Istun autossa ja tarkkailen tienvarsien viittoja. Yhdestä suunnasta löytyy Nasaret, toisesta taas Jerusalem ja Betlehem. Kylttien perusteella tuntuu siltä kuin olisin matkalla historiaan, mutta ympärilläni kohoaa moderneja rakennuksia, ja sivupeilistä heijastuu tuttu Ikean logo. Silti vasta kotimaahan palattuani ymmärrän, millaisen kontrastin Israelissa kohtaavat nykyaikaisuus ja äärimmäinen perinteikkyys muodostavat.
Rosh Hanikran tarina
Odotamme tukahduttavassa kuumuudessa pääsyä kaapelivaunuun, joka kuljettaa meidät Rosh Hanikran valkoisten kallioiden sisään kätkemään luolastoon. Henkilökunta kiertää jonottavien vierailijoiden keskuudessa jakamassa mehujäitä. Israelilaisten retkeilijöiden lisäksi paikkaa on saapunut ihailemaan joukko amerikkalaisia ja ranskalaisia turisteja.
Kyseessä ei ole mikä tahansa luolasto, sillä Libanonin ja Israelin rajalla sijaitsevan Rosh Hanikran tunnelin läpi kulki brittihallinnon aikaan rata Israelin Haifasta Libanonin Beirutin kautta Tripoliin. Junarataa pitkin kuljettiin paitsi brittien sotatarvikkeita myös juutalaispakolaisia keskitysleireiltä. Tunnelia ei enää ole, sillä Israelissa toiminut puolisotilaallinen Haganah-järjestö räjäytti sen vuonna 1948, ja nykyään turistien ihmeteltävänä ovat ainoastaan tunnelin jäänteet.
Uskomusten mukaan Rosh Hanikralla on myös toisenlainen historia, jota luolassa esitettävä videopätkä kuvaa. Tarina kertoo nuoresta parista, jolla oli tapana kohdata kallioiden suojassa. Heidät erotti nuoren neidon naittaminen toiselle, minkä vuoksi neito valitsi mieluummin kuoleman. Luolissa kaikuvan meren kohinan seasta voi kuulemma erottaa vieläkin nuoren neidon huokaukset.
Huokaukset Rosh Hanikrassa voivat yltyä meren raivoksi etenkin talviaikaan, jolloin meren aallot muovaavat luolastoa silmittömällä voimalla. Vierailupäivänämme sää on melko tyyni, mutta saamme silti osamme suolaisesta vedestä, jota pärskyy parhaimmillaan yli 35 metrin korkeuteen.
Maailmanluokan turvatoimia
Rosh Hanikrasta kymmenisen kilometriä etelään sijaitsee Nahariyan kaupunki, jonka Lonely Planet kuvaa lepäävän ikuisessa sapatissa. 1930-luvulla perustetun kaupungin elinkeino nojasi pitkään matkailuun, mutta neljä vuotta sitten kaupunkia koetellut ohjushyökkäys vahingoitti sen taloutta. Sitä on vaikea uskoa kahviloiden ja ravintoloiden täyttämässä Nahariyassa.
Ensimmäisenä päivänä sydämeni pompahtaa kuullessani taivaalla kiertelevän hävittäjän korviavihlovan äänen. Totun yllättävän pian uuteen äänimaailmaan ja nautin Välimeren aaltojen kohinasta Nahariyan pitkällä hiekkarannalla. Ulkoasianministeriön matkustustiedote kummittelee silti takaraivossani, mutta teen kompromisseja, sillä matkailu Israelissa rajaseutuja, julkisia kulkuneuvoja sekä väenkokoontumispaikkoja välttäen on miltei mahdotonta.
Turvallisuudentunnetta lisäävät tiukat turvatoimet. Astuessani Nahariyasta Tel Aviviin matkaavaan junaan aseistettu vartija tarkastaa passini. Käsilaukkuni kolutaan puolestaan tarkasti läpi niin apteekkiin, ostoskeskukseen kuin pankkiin pyrkiessäni.
Kohti koillista
Yksi päiväretkistämme vie kohti Genesaretinjärveä ja Golanin kukkuloita. Israelin tärkeä vesivarasto, Genesaretinjärvi, tunnetaan myös esimerkiksi nimillä Galilean- ja Tiberianmeri tai -järvi. Raamattuun perehtyneet yhdistävät paikan Jeesuksen tekemiin ihmeisiin, kuten kuuluisaan vetten päällä kävelyyn. Retkipäivänä sumu on laskeutunut järven ylle, ja vastarantaa voi hädin tuskin erottaa. Pysähdymme piknikille Kapernaumin muinaisen kaupungin raunioiden tuntumaan ja ihmettelemme järven laidalla kohoavaa vuonna 1931 rakennettua ortodoksikirkkoa.
Jatkamme pian matkaamme kohti Golanin kukkuloita. Odotan kauniita maisemia ja vaikuttavia näköalapaikkoja. Yhtä vahvana mieleeni jäävät kaikesta huolimatta taisteluissa tuhoutuneet talot ja miinoitetut pellot, joille astumisesta varoitetaan suurin kyltein sekä alueella partioivat YK:n autot. Kuulen, että alue kuului aiemmin Syyrialle, joka menetti sen kuusipäiväisessä sodassa vuonna 1967.
Päiväretkemme osoittaa, kuinka moniulotteinen maa Israel on. Eri uskontojen historia on läsnä jatkuvasti ja juutalainen tapakulttuuri olennainen osa arkea. Toisaalta myös poliittiset levottomuudet vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, ja yleinen asevelvollisuus koskee kaikkia juutalais- sekä druusimiehiä ja -naisia. Palvelukseen astutaan 18-vuotiaina, ja miehet viettävät armeijassa 36 kuukautta, naiset 21. Armeija voidaankin nähdä eräänlaisena aikuistumisriittinä, jonka jälkeen moni israelilaisnuori lähtee reppureissaamaan maailmalle.
<väliotsikko> Vanha ja uusi Jerusalem
Istumme aukiolla vain kivenheiton päässä Länsimuurista, josta käytetään tavallisesti myös nimitystä Itkumuuri. Olemme puikkelehtineet päivän aikana Jerusalemin vilkkaan kaupungin läpi vanhaan Jerusalemiin, jossa olemme nähneet niin Pyhän haudan kirkon kuin Länsimuurin sekä kulkeneet Via Dolorosaa pitkin.
On vaikea ymmärtää, kuinka paljon kulttuureita ja uskontojen pyhiä paikkoja alle neliökilometrin kokoiseen Jerusalemin vanhaan kaupunkiin mahtuu. Se voidaan jakaa neljään eri kortteliin: juutalaisten, muslimien, armenialaisten sekä kristittyjen. Pitkät matkamuistojen täyttämät kujat vaihtuvat nopeasti muslimikorttelin sokkeloisiin markkinoihin, joilla myydään miltei mitä tahansa leluista mausteisiin.
Tällä kertaa silmiimme ei osu yhtäkään Jerusalem-syndrooman uhria, joiden kerrotaan toisinaan käyskentelevän vanhan kaupungin kujilla esimerkiksi lakanaan verhoutuneina. Syndrooman voi laukaista vierailu Jerusalemissa, mitä kuvataan usein vaikuttavaksi tapahtumaksi, varsinkin uskovaisten keskuudessa.
Vanha kaupunki on vain pieni vaikkakin merkittävä osa Jerusalemia, joka on Israelin pääkaupunki ja hallinnollinen keskus. Aikaa lomakalenteriin voi varata esimerkiksi Israelin parlamenttiin eli Knessetiin tutustumiseen.
Herkuttelijan paratiisi – tietyin ehdoin
Israel yhdistetään tavallisesti juutalaisuuteen, mutta myös arabikulttuuri vaikuttaa selvästi maan tunnelmaan. Noin kolme neljäsosaa israelilaisista on juutalaisia, ja Israelin arabit ovat juutalaisten jälkeen maan toiseksi suurin etninen ryhmä. Arabia on heprean ohella maan virallinen kieli.
Viehättävän vilkkaisiin arabimarkkinoihin tutustumme Jerusalemin lisäksi Akkon vanhassa kaupungissa. Muistelen edelleen huikeita hedelmä- ja kalatiskejä sekä uunituoretta, makeaa baklavaa myyviä leipomoita. Akkon vanhasta kaupungista löytyy kuulemma myös Israelin paras hummuspaikka, joita kohtaa maassa tosin joka toisessa kadunkulmassa.
Israel on kiistatta herkuttelijan paratiisi, jossa kasvissyöjäkään ei jää nälkäiseksi falafel- ja hummusherkkujen äärellä. Kosher-säännöt saattavat silti yllättää ruokailijan: lihaa sisältävän aterian päätteeksi asiakkaalle ei välttämättä suostuta tarjoilemaan kahvia maidolla – jos maitoa ylipäänsä ravintolasta löytyy. Eläintä ei saa nimittäin ”keittää äitinsä maidossa”. Armeijassa lihaa ja maitoa ei nautita samalla aterialla, ja niiden syömisessä käytetään eri ruokailuvälineitä. Kosher-viinit ovat puolestaan rabbien siunaamia, eikä juomaa valmistaessa työskennellä sapattina.
”Shabbat shalom”
Aurinko laskee perjantai-iltana, mikä merkitsee lepopäivä sapatin alkamista. Sapatti aloitetaan usein perheen kesken vietetyn, runsaan illallisen äärellä. Työ on juutalaisen lain mukaan kiellettyä sapattina, ja kaikista uskonnollisimmat eivät esimerkiksi aja autoa tai käytä sähköä silloin. Ystäviä tervehditään huikkaamalla ”shabbat shalom” eli ”rauhallista sapattia”.
Huomaan, että moni juutalainen arvostaa juutalaisuutta nimenomaan kulttuurina, jota osa uskonnolliset perinteet ovat. Aivan kuten moni suomalainen juhlii pääsiäistä kevään juhlana ilman merkittävää uskonnollista ulottuvuutta, monet uskontoon liittyvät tavat kuuluvat juutalaiseen arkeen Israelissa.
Sanapari täyttä hepreaa ponnahtaa mieleeni monta kertaa matkallani, eikä arabiakaan tunnu sen tutummalta. Elettyäni israelilaista arkea ymmärrän kuitenkin, että Israel on paljon muutakin kuin konflikteja kuvaavia uutisia ja historiallisia paikkoja, joista eri uskontojen edustajat kiistelevät. Välimeren itärannikolla eletään hetkessä mutta haaveillaan rauhasta.
Lähteet
Ulkoasianministeriön matkustustiedote: Israel ja palestiinalaisalueet
www.rosh-hanikra.com
CIA – The World Factbook
www.mfa.gov.il
Loading ...
