoisuuteeni, innostuin. Luulin, että saan uuden Madonnan elämääni. Nyt kuitenkin tuntuu, että kummallisissa asuissa patsastelu vaikuttaa turhalta kikkailulta. Varsinkin, jos se saa artistin liikkeen näyttämään auttamattoman kömpelöltä.
En ollut pettynyt keikkaan. Petyin, etten ihastunutkaan häneen yhtä täysillä kuin 7-vuotiaana Madonnaan nähdessäni Vogue-kappaleen live-esityksen.
Sarjaan ihastuu ehkä helpommin kuin poptähteen, ainakin lyhyeksi aikaa. True Blood, Gossip Girl ja Dexter ovat napanneet minut hetkeksi mukaansa, mutta en muista, milloin joku sarja olisi vienyt minulta todella jalat alta.
Glee tuntuu tehneen monille amerikkalaisille niin, mutta mikä on Gleen salaisuus? Voisiko se olla puhdas hauskanpito musiikin parissa? Ehkä katsojat ovat vihdoin täynnä toisten laulu- ja tanssiesitysten arvioimista. Kuka oli paras? Kuka mokasi tänään? Mitä Jone sanoi Tuiskulle ja itkikö Marco? Kuulostaa vaihteeksi melko tuoreelta katsoa kerran viikossa ohjelma, jossa esitetään omia tulkintoja muiden hiteistä ilman, että ketään on pakko pudottaa.
Loading ...
Jani
16.10.2010
Teksti herätti ajatuksia, että semmoinen fanittaminen mihin pienenä pystyi on jäänyt näin vanhenemisen myötä pienemmälle. Tosin pienempänä uskoi joulupukkiin ja muihin satuolentoihin, joten ehkä idolitkin oli jotain taianomaista ja oman käsityskyvyn ylittävää.