Suomalaisia korkeakouluopiskelijoita on patisteltu ja kovisteltu viime vuosina. Yliopistossa ei voi enää roikkua kirjoilla vuosikausia ja nauttia opiskelijaetuuksista. Opiskelijat halutaan nopeammin työelämään -tai ainakin jonnekin pois luentosalien penkkejä kuluttamasta. Tutkimuksen laatua halutaan parantaa, ja tohtoriopintoihin halutaan vain todella motivoituneita ja lahjakkaita opiskelijoita. Päättäjien visioissa Suomi on tulevaisuudessa huippututkimuksen kärkimaa, jonka loistavasta opetuksesta ulkomaalaiset opiskelijat ovat valmiita maksamaan. Tusinamaisterit taas pullahtavat nopeasti opintoputkesta ulos kartuttamaan valtion kassaa.
Haaveita ja visioita on hyvä luoda. Ilman niitä ei ole kehitystä. Jos haaveet eivät kohtaa resursseja, tiedossa on kuitenkin katastrofi. Miettikää vaikkapa entistä Neuvostoliittoa ja Maon ajan Kiinaa. Mösjöö Mao näännytti kansansa suurilla harppauksillaan. Maan talous oli romahduksen partaalla ja kulttuurivallankumouksella ei ollut mitään tekemistä oikean kulttuurin kanssa. Suomalaiset korkeakoulut eivät ole vielä niin hyviä opinahjoja, että meillä olisi rahkeita lyödä opinnoille hintalappu. Jos perusasiat ontuvat yliopistoissa, miten ne voivat tuottaa innovaatioita ja houkutella ulkomaalaisia opiskelijoita?
Mielipiteeni suomalaisen korkeakoulutuksen tasosta perustuu lähes seitsemän vuoden yliopisto-opiskeluun. Olen tällä hetkellä malliesimerkki siitä, mitä Vanhanen ja kumppanit eivät halua. Opintorekisterini pullistelee opintopisteistä. Olen opiskellut sitä sun tätä ja lopuksi päädyin suorittamaan kahta tutkintoa. Olen ollut koko ajan epävarma siitä, onko koulutuksellani mitään arvoa työmarkkinoilla. Olen tämän vuoksi tehnyt todella paljon töitä opintojen ohella ja onnistunut onneksi saamaan oman alani töitä. Tiedän, että olen kahminut liikaa turhia kursseja. Mutta mitä muuta epävarma 22-vuotias voi tehdä, jos opintojen ohjaus on minimaalista, eikä omalla laitoksella kukaan osaa vastata työllistymiseen ja sivuaineisiin liittyviin kysymyksiin. Kun opintosuunnitelman tekemisestä tuli pakollista, suhtautui HOPS-opettajamme vastuualueeseensa todella negatiivisesti. En nähnyt mitään järkeä HOPSin teossa, kun opettajan asenne oli se “että tehdääs nyt tämä liirumi laarumi pois alta että päästään kotiin”.
Opiskelu ei ole mielestäni raskasta. Olen edelleen ylpeä ja kiitollinen kaikesta saamistani tiedoista ja taidoista. Yliopistossa selviäminen sen sijaan on helvetinmoinen savotta. Laitokset puskevat uusia maisteriohjelmia ja opintokokonaisuuksia joka vuosi, mutta monesti kukaan ei osaa neuvoa opintojen vastaavuutta ja korvaavuutta koskevissa kysymyksissä. Loppututkinnon kasaaminen muistuttaa sosiaaliluukulta toiselle juoksemista, jos opiskelija on hiukankin poikennut kaavoista. Korvaavuuksista joutuu neuvottelemaan milloin tiedekunnan kansliassa, milloin laitoksen jotajan tai opintoasiain päällikön kanssa. Takapuolessa polttaa koko ajan pelko siitä, että tutkintovaatimuksia muutetaan radikaalisti ja omat opinnot vanhenevat. Nopeasti valmistuminen on kuitenkin monessa tiedekunnassa vielä mahdotonta jähmeän byrokratian ja piittaamattomien opettajien vuoksi.
Suomalaisen tutkimuksen laatu on oma lukunsa. Mutu-tuntumani perusteella gradu ei suinkaan aina jää kesken opiskelijan työkiireiden tai laiskuuden vuoksi. Motivaatio loppuu ja pelko valtaa mielen, kun graduohjaaja vaihtuu tai ohjaajan kommentointi on olematonta. Pahimmillaan opiskelija joutuu opettelemaan tieteellisten artikkelien etsimistä ja lukemista vasta graduvaiheessa. Teoriat pitäisi nitoa opintoihin heti ensimmäisistä kursseista alkaen. Massaluennot ja kirjatentit eivät harjoita opiskelijoiden omatoimisuutta ja tiedonhankintataitoja. Ne kuitenkin ovat äärettömän tärkeitä graduvaiheessa.
Mielenkiintoista on se, että moni vanhan polven päättäjä on itse opiskellut yli kymmenen vuotta. Harva heistä on väitellyt tohtoriksi ja joukossa on myös ikuisia ylioppilaita. Nämä ihmiset vaativat nuorilta entistä enemmän, vaikka resursseja lisätään tuskallisen hitaasti. Miksi heidän omat opintonsa venyivät aikoinaan? Ehkä heilläkin oli ongelmia Ruotsin ja tilastotieteen kurssien kanssa. Ehkä heiltäkin oli välillä rahat loppu. Ehkä heitäkin väsytti ja pelotti.
Loading ...
