Jos Thaimaa on tullut jo turhankin tutuksi, niin ota seuraavaksi suunta vähemmän turistien valtaamaan Vietnamiin. Tosin törmäsimme reilun viikon aikana lukuisiin suomalaisiin, joten Vietnam tulee kovaa vauhtia Thaimaan vanavedessä. Joka tapauksessa ainakin toistaiseksi maa on jopa Thaimaatakin edullisempi matkakohde. Lensimme Ho Chi Minh Cityyn (entinen Saigon) Hong Kongista ja viisumiasia oli jäänyt meille hieman epäselväksi. Meillä ei nimittäin ollut osoittaa paluulentoa pois Vietnamista (alle 2 viikon matkalla suomalaiset eivät tarvitse Vietnamiin viisumia, mutta pitää kuulema olla osoittaa joko paluulippu tai rahaa). Mitään ongelmia ei kuitenkaan tullut ja halusimme raahautua rättiväsyneinä hotelliimme.
Tyhmiä turisteja koitettiin vedättää heti ensimmäisellä taksimatkalla. Taksikuskimme yritti kiskoa moninkertaisen hinnan matkasta, mutta meillä oli selkeät ohjeet hinnoista.  Eikä muuten jäänyt viimeiseksi taksikuskin huijausyritykseksi, joten vinkkinä vaan kun matkaatte Ho Chi Minh Cityyn. Matkan lentokentältä keskustaan pitäisi maksaa n. 100 000-150 000 dongia (n.4-6 euroa). Ja sillä, onko taksi mittarilla varustettu vai ei, ei ole juurikaan väliä. Näppärä bisnesmies virittää mittarin rullaamaan hiukan nopeampaa tai kokonaan pois päältä, aivan sama mitä yrität sanoa.

Vietnamissa on tammikuussa todella miellyttävä lämpötila ja hyvä niin, sillä Ho Chi Minh City olisi muuten maanpäällinen helvetti. Ho Chi Minh Cityssa on n. 13 miljoonaa asukasta ja liikenne on yhtä kaaosta miljoonine moottoripyörineen. Kadun ylittämisessä on sama fiilis kuin auton alle hyppäämisessä - kirjaimellisesti. Ohjeena: sekaan vaan - ajoneuvot kyllä väistää. Ja kun kerran lähdet ylittämään tietä, älä käänny takaisin, sillä autot ja moottoripyörät ajavat takaasi. Vaikka hintataso Vietnamissa on todella edullinen, niin esimerkiksi monet kauppakeskusten ja tavaratalojen merkkivaatteet (aidot) maksavat lähes saman verran kuin Suomessa.

Ho Chi Minh City ei ole turistille helppo kaupunki ja turistialue käsittääkin vain melko pienen alueen kaupungista.  Meillä oli kuitenkin onneksi paikallinen “opas” ja ko. kaupungissa asuva tuttu Suomesta auttamassa - ihan ehdotonta. Suosittelemme testaamaan paikallista hierontaa: todella kohtuullisen hintaista ja laadukasta (tosin paikasta riippuen – yrittäjiä kun on joka lähtöön). Hinta 1h ja 15 minuutin jalkahieronnalle oli vajaat 10 euroa! Hinta-laatu suhde on siis kohdillaan - voisi jopa sanoa, että paras hieronta ikinä.

Vietnamilla on toki kurjatkin puolensa: kun rikkaat ovat “överi” rikkaita, niin köyhät ovat super-köyhiä: kerjäläisiä näkee paljon. Ainakin Ho Chi Minh Cityssä kadut ovat likaisia ja kolmen tähden hotellikin on melko askeettinen, liikenne on kaoottista ja meluisaa ja rottia näkee juoksevan jalkojen juuressa. Uskommekin, että turismi voisi mahdollisesti auttaa osaa väestöstä parantamaan elintasoaan, kunhan laitat rahasi nimenomaan paikallisille yrittäjille.

Hektisen Ho Chi Minh Cityn jälkeen alkaa helposti kaipaamaan rauhallisempaa menoa. Siispä päätimme jatkaa matkaa kohti Mui Ne:a, 5h ajomatkan päässä Saigonista itään sijaitsevaa rantakohdetta (bussimatka maksoi 100 000 dongia, n. 4 euroa). Bussi oli hyvällä ilmastoinnilla varustettu ja matka sujui leppoisasti. 

Mui Ne on turistikohde, jossa turisteja ei kuitenkaan jostain syystä liiemmin ole, tai ei ainakaan ollut tammikuussa. Helppoon ja stressittömään lomailuun Mui Ne on mahtava paikka: yksi tie, jonka ympärillä perus turistikojut, pitkä hiekkaranta, hyvä valinnanvara hotellitarjonnassa, aurinkoa, hyviä ruokapaikkoja jne.

Paikka on myös tunnettu erityisesti kite-surfaajien keskuudessa hyvien tuuliensa vuoksi. Kite-surffauksesta kiinnostuneille Mui Ne on hyvä vaihtoehto, sillä ranta on täynnä kite-surfing opetusta tarjoavia kojuja ja rannan aallot laittavat tavallisen uimarin melko koville. Toisaalta samasta syystä sää voi olla hyvinkin oikukasta, ja omankin lomamme aikana sää oli enemmän pilvinen, kuin aurinkoinen.

Asuimme Mui Ne:ssa Sand Dune Hotellissa, jossa  huone kolmelle hengelle maksoi 35 USD/yö, n. 8 euroa/henkilö. Kaikin puolin hyvä ja siisti hotelli toimivalla paikalla, LUKUUNOTTAMATTA yhtä pientä “kukko kiekuu joka yö täysillä” -ongelmaa. Perus hotellihuoneiden hinnat lähtevät Mui Ne:ssa 6 USD:sta eli n. 4 eurosta / henkilö ja niiden taso vaihtelee laidasta laitaan. Melu tuntuu olevan ainakin keskitason -ja siitä huonommissa majoituspaikoissa jonkin sortin ongelma ihan joka paikassa.

Vastapäätä hotelliamme oli Mui Ne:n ehdottomasti hienoin rantaravintola / lounge Sankara (sankaravietnam.com). Paikka sijaitsee rannan parhailla spoteilla ja upea sisustus ulottuu tyylikkäältä uima-altaalta trendikkäisiin vessoihin. Sankara on toisaalta myös lähes Suomen hintatasoissa, joten trendikkyydestä joutuu maksamaan muuten niin huokeassa Vietnamissa.

 Mui Ne:lla on tarjota turisteille muutakin kuin leppoisaa ranta-lekottelua, ja buukkasimmekin hotellimme alakerrassa sijaitsevalta retkijärjestäjältä reissun hiekkadyyneille. Matkasimme jeepillä kuljettajamme kanssa ensin lähempänä sijaitseville punaisille dyyneille, jonka jälkeen pysähdyimme kalastajakylässä. Retken pääpysähdyspaikkana olivat valkoiset dyynit. U-PE-AA.  Retki maksoi kokonaisuudessaan 200 000 dongia / henkilö, eli noin 8 euroa. Hintatasoltaan Mui Ne on, edelleen kun Vietnamissa ollaan, melko edukas. Tosin, hintahaitarikin on suuri: esim. suosittu Mojito-drinkki maksaa saman rannan varrella toisessa paikassa 25 000 dongia (n. 1 euroa) ja viereisessä paikassa 110 000 dongia (n. 5 euroa). Myös ruokapaikoissa on jonkin verran eroja, mutta ylipäätään paikassa kuin paikassa syö hyvin 5 eurolla.

Vietnam TOP 8 vinkit:
1. Vietnamilainen hieronta: taivaallista ja edullista (n. 8 euroa/1h), ehdoton must!
2. Vietnamilainen kahvi on vahvaa ja taivaallisen makuista. Parasta!
3. Liikenneruuhka: rohkeasti sekaan! ÄLÄ peräänny, vaan jatka rauhallisesti kadun yli - autot ja moottoripyörät kyllä väistävät! 
4. Mui Nen dyyni-retki: ei ihan heti uskoisi että Vietnamissa on mielettömän upeat hiekkadyynit, you must see this!
5. Ota korvatulpat messiin! Jokaisessa hotellissa oli jotain ”reuhaamista” öisin.
6. Hotellin saa varattua paikan päältä. Tsekkaa tarjonta ja valkkaa paras.
7. Facebook-addikteille: FACEBOOK EI TOIMI VIETNAMISSA! Ainoastaan joissain paikoissa, joku mestarikoodari on onnistunut kiertämään eston. Mui Ne:stakin vartavasten etsittiin tällainen nettikahvila ;)
8. Samat virrat ja töpselit kuin Suomessakin eli nou panik!

Kambotzaan matkustaessa on varauduttava melkoiseen kulttuurishokkiin: köyhyys, kuivuus ja sotkuisuus on silmiinpistävää ja hotelli kannattaa tsekata&varata ehdottomasti etukäteen. Me päätimme nauttia luxuksesta ja yövyimme upeassa Blue Lime-hotellissa, aivan Phom Penhin keskustassa. Lähistöltä löytyvät must see-nähtävyydet National Museum ja Royal Palace, eli kuninkaan linna. Yö Blue Limessa huoneessa, jossa on oma kylpyhuone, viihtyisä sisustus ja takapihalla oma uima-allas, maksoi aamiaisineen kahdelta 75 USD. eli todella hintansa väärti. Silti jälleen kerran eriarvoisuus osui pahasti silmään, sillä hotellimme oli ikään kuin muurien sisällä,  ja sen ulkopuolella odottivat tuk tuk kuskit haaskoina turisteja. Täytyy olla kiitollinen että SAA matkustaa - kaikilla siihen ei ole ikänä rahallisesti mahdollisuutta.

Phenom Penh on ainakin ensi vaikutelmaltaan suuri –ja likainen kaupunki. Meillä oli ainoastaan muutama tunti aikaa tutustua kaupunkiin, joten pinkaisimme kaupungin perus nähtävyyksille, eli kansallismuseoon ja “yritimme” myös kuninkaan palatsiin. Ilman ollessa suomalaiselle matkaajalle melkoisen lämpöinen, oli vaatetuksemme sen mukainen. Mutta kappas vain, Royal Palaceen ei TIETENKÄÄN mennä minihameissa ja topeissa. Siispä lähdimme vaihtamaan hotellille enemmän kangasta päälle. Vaatteiden vaihdon jälkeen, saapuessamme takaisin Royal Palacelle, oli se mennyt jo kiinni, eli kannattaa tsekata aukioloajat vastaavan tilanteen välttämiseksi.

Matkamme jatkui Phenom Penhistä melko pikaisesti kohti Siem Reapia & Angkorin temppelialuetta. Hotellin vastaanotto Blue Limessä hoiti bussilippujen (matka Phenom Penhistä Angkoriin 10 USD) ja hotellihuoneen (Butik-hotelli 40 dollaria kahdelta /yö) varaukset puolestamme. Bussissa raikasi Kambozalainen karaoke koko matkan ajan, jäätävää!

Siem Reapin kaupunki Kambotzan pohjois-osassa on aivan erilainen kuin pääkaupunki Phenom Penh- siellä eletään pelkästään turismilla kaupungin levittäytyessä turistikylänä “keskelle ei mitään”. Siem Reapin pysähdyksellä käytiin tietenkin tsekkaamassa Angkorin legendaarinen temppelialue jonne olimme varanneet edellisenä iltana tuktuk-kyydin (15 USD/4 tuntia). Temppelialue on upea ja me käytimme siellä kuljeskeluun noin 3 tuntia vieraillen kolmessa päätemppelissä. Lippu alueelle maksoi 20 dollaria. Alueella saisi kuulemma kulumaan jopa 7 päivää, mikä meistä kuulosti pitkältä ajalta, mutta mikäli historia todella kiinnostaa niin mikä ettei! Illalla testasin kaupungilla vielä kalahierontaa, mitä tunnuttiin tarjoavan vähän joka kadunkulmassa (kuten kaikenlaista muutakin hierontaa).  ”Fish massagessa” kalat puhdistavat suullaan jalkoja, ja vaikka hoito kuulostaa vähintäänkin omituiselta, oli se oikeastaan todella rentouttava kokemus. “Kalakäsittelyn” jälkeen jalat tosiaan tuntuivat pehmeämmiltä vai oliko se vain lumetta, testaa itse…

Matkamme jatkui Siem Reapista Thaimaahan olosuhteiden pakosta taksilla, sillä bussit Koh Changin saarelle olivat jo täynnä. Yleensä minkä tahansa matkan saa kuitenkin varattua hyvin lyhyelläkin varoitusajalla, mutta vilkkaimmat bussi-linjat täyttyvät nopeimmin. Taksikuski oli mukava, vaikka yhteistä kieltä ei liiemmin ollutkaan - monesti pärjää käyttämällä huumoria. Taksi-matka Siem Reapista Thaimaan rajalle kesti noin 2 tuntia (hinta 25 USD). Muistathan, että Thaimaan ja Kambotzan välinen raja menee kiinni jo klo 20.00, joten mikäli saavut kyseisen ajan jälkeen ”pääset” yöpymään Kambotzan ”viihtyisässä” raja-kaupungissa. Kannattaa ottaa myös huomioon, että jos saavut Thaimaahan sen rajanaapurimaista muulla keinoin kuin lentokoneella, niin saat vain kahden viikon viisumin.

Vinkit Kambotza TOP5:
1. Todellinen reppureissaaja tarkkailee Kambotzaa paikallisten oloista, hostelli-tyyppisessä majoituksessa. Vähemmän “kurjuutta kestävän” kannattaa panostaa viihtyisään hotelliin.
2. Useisiin nähtävyyksiin polvet- ja olkapäät peittävät vaatteet päälle. Tsekkaa myös aukioloajat etukäteen.
3. Phenom Penhissä on shoppailijalle hyviä käsityökauppoja, mutta ei liiemmin länsimaista tavaraa. Sisustustavaroita, matkamuistoja ja vaatteita ostamalla tukee samalla paikallisten työtä.
4. Kambotzassa pelataan pitkälle US Dollareilla. 50 dollarin seteliä ei saa helposti rikottua missään, eli jos mahdollista, hommaa pikkurahaa taskuun jo valmiiksi.
5. Tuktuk-kyyti kaupungilla haluamissasi paikoissa kierrellen maksaa 12 USD / 4 h. Kätevä tapa nähdä paljon pienessä ajassa. Ja tuktuk on aivan ihana menopeli!

Lumi alkoi tulla korvista ulos Suomen talvessa, joten päätimme ystäväni kanssa ottaa lennot melko lyhyellä aikataululla Hong Kongiin. Vaikka koneen lähtö myöhästyi tunnilla, meitä vain nauratti, sillä istumapaikkani vaihdettiin tuurilla businessluokkaan. Lamput sammuivat saman tien, ja seuraava muistikuva olikin Hong Kongista, lentoemäntien jakaessa aamiaissämpylöitä.  

 

Jos joku lentokenttä maailmassa on helppo, niin Hong Kongin kenttä ainakin. Liikkuminen ja sompailu kentällä on tehty erittäin iisiksi ja kenttä on muutenkin viihtyisä. Heti passintarkastuksen jälkeen erilliseltä “Train tickets to citycenter”-tiskiltä voi ostaa Airport Express-junaliput keskustaan. Kortille ladataan kertamatkoja haluamasi määrä. Menopaluu Kowlooniin (keskustaan) maksaa 160 HKD (n. 16 euroa), ja matkaan menee aikaa n. 20 minuuttia/suunta. Menomatkalla lippu leimataan vasta junasta poistuttaessa.

Vaikka Hong Kong on pullollaan eri tasoisia majoituspaikkoja, teki sopivan hotellin löytämisestä hieman hankalaa se, että aloimme etsiä hotellia netistä vasta päivää ennen matkaanlähtöä. Kolmen tunnin tarjonnan kartoittamisen jälkeen meni hermot ja kehiin otettiin “jäätävä” USA Hostel (Nathan Road 58). Valintaan johti se, että muihin majoituspaikkoihin verrattuna USA Hostellissa a) oli vapaita huoneita b) se oli edullisempi kuin muut paikat, loisto-sijainnistaan huolimatta (50 euroa/yö/2 hlöä). And now we know why…. Hyvä sivusto tsekata mm. kohdekaupungin majoitustarjontaa on tripadvisor.com (kannattaa tosin tsekata matkailijoiden kommentit ENNEN kuin buukkaa ja maksaa hostellihuoneen, toisin kuin me teimme. Kaikessa kurjuudessaan USA Hostel on kuitenkin toimiva majapaikka niille, joille paikan sijainti on oleellisempaa kuin sen kunto tai viihtyisyys. Palvelu on ystävällistä ja sijainti huippu, mutta huone on erittäin vaatimaton, ja uupuneen matkalaisen unta häiritsee sekalainen kirjo eritasoista mekkalaa.

Shoppailijalle Hong Kongista löytyy ihan mitä tahansa, ja se mitä et löydä sieltä, niin sitä et tarvitse. Elektroniikka kannattaa ostaa ainoastaan ”kunnollisista” liikkeistä tai lentokentältä. Erityisesti Nathan Roadilla tarjolla on jos minkä näköistä kaupustelijaa ja vähän ajan päästä haluat pois kyseiseltä kadulta: sinulle tarjotaan ostettavaksi kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Hong Kongin hintataso vaihtelee ihan sen mukaan missä ostoksesi teet: katumarkkinoilta teet huomattavasti huokeampia ostoksia kuin tavarataloista. Huomasimme, että aidot merkkituotteet (ainakin eurooppalaiset) olivat itse asiassa melko kalliita. Muistathan tarkistaa ostosten kokonaissumman ennen Suomeen palaamista, tai tullissa saattaa odottaa ikävä yllätys.

Hong Kong on kiinnostava sekoitus uutta ja vanhaa, eikä se nuku koskaan. Se on myös toisaalta moderni ja helppo kaupunki liikkua, mutta Hong Kongissa pääset myös aitoon kiinalaiseen fiilikseen. Hong Kongissa, kuten monissa muissakin kaupungeissa, kannattaa ”eksyä”, sillä siten saattaa joutua mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Jos et ole shoppailun ystävä, niin ei muuta kuin istut alas ravintolaan tai kahvilaan ja alat tarkkailla katuhälinää: siellä sattuu ja tapahtuu koko ajan. Eräs huomioimisen arvoinen asia on taksien saaminen ”lennosta” – ainakaan meillä se ei meinannut onnistua millään, joten taksi kannattaa tilata etukäteen. Jos sinulla on aikaa vain viikon lomaan, niin ota ihmeessä suunta kohti eläväistä Hong Kongia, Finnair lentää sinne suoraan yhdeksässä tunnissa. Kaupunki toimii mainiosti myös pitkän viikonlopun kaupunkilomakohteena.

 

 

 

TOP 5 Hong Kong:
1. Osta jo lentokentältä turistilippu junaan - helppoa ja vaivatonta liikkumista.
2. Temple Streetin iltamarkkinat - paikallisista katukeittiöistä saa ruokaa muutamalla roposella. Kannattaa testailla ennakkoluulottomasti!
3. Peak - kävele kuuluisalle näköalapaikalle raitiovaunulla matkustamisen sijaan, matkan kesto n. 2h, mutta näet upeat maisemat vaikka ilma olisi pilvisempikin.
4. Joulu-tammikuussa kannattaa varautua viileisiin iltoihin.
5. Jos aikataulu antaa myöten, niin miksi et lähtisi tutkimaan Kiinaa junalla? Verkosto on toimiva ja tiheä.

Aivan Sisilian kupeessa sijaitseva pikkuinen Malta on muutakin kuin kielikurssilaisten valtaama saari. Itselläni mielikuva nimittäin perustui edellä mainittuun, kunnes Malta alkoi kiinnostaa matkakohteena todenteolla. Kaunis ja historiallisestikin merkityksellinen saari tarjoaa upeat puitteet viettää lomaa touko-syyskuussa ja se muodostuu kolmesta saaresta(Malta, Comino ja Gozo). Keski-kesällä Maltalla on tuskallisen kuuma ja maasto on rutikuivaa, joten suosittelen visiittiä saarelle keväällä tai syksyllä, jolloin ilmasto on miellyttävämpi. Malta on muuten Euroopan tiheiten asuttu maa: Siellä asuu reilu 400 000 asukasta(2009), ja saaren pinta-ala on ainoastaan 316 neliökilometriä.

Suomesta Maltalle lennetään suoria lomalentoja, mutta myös yhden pysähdyksen reittilennot ovat melko näppäriä. Matkan pituudeksi tulee tällöin 6-9 tuntia ja hintaa matkalle kertyy noin 400 euroa (kokeile esimerkiksi: vertaa.fi hakukonetta saadaksesi parhaan hinnan). Suomalaisten matkustajien määrä Maltalle on ollut kasvussa viime vuosina, eikä se ole ihme: Maltalla on hyvää ruokaa (ja annokset ovat suuria!), englannilla pärjää mukavasti (Maltan lisäksi toinen virallinen kieli), meri on lähellä joka puolella ja nähtävää on paljon. Viikon aikana ehtii kiertää ne tärkeimmät nähtävyydet, mutta myös lepäillä rauhassa. Yleisesti Malta ei ole hintatasoltaan kovin edullinen, mutta esimerkiksi ulkona syöminen on huokeampaa kuin Suomessa. Myös matkat ihanan herttaisilla, osittain vanhanaikaisilla busseilla on edullista: yhdensuuntainen lippu on noin 0,50 euroa. Matkat kannattaa siis ehdottomasti taittaa näillä pikku hiljaa Maltan katukuvasta katoavilla bussi-vanhuksilla!

Maltan yöelämä keskittyy nuorten suosimaan St. Juliansin kaupunkiin

Mikäli tanssijalkaa vipattaa ja kaipaat lomaltasi enemmän yöelämää, kuin tutustumista nähtävyyksiin, niin kannattaa suunnata St. Julians –nimiseen kaupunkiin Maltalla. Tässä kaupungissa juhlitaan yöt ja vietetään rannalla / nukkuen päivät. Kaupunki tunnetaan myös kielikurssilaisten tukikohtana, joten voit olla varma, että kaltaisiasi juhlijoita ei tästä paikasta puutu. Koska Malta on kuitenkin melko pieni saari, pääset St. Juliansista helposti tutustumaan myös muihin kaupunkeihin. Maltan julkinen liikenne on tehokasta ja välimatkat saarella lyhyitä, joten liikkuminen on vaivatonta ja nopeaa.

Valletta – Maltan upea pääkaupunki

Maltan pääkaupunki Valletta, tarjoilee silmänruokaa kaikille kauniista rakennuksista, historiasta ja kapeista kujista pitäville matkailijoille. Vallettan pääkatu, Republic Street, vilisee loistoristeilijöiltä saapuneita turisteja päiväsaikaan, mutta iltaisin Vallettan kadut tyhjenevät ja kaduilla saa liikkua todella rauhassa. Tosin elokuussa (turistisesongin pääkuukausi), joka paikassa on turisteja tungokseksi saakka. Vallettassa on mukava vain kävellä ja ihailla maisemia, tai tutustua kaupungin lukuisiin museoihin, palatseihin tai kirkkoihin. Liikkuminen on turvallista ja välimatkat lyhyitä. Vallettan vieressä sijaitsevalta bussiasemalta on helppo liikkua myös ympäri saarta ja matkustaminen on vaivatonta sekä edullista. Omaa autoa en suosittele välttämättä vuokraamaan, sillä liikenne on melko kaoottista ja liikenne on vasemmanpuoleista.

Mitä tehdä Maltalla?

Maltan historia on hämmentävän pitkä - siihen mahtuvat niin muinaistemppelit, Apostoli Paavali kuin mystiset Maltan ritaritkin. Ja kaikkiin näihin pääsee tietenkin perehtymään paikanpäällä; museoita, kirkkoja ja muita nähtävyyksiä riittää!

Malta ei suosi välttämättä shoppailijaa, sillä hintataso on pitkälle Suomen luokkaa. Saaren uusimmasta kauppakeskuksesta, The Point(Sliema), löytyy kuitenkin ostettavaa ja kansainvälisiä vaatemerkkiliikkeitä kuten Lacoste, Benetton jne. Paljon on kuitenkin tarjolla myös ns. ”halpaa krääsää” ja ”halpis vaatemerkkiliikkeitä”, joista osaa et löydä Suomesta. Sen sijaan paikalliset tuotteet kuten käsityöt ja liköörit ovat edullisia ja ostamisen arvoisia matkamuistoja. Maltalla kannattaa syödä hyvin ja tutustua paikalliseen ruoka-kulttuuriin, kuten matkoilla yleensäkin: Saari-valtiossa kun ollaan, niin merenantimet ovat herkullisia ja varmasti tuoreita. Myös paikallinen, rapea-kuorinen leipä on herkullista.

Jos sinulla on mahdollista tehdä vain yksi retki Maltan matkasi aikana, niin kannattaa lähteä päivän kestävälle risteilylle. Joka aamu Slieman satamasta starttaa useampikin alus merille, kohteenaan Sininen Laguuni uimapaikka Cominolla tai ylipäätään Maltan kiertäminen. Voit valita risteilysi sen mukaan kiinnostaako letkeä merimatka vanhalla puualuksella vai uudenaikainen katamaraani, jossa tanssitaan koko päivä. Myös iltaisin starttaava auringonlaskuristeily on kokemisen arvoinen reissu. Lisää risteilyistä osoitteessa: captainmorgan.com.mt/

Maltalla on jonkin verran uimarantoja, joskin osa niistä on hieman ”kivikkoisia”. Parhaat rannat löytyvät Maltan pohjoisrannikolta: Mellieha Bay, Golden Bay, Ghajn Tuffieha ja Paradise Bay kutsuvat lekottelemaan auringossa. Vesi on uskomattoman kirkasta, joten saari suosii myös snorklaajia ja sukeltajia. Maltalla on tapana viettää päivää myös kallioilla veden ääressä ja niitä riittää ympäri saaren joka niemeen ja notkoon.

Istun autossa ja tarkkailen tienvarsien viittoja. Yhdestä suunnasta löytyy Nasaret, toisesta taas Jerusalem ja Betlehem. Kylttien perusteella tuntuu siltä kuin olisin matkalla historiaan, mutta ympärilläni kohoaa moderneja rakennuksia, ja sivupeilistä heijastuu tuttu Ikean logo. Silti vasta kotimaahan palattuani ymmärrän, millaisen kontrastin Israelissa kohtaavat nykyaikaisuus ja äärimmäinen perinteikkyys muodostavat.

Rosh Hanikran tarina

Odotamme tukahduttavassa kuumuudessa pääsyä kaapelivaunuun, joka kuljettaa meidät Rosh Hanikran valkoisten kallioiden sisään kätkemään luolastoon. Henkilökunta kiertää jonottavien vierailijoiden keskuudessa jakamassa mehujäitä. Israelilaisten retkeilijöiden lisäksi paikkaa on saapunut ihailemaan joukko amerikkalaisia ja ranskalaisia turisteja.
Kyseessä ei ole mikä tahansa luolasto, sillä Libanonin ja Israelin rajalla sijaitsevan Rosh Hanikran tunnelin läpi kulki brittihallinnon aikaan rata Israelin Haifasta Libanonin Beirutin kautta Tripoliin. Junarataa pitkin kuljettiin paitsi brittien sotatarvikkeita myös juutalaispakolaisia keskitysleireiltä. Tunnelia ei enää ole, sillä Israelissa toiminut puolisotilaallinen Haganah-järjestö räjäytti sen vuonna 1948, ja nykyään turistien ihmeteltävänä ovat ainoastaan tunnelin jäänteet.
Uskomusten mukaan Rosh Hanikralla on myös toisenlainen historia, jota luolassa esitettävä videopätkä kuvaa. Tarina kertoo nuoresta parista, jolla oli tapana kohdata kallioiden suojassa. Heidät erotti nuoren neidon naittaminen toiselle, minkä vuoksi neito valitsi mieluummin kuoleman. Luolissa kaikuvan meren kohinan seasta voi kuulemma erottaa vieläkin nuoren neidon huokaukset.
Huokaukset Rosh Hanikrassa voivat yltyä meren raivoksi etenkin talviaikaan, jolloin meren aallot muovaavat luolastoa silmittömällä voimalla. Vierailupäivänämme sää on melko tyyni, mutta saamme silti osamme suolaisesta vedestä, jota pärskyy parhaimmillaan yli 35 metrin korkeuteen.

Maailmanluokan turvatoimia

Rosh Hanikrasta kymmenisen kilometriä etelään sijaitsee Nahariyan kaupunki, jonka Lonely Planet kuvaa lepäävän ikuisessa sapatissa. 1930-luvulla perustetun kaupungin elinkeino nojasi pitkään matkailuun, mutta neljä vuotta sitten kaupunkia koetellut ohjushyökkäys vahingoitti sen taloutta. Sitä on vaikea uskoa kahviloiden ja ravintoloiden täyttämässä Nahariyassa.
Ensimmäisenä päivänä sydämeni pompahtaa kuullessani taivaalla kiertelevän hävittäjän korviavihlovan äänen. Totun yllättävän pian uuteen äänimaailmaan ja nautin Välimeren aaltojen kohinasta Nahariyan pitkällä hiekkarannalla. Ulkoasianministeriön matkustustiedote kummittelee silti takaraivossani, mutta teen kompromisseja, sillä matkailu Israelissa rajaseutuja, julkisia kulkuneuvoja sekä väenkokoontumispaikkoja välttäen on miltei mahdotonta.
Turvallisuudentunnetta lisäävät tiukat turvatoimet. Astuessani Nahariyasta Tel Aviviin matkaavaan junaan aseistettu vartija tarkastaa passini. Käsilaukkuni kolutaan puolestaan tarkasti läpi niin apteekkiin, ostoskeskukseen kuin pankkiin pyrkiessäni.

Kohti koillista

Yksi päiväretkistämme vie kohti Genesaretinjärveä ja Golanin kukkuloita. Israelin tärkeä vesivarasto, Genesaretinjärvi, tunnetaan myös esimerkiksi nimillä Galilean- ja Tiberianmeri tai -järvi. Raamattuun perehtyneet yhdistävät paikan Jeesuksen tekemiin ihmeisiin, kuten kuuluisaan vetten päällä kävelyyn. Retkipäivänä sumu on laskeutunut järven ylle, ja vastarantaa voi hädin tuskin erottaa. Pysähdymme piknikille Kapernaumin muinaisen kaupungin raunioiden tuntumaan ja ihmettelemme järven laidalla kohoavaa vuonna 1931 rakennettua ortodoksikirkkoa.
Jatkamme pian matkaamme kohti Golanin kukkuloita. Odotan kauniita maisemia ja vaikuttavia näköalapaikkoja. Yhtä vahvana mieleeni jäävät kaikesta huolimatta taisteluissa tuhoutuneet talot ja miinoitetut pellot, joille astumisesta varoitetaan suurin kyltein sekä alueella partioivat YK:n autot. Kuulen, että alue kuului aiemmin Syyrialle, joka menetti sen kuusipäiväisessä sodassa vuonna 1967.
Päiväretkemme osoittaa, kuinka moniulotteinen maa Israel on.  Eri uskontojen historia on läsnä jatkuvasti ja juutalainen tapakulttuuri olennainen osa arkea. Toisaalta myös poliittiset levottomuudet vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, ja yleinen asevelvollisuus koskee kaikkia juutalais- sekä druusimiehiä ja -naisia. Palvelukseen astutaan 18-vuotiaina, ja miehet viettävät armeijassa 36 kuukautta, naiset 21. Armeija voidaankin nähdä eräänlaisena aikuistumisriittinä, jonka jälkeen moni israelilaisnuori lähtee reppureissaamaan maailmalle.
<väliotsikko> Vanha ja uusi Jerusalem
Istumme aukiolla vain kivenheiton päässä Länsimuurista, josta käytetään tavallisesti myös nimitystä Itkumuuri. Olemme puikkelehtineet päivän aikana Jerusalemin vilkkaan kaupungin läpi vanhaan Jerusalemiin, jossa olemme nähneet niin Pyhän haudan kirkon kuin Länsimuurin sekä kulkeneet Via Dolorosaa pitkin.
On vaikea ymmärtää, kuinka paljon kulttuureita ja uskontojen pyhiä paikkoja alle neliökilometrin kokoiseen Jerusalemin vanhaan kaupunkiin mahtuu. Se voidaan jakaa neljään eri kortteliin: juutalaisten, muslimien, armenialaisten sekä kristittyjen. Pitkät matkamuistojen täyttämät kujat vaihtuvat nopeasti muslimikorttelin sokkeloisiin markkinoihin, joilla myydään miltei mitä tahansa leluista mausteisiin.
Tällä kertaa silmiimme ei osu yhtäkään Jerusalem-syndrooman uhria, joiden kerrotaan toisinaan käyskentelevän vanhan kaupungin kujilla esimerkiksi lakanaan verhoutuneina. Syndrooman voi laukaista vierailu Jerusalemissa, mitä kuvataan usein vaikuttavaksi tapahtumaksi, varsinkin uskovaisten keskuudessa.
Vanha kaupunki on vain pieni vaikkakin merkittävä osa Jerusalemia, joka on Israelin pääkaupunki ja hallinnollinen keskus. Aikaa lomakalenteriin voi varata esimerkiksi Israelin parlamenttiin eli Knessetiin tutustumiseen.

Herkuttelijan paratiisi – tietyin ehdoin

Israel yhdistetään tavallisesti juutalaisuuteen, mutta myös arabikulttuuri vaikuttaa selvästi maan tunnelmaan. Noin kolme neljäsosaa israelilaisista on juutalaisia, ja Israelin arabit ovat juutalaisten jälkeen maan toiseksi suurin etninen ryhmä. Arabia on heprean ohella maan virallinen kieli.
Viehättävän vilkkaisiin arabimarkkinoihin tutustumme Jerusalemin lisäksi Akkon vanhassa kaupungissa. Muistelen edelleen huikeita hedelmä- ja kalatiskejä sekä uunituoretta, makeaa baklavaa myyviä leipomoita. Akkon vanhasta kaupungista löytyy kuulemma myös Israelin paras hummuspaikka, joita kohtaa maassa tosin joka toisessa kadunkulmassa.
Israel on kiistatta herkuttelijan paratiisi, jossa kasvissyöjäkään ei jää nälkäiseksi falafel- ja hummusherkkujen äärellä. Kosher-säännöt saattavat silti yllättää ruokailijan: lihaa sisältävän aterian päätteeksi asiakkaalle ei välttämättä suostuta tarjoilemaan kahvia maidolla – jos maitoa ylipäänsä ravintolasta löytyy. Eläintä ei saa nimittäin ”keittää äitinsä maidossa”. Armeijassa lihaa ja maitoa ei nautita samalla aterialla, ja niiden syömisessä käytetään eri ruokailuvälineitä. Kosher-viinit ovat puolestaan rabbien siunaamia, eikä juomaa valmistaessa työskennellä sapattina.

”Shabbat shalom”

Aurinko laskee perjantai-iltana, mikä merkitsee lepopäivä sapatin alkamista. Sapatti aloitetaan usein perheen kesken vietetyn, runsaan illallisen äärellä. Työ on juutalaisen lain mukaan kiellettyä sapattina, ja kaikista uskonnollisimmat eivät esimerkiksi aja autoa tai käytä sähköä silloin. Ystäviä tervehditään huikkaamalla ”shabbat shalom” eli ”rauhallista sapattia”.
Huomaan, että moni juutalainen arvostaa juutalaisuutta nimenomaan kulttuurina, jota osa uskonnolliset perinteet ovat. Aivan kuten moni suomalainen juhlii pääsiäistä kevään juhlana ilman merkittävää uskonnollista ulottuvuutta, monet uskontoon liittyvät tavat kuuluvat juutalaiseen arkeen Israelissa.
Sanapari täyttä hepreaa ponnahtaa mieleeni monta kertaa matkallani, eikä arabiakaan tunnu sen tutummalta. Elettyäni israelilaista arkea ymmärrän kuitenkin, että Israel on paljon muutakin kuin konflikteja kuvaavia uutisia ja historiallisia paikkoja, joista eri uskontojen edustajat kiistelevät. Välimeren itärannikolla eletään hetkessä mutta haaveillaan rauhasta.

Lähteet
Ulkoasianministeriön matkustustiedote: Israel ja palestiinalaisalueet
www.rosh-hanikra.com
CIA – The World Factbook
www.mfa.gov.il

Expo 2010 -maailmannäyttelynsä ansiosta Shanghai on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen kaupunki. Näyttelyyn osallistuu 192 maata ja kävijämääräksi on arvioitu 70 miljoonaa, mikä toteutuessaan on maailmannäyttelyiden ennätys. Suomea näyttelyssä edustaa Kirnu-paviljonki, jonka on suunnitellut helsinkiläinen arkkitehtitoimisto JKMM ja Teemu Kurkela. Huhtikuussa avattu näyttely kestää lokakuun loppuun saakka.Muistan joskus jutelleeni kiinalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Hän kertoi olevansa kotoisin niin pienestä kaupungista, etten varmaan edes tietäisi sitä. Olihan hänen kotikaupungissaan vaivaiset miljoona asukasta… Ensimmäisenä Shanghaissakin hämmästyttää juuri kaupungin valtava koko. Lähes 20 miljoonan asukkaan kotia halkoo Huangpujoki, joka jakaa sen lännessä Puxin ja idässä Pudongin alueeseen. Puxi on vanhaa Shanghaita, jossa sijaitsee kulttuurin ja viihteen maamerkkejä: Kansan aukio, suuria museoita, teatteri ja kuuluisa Nanjing Road -ostoskatu. Läntinen rantakatu on nimeltään Bund ja se kuuluu historiallisine rakennuksineen Shanghain tärkeimpiin nähtävyyksiin. Pudong on puolestaan entistä köyhälistön aluetta ja viljelysmaita. Kun alueen näkee tänä päivänä, on vaikea käsittää, että sitä on kehitetty vasta parikymmentä vuotta. Nykyään talouden, tekniikan ja turismin keskuksessa kohoaa pilvenpiirtäjä poikineen, mukaan lukien shanghailaisten ylpeys, Oriental Pearl TV Tower -torni, joka on maailman kolmanneksi korkein rakennus.KoeKiina on uteliaalle ja mieleltään avoimelle matkailijalle mielenkiintoinen matkakohde. Maan kulttuuri ja tavat poikkeavat eurooppalaisista niin suuresti, että henkilökohtaisesti ja oman kokemukseni pohjalta suosittelisin rauhallisen ja rennon matkaohjelman laatimista. Väsymys ja Kiina eivät välttämättä sovi yhteen. Mitä kummallisimmista tilanteista selviää parhaiten leppoisalla asenteella, kunnioituksella, huumorilla ja uteliaisuudella. Hyvä esimerkki on metrolippujen jonottaminen, joka kuvastaa eri kulttuureissa vallitsevia erilaisia käsityksiä riittävästä ja tarpeellisesta henkilökohtaisesta tilasta. Tilanteessa kohtasivat toisensa Suomi, erittäin harvaan asuttu maa ja Kiina, jossa on totuttu tungokseen. Jätin siis jonossa puolisen metriä tilaa edelläni seisoneeseen henkilöön. Ennen kuin huomasinkaan, tähän väliin oli työntynyt kolme muuta henkilöä. Ja sama jatkui. Oli kuin paikalliset eivät olisi huomanneet, että olin mukana jonossa. Lopulta turvauduin kaikkien muidenkin harjoittamaan kyynärpäätaktiikkaan ja sain lippuni.Numeroilla ja niihin liittyvillä uskomuksilla on tärkeä merkitys kiinalaisessa kulttuurissa. Ensimmäisenä iltana saavuin uuvuttavan matkan jälkeen hotellille. Vastaanotossa, yhteisen kielen puutteesta huolimatta sain selville, että huoneeni oli kuudennessa kerroksessa. Suuntasin sinne. En kuitenkaan löytänyt huonetta – avaimessa olevaa numeroa ei ollut koko kerroksessa. Palasin vastaanottoon, jossa minulle vakuutettiin, että siellä kyseinen huone kyllä on. Tein saman retken uudestaan, enkä vieläkään löytänyt. Toisella kerralla vastaanotossa ongelma vihdoin ymmärrettiin. Kävi ilmi, että hotellin kaikkien huoneiden ovissa numerot alkavat kahdeksikolla. Se on kiinalaisessa kulttuurissa äärimmäisen onnekkuuden luku, joka lausutaan samoin kuin vaurautta merkitsevä sana. Ystäväni puolestaan asuivat hotellissa, jossa ei ollut lainkaan 13. kerrosta.Kiinalaiset käyttävät englannin kieltä ihastuttavan luovasti. Hotellihuoneessani oli esite, jossa turistia varoitettiin kaupungin vaaroista: “Follow no strangers to the fun places!”. Tavaratalon sovituskopin ohjekyltin mukaan kannatti ”be care for your own goods and lipsticks”. Epätoivottuja vieraita Oriental Pearl -torniin olivat ”ragamuffin, drunken people and psychotics”. Oman vivahteensa kommunikointiin paikallisten kanssa antaa myös se, että kiinalaiset eivät mielellään sano ei. Tämä on hyvä tietää esimerkiksi taksilla ajettaessa. On hyvin mahdollista, että kuljettaja ei ymmärrä, mihin turisti haluaa. Kulttuuriin ei kuitenkaan kuulu toisen tyrmääminen suoraan. Saattaa siis olla, että taksilla ajellaan ympäri kaupunkia umpimähkään, jos oikea paikka vaikka sattuisi löytymään. Onneksi se on kuitenkin halpaa ja samalla voi ihailla maisemia.LiikuPudong-lentokentältä pääsee Shanghain keskustaan silmänräpäyksessä Maglev-junalla (Magnetic Levitation Transport). Se on hämmästyttävä sähkömagnetismiin perustuva peli, joka leijuu raiteiden yllä koskettamatta niihin fyysisesti. Tekniikka mahdollistaa valtavan nopeuden. Shanghaissa junavaunuissa on taulut, joista matkanopeutta voi seurata. 30 kilometrin matka taittuu vähän yli seitsemässä minuutissa ja junan huippunopeus on 431 kilometriä tunnissa!Kaupunkiin tutustuminen onnistuu kätevästi metrolla. Se on nopea, edullinen ja ilmastoitu (mikä on kesäkuumalla merkittävä etu) kulkupeli. Lisäksi sitä on suhteellisen helppo käyttää. Metroasemia on kaikkien keskustan tärkeimpien turistikohteiden lähellä. Bussiverkosto on tätä kattavampi, mutta siitä hyötyy parhaiten silloin, kun tietää tarkalleen mihin on matkalla. Kolmas ja ehkä kaikkein kätevin kulkuneuvo on taksi. Matkailijalla on hyvä olla mukanaan esimerkiksi opaskirja, jossa kohteen nimi on kirjoitettu sekä kiinaksi että englanniksi. Havaitsin turhaksi yrittää lausua kiinankielisiä nimiä – parasta on vain näyttää kuljettajalle kohteen nimi kirjoitettuna.Shangaissa liikkumisen haaste on siirtyä Huangpujoen puolelta toiselle. Metrolla se onnistuu suoraviivaisesti, mutta esimerkiksi taksit joutuvat usein ajamaan suhteellisen pitkiä kiertoreittejä harvoille silloille ja tunneleihin. Jos Pudongin tai Bundin alueella liikkuu jalan, ja haluaa vaihtaa puolta, on olemassa Sightseen Tunnel. Se on kallis, mutta nopea ja lisäksi vielä erikoinen elämys. Pieni juna kulkee joen ali muutamassa minuutissa, joiden aikana turistit pääsevät ihailemaan varsin psykedeelistä esitystä. Mistään oikeasta nähtävyydestä ei kuitenkaan ole kysymys.Shanghain liikenteestä lienee turha sanoa sen enempää, vaan asukasluku puhuu omaa kieltään. Wikipedian tietojen mukaan noen ja muiden saasteiden määrä Shanghain ilmassa ylittää kansainväliset standardit nelinkertaisesti. Allergisten kannattaa siis varautua lääkkein: pöly ja hiukkaset voivat aiheuttaa aivastelua ja kyyneleitä.SyöKiinalainen ruokakulttuuri kuuluu maailman rikkaimpiin ja kiinnostavimpiin. Valitettavasti käytännössä herkkuihin tutustuminen voi olla haasteellista. Kiinalaisilla on tapana syödä ravintolassa koko perheen voimin. Käsitteenä perhe on idässä paljon laajempi kuin meillä lännessä, ja ruokalajit mitoitetaan sen mukaan. Tämä johtaa siihen, että kaksi tai kolme kaverusta tilaa lähes vääjäämättä liikaa ruokaa. Jos jokainen seurueen jäsen tilaa itselleen alkuruoan, pääruoan ja mahdollisesti jonkun lisukkeen, pöytään kannetaan useimmissa paikoissa riittävästi ruokaa kokonaiseksi viikoksi. Tämä voidaan tietenkin nähdä myös positiivisena asiana, mutta itselleni ruokavuoret aiheuttivat lähinnä pahaa omaatuntoa.Kiinassa ravintoloissa ruokalistoissa on usein kiinankielinen teksti ja paljon kuvia. Niiden perusteella on hauska arpoa itselleen murkinaa. Ystäväni kanssa päädyimme tilaamaan jonkinlaisilta lihakääryleiltä näyttäviä palasia. Todellisuudessa ruokalaji käsitti paahdettua porsaansaparoa, joka tarjoiltiin kylminä, sormenpään mittaisina pätkinä. Aasiassa eläimet käytetään ravinnoksi kokonaan, ihailtavan taloudellisesti ja kekseliäästi.Ruokaa kannattaa ostaa rohkeasti myös katukojuista. Valikoimassa on monenmoisia grillattuja vartaita, rasvassa uppopaistettuja palleroita ja höyryäviä keittoja. Yksi Shanghain erikoisuuksista ovat raviolit, xiǎo​lóng​bāo​, joita parhaissa kojuissa saattaa odottaa kymmenien ihmisten jono. Toreilla ja kaduilla syöminen on kaiken lisäksi puoli-ilmaista.Kiinassa on luonnollisesti runsaasti naapurimaiden ruokakulttuuria edustavia ravintoloita. Itse ihastuin matkalla erityisesti korealaiseen ruokaan, jota jokaisen chilin, inkiväärin ja valkosipulin ystävän kannattaa kokeilla. Korealaisissa ravintoloissa on usein keskellä pöytää grilli, jossa ruokalistalta valittuja raaka-aineita on hauska paistaa itse.OstaOstosten teko Shanghaissa on tärkeä osa kiinalaiseen kulttuuriin tutustumista. Tinkiminen kuuluu asiaan etenkin toreilla, ja ensin mainittu hinta on hyvä saada laskemaan noin kolmannekseen. Aasia-krääsän ystävät ovat onnensa kukkuloilla. Rihkamaa pullistelee kojupäittäin jokaisen kadun ja kujan varrella. Itseään, ystäviään ja sukulaisiaan voi ilahduttaa monenmoisilla onnenkaluilla, viuhkoilla, jadepatsailla, koruilla, syömäpuikkosarjoilla ja teeserviiseillä… Toisaalta tarjolla on myös aitoa ja siten myös hinnakasta silkkiä, helmiä, kashmiria ja antiikkia.Shanghaissa kannattaa teettää vaatteita. Vaikka kaupoissa on runsaasti viehättäviä valmisvaatteita, länsimaalaisten voi olla vaikea löytää riittävän suuria kokoja. Valtavista kangaskauppakeskuksista löytää niin tarvikkeet kuin mallitkin kaikenlaisiin asusteisiin. Räätälit ottavat asiakkaastaan tarkat mitat, eikä kostyymin valmistumista tarvitse montaa päivää odottaa. Laatu on erinomaista ja hinnat uskomattoman edullisia. Parhaan tuloksen saa todennäköisesti siten, että ottaa omat suosikkivaatteensa matkaan mukaan kloonattaviksi. Tytöt voivat myös teettää itselleen kauniin pystykauluksisen Qipao-mekon, joita voi ihailla In the mood for love -elokuvassa (Wong Kar-wai, 2000e)Hauskimmat tuliaiset löysin itse suuren tavaratalon ruokaosastolta. Tarjolla oli esimerkiksi monenmoisia hedelmämakeisia, mausteita, teetä ja jännittäviä erikoisuuksia, kuten pikkunälkään mainiosti sopivia kuivattuja kananvarpaita. Ne ovat takuuvarma hitti koti-Suomessa illanistujaisissa.FaktojaShanghai on Kiinan kolmanneksi suurin kaupunkiKaupungin nimi merkitsee ”meren päällä” tai ”meren yllä”Väkiluku: 19 210 000Tiheys: 2 978 as./km²Pinta-ala: 6 340 km2Kaupungin katsotaan saaneen alkunsa kaupunginmuurien rakentamisesta 1553.Vuonna 2005 Shanghaista tuli maailman suurin rahtisatama. Shanghai Wikipediassa

Turkin vetovoimaa on turhaa aliarvioida, kun puhutaan golfin ja ruokakulttuurin helmestä Belekistä. Vuosittain Belekin alueella vierailee yli 300 000 turistia nauttien lomasta, harrastuksista ja turkkilaisesta elämäntavasta. Belek onkin Välimeren alueen helmi.Reilut 20 vuotta sitten Belek oli vielä aivan tavallinen ja vaatimaton kalastajakylä, jossa asui vain 500 asukasta. Nyt Belek on Turkin lomakeidas, ja siellä asuu yli 10 000 asukasta.

Belek on reilut 40 kilometriä laaja alue, jossa on 30 golfklubia ja lähes 42 huippuluokkaista luksushotellia. Näiden seikkojen myötä Belekistä on tullut yksi Euroopan ja Turkin suosituimmista matkakohteista.

Aurinko paistaa kohteessa lähes 300 päivää, joten matkaaja pääsee nauttimaan lämmöstä, golfista, merestä ja turkkilaisista herkuista.
Luonnonkauniissa Belekissä, puhdasvetisten rantojen äärellä viihtyvät niin laatua arvostavat lepolomailijat kuin liikunnallisen loman ystävät, eikä perheellisiäkään ole unohdettu.

Viiden tähden glamourhotelli Gloria Golf Resort avasi ovensa vuonna 1997, minkä jälkeen sitä on modernisoitu vastaamaan ajan haasteita. Gloria oli ensimmäinen iso luksushotelli Glorian Belekin alueella.

Vuoden aikana Gloriassa käy lähes 25 000 hotellivierasta, ja keskimääräinen viipymisaika on noin 12 päivää. Eikä loistohotellin päivähinta ruokineen, yöpymisineen ja herkkuineen ole kovin korkea, kun taso lähtee reilut 70–150 euroon päivä.

Luontoa ja golfia

Belek on golfaajan ja vesillä viihtyjän todellinen toivekohde. Aamuaikaisin golfari suuntaa viheriöitä kohti, ja vesiurheilusta nauttiva pulahtaa Välimereen purjehtimaan, purjelautailemaan tai muuten vaan nauttimaan auringosta.

Gloria Golf Resortin alueelta löytyy 3 huippuviheriötä: helpohko 9-reikäinen Verde ja haastavan kapea Gloria Old ja hieman leveäväyläisempi Gloria New, molemmat 18-reikäisiä.

– Golf tuli Belekiin vuonna 1995, ja kenttänä oli tuolloin vain 9-reikäinen väylä. Nyt väyliä on pelattavaksi lähes 45 reikää, joten siinä on harrastajalle tekemistä.

– Ranskalainen suunnittelija on tehnyt koko Glorian kenttäkokonaisuuden, joka muistuttaa pitkälti Espanjan ja Portugalin viheriöitä. Kenttäsuunnittelussa on huomioitu luonto ja alueen historiaa, joten pieniä nähtävyyksiä väyliltä löytyy.

– Turkissa golfin pelaaminen on todellinen nautinto, sillä aurinkoa riittää melkein jokaiselle päivälle, Gloria golfin kenttäjohtaja David Clare sanoi.

Jos Belekissä pelaaja kaipaa lisähaasteita, kannattaa lähteä reilun 30 minuutin päässä sijaitsevalle merimaisemalliselle Lydia Linksin golfkentälle. Antalya Golf Clubilla voi testata taitojaan seudun ainoalla PGA-kenttä Sultanilla, ja samalta viheriöltä löytyy helpompi kenttä Pasha.

Sueno-hotelli on muutenkin unelmakohde, sillä harjoitusviheriöt ja peliväylät lähtevät suoraan hotellin edestä. Tulevaisuudessa Aurinkomatkat järjestää Suenossa golfkurssimatkansa.

Rantaelämän lumoa

Hyvinhoidettu Belek soveltuu mainiosti koko perheen lomailuun. Perheitä miellyttävät Hotelli Gloria Golf Resortin ja Serenityn vehreät allasalueet.
Vain muutaman askeleen päässä avautuu hienohiekkainen ranta, joka sopii myös lasten vesileikkeihin.
– Belek tunnetaan Turkin golf-helmenä, silti myös perheiden ja lasten hyvinvointi on meille tärkeää. Golf-matkat eivät tosiaankaan ole pelkästään rikkaiden ja sinkkuihmisten matkoja, vaan perheet ja lapset näyttelevät Gloria-hotellissa suurta osaa.
– Kun vanhemmat golfaavat, on lapsille järjestetty monia toimintoja vesipuistoon tai meren rannalle. Hotelissamme voi hyödyntää muun muassa lastenhoitajapalveluja, kun vanhemmat haluavat kahdestaan pelata golfia.
– Banaaniveneajelu tai kierros vesisuksilla virkistää auringonoton lomassa. Belekissä aurinko paistaa lähes 300 päivää. Kesät ovat yleensä kuumia, mutta kevät ja syksy ovat parhaita sesonkiaikoja, Gloria Golf Resoltin hotellijohtaja M. Nihat TûmKay jatkoi.
Rannan tuntumassa saattaa näkyä kilpikonnia ja delfiinejä, ja Belekin vesiurheilumahdollisuudet ovat monipuoliset. Modernista lomakeskuksesta on helppo suunnata keskelle turkkilaista elämänmenoa kuten Hamam-saunan lumoihin.
Perinteisen Dolmus-bussimatkan päässä sijaitsee maakunnan vilkas ja värikäs pääkaupunki Antalya, jonka basaareista ja muotiliikkeistä löytyvät parhaat tuliaiset.

– Turkkilainen kulttuuri, historia ja ruuat näkyvät koko ajan Belekin hoteleissa. Haluamme tarjota golfarille ja perhelomailijalle aidon elämyksen Turkista ja maan herkuista, M. Nihat TûmKay hehkutti lopuksi.

TIMO REPO (BELEK), TEKSTI
AURINKOMATKAT OY JA TIMO REPO, KUVAT

Oletko koskaan ajatellut matkustaa sinne, missä pippuri kasvaa, siis ikään kuin vertauskuvallisesti? Jos vastasit kysymykseen kyllä, niin et oikeastaan kovin paljon kauemmas Suomesta pääse kuin Uuteen-Seelantiin. Uusi-Seelanti kannattaa ottaa matkakohteeksi esimerkiksi osana maailmanympärimatkaa, yhdistää se Australiaan suunnattuun lomaan tai tehdä Uudesta-Seelannista saarihyppely upeille Cook-saarille. Koska maa kuitenkin sijaitsee pallomme toisella puolella, ei sinne kannata lähteä aivan yhdeksi tai edes kahdeksi viikoksi, sillä nähtävää on niin hurjasti.

 

Helsingistä Aucklandiin pääsee 1—2 välilennolla esimerkiksi Aasian kautta. Lennon hinta riippuu melkoisesti myös siitä, että lennätkö loppujen lopuksi pois lännen kautta, vai palaatko takaisin Aasian halki. Vertailemalla netissä hintoja (mm. Vertaa.fi) löydät luultavasti halvimman ja sinulle sopivimman vaihtoehdon. Edullisiksi lentoja ei voi joka tapauksessa kutsua, sillä halvimmillaankin joudut luultavasti pulittamaan lennoista (edestakainen lento) noin 1 500 euroa.

 

Moni miettiikin tässä vaiheessa, että lähteäkö Aasiaan, minne saa edestakaiset lennot parhaimmillaan lähes kolme kertaa halvemmalla. Uuden-Seelannin dollari on kuitenkin (ainakin jutun kirjoittamishetkellä) melko edullinen verrattuna euroon, joten ei muuta kuin matkaan, ja saat kokemuksia, joita et tiennyt olevan olemassakaan.

 

Uusi-Seelanti on koettava kerran elämässä

 

Uudessa-Seelannissa on jonkin verran samankaltaisuuksia Suomen kanssa, vaikka ei ihan heti uskoisi. Siellä on neljä vuodenaikaa, löydät luonnosta meillekin tuttuja kasveja, kuten koivuja sekä pihlajia, ja Uuden- Seelannin kesä muistuttaa kovin paljon Suomen kelejä (parhaimmillaan).

 

Jos on paljon samankaltaisuuksia, niin yhtä paljon on poikkeavuuksiakin, ja moni vertaakin mieluummin sen jylhiä vuoristoja muun muassa Norjan ja Itävallan hulppeisiin maisemiin. Oli miten oli, niin näkymät ovat henkeäsalpaavan kauniita pitkine vuorijonoineen ja niiden yllä roikkuvine pilviverhoineen. Ei ihme, että niin moni elokuva on kuvattu juuri täällä, sillä Uuden-Seelannin luonto on todella ainutlaatuisen puhdasta ja koskematonta.

 

Suomalaisille näistä elokuvista tunnetuin on ehkä Lord of the Rings -satutarinat, joita on kuvattu ympäri Uutta-Seelantia sadoissa kohteissa. Kuulin myös, että elokuvan kuvaukset pitenivät aikalailla sovitusta kuvausaikataulusta, sillä maassa sataa paljon.

 

 

Aucklandin ympäristössä autoillen

 

Siinä vaiheessa, kun alat suunnittelemaan matkaasi tähän upeaan maahan, niin suosittelen harkitsemaan myös auton vuokraamista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Uudessa-Seelannissa on ensinäkin vasemmanpuoleinen liikenne ja toisaalta melko hurjapäisiä kuskeja. Lähes kaikki tiet ovat mutkaisia ja kuitenkin pitäisi ajaa yhtä lujaa kuin paikallisetkin.

 

Maassa onkin yleinen tapa, että jos huomaa jonoa takanaan, niin ajetaan reilusti sivuun ja päästetään kiireisimmät ohi. Auto on joka tapauksessa loistava tapa tutustua uusiin maisemiin, ja auton ratissa näkee paljon enemmän kuin lentokoneen ikkunasta. Itse kiertelin Aucklandin lähiympäristössä autoillen ja siihen riitti vallan mainiosti muutama päivä. Tutustumisen arvoisia paikkoja ovat muun muassa Coromandelin ja Whitiangan seudut, ja ne sijaitsevat noin parin sadan kilometrin päässä Aucklandista. Whitiangalta pääsee esimerkiksi Hot Water Beachille, minne voi kaivaa oman kuumavesialtaan. Kannattaa kuitenkin selvittää etukäteen, milloin rannalla on laskuvesi, sillä luonnollisesti nousuvesi peittää kuumaa vettä pulppuavan kohdan alleen.

 

Itse Aucklandissakin on toki tekemistä, mutta jos shoppailu on päällimmäisenä mielessä, niin tämä ei ole välttämättä SE kaupunki. Auckland tuntui muutenkin ehkä hieman synkältä ja tylsältä kaupungilta, enkä tuntenut siellä oloani kotoisaksi (ehkä siihen olisi tarvittu enemmän kuin muutama päivä?). Jos päätät kuitenkin viettää aikaasi siellä, niin vieraile katsomassa vaikkapa huikeita maisemia Sky Towerissa.  Mikäli pelkät maisemien tuijottelut eivät riitä, niin 328 metrin korkuisen tornin voi myös kiertää sen reunoja pitkin (skywalk.co.nz/) valjaisiin kiinnitettynä ja oppaan johdolla. Myös sky-jump tornista on mahdollista (skyjump.co.nz/).

 

Aucklandin satama on mukava paikka lounastaa ja ihmetellä ohikiitäviä purjeveneitä. Se on myös paikallisille suosittu paikka syödä päivällistä ja tavata tuttuja, joten kauniimpina kesäpäivinä ravintoloissa voi olla ruuhkaa. Satamasta lähtee myös useita lauttoja Aucklandin lähiöihin, joista suloinen Devonportin kaupunginosa lienee yksi suosituimmista. Devonportissa sijaitsee muun muassa tulivuori Mount Victoria, jolta aukeaa hulppeat näkymät meren yli Aucklandiin.

 

 

Queenstown takaa jännitystä ja huikeita elämyksiä joka makuun

 

Uusi-Seelanti muodostuu kahdesta saaresta, joista Auckland sijaitsee pohjoissaarella, kun taas vauhdikkaisiin urheilulajeihin ja esimerkiksi bungy-hyppyihin erikoistunut Queenstown sijaitsee eteläsaarella. Koska kerran olin mennyt niinkin kauas kuin Uuteen-Seelantiin, päätin ottaa edestakaiset lennot Aucklandista Queenstowniin. Lennot maksoivat Air New Zealandin kautta netistä noin 200 euroa, ja lento kesti noin 1,5 tuntia per suunta. Vaikka pohdinkin jonkin aikaa, että kannattaako Queenstowniin lähteä ”hätiköimään” kahdeksi päiväksi, niin olin tyytyväinen että lähdin.

 

Pieni idyllinen kaupunki oli aivan upea kokemus kirkkaan sinisine järvineen ja jylhine vuorimaisemineen. Kaupunki on niin pieni, että sen kiertää helposti läpi muutamassa päivässä, minkä jälkeen onkin jo kiva lähteä kiertelemään ympäristöön.

 

 Ja mikä parasta, niin Queenstownissa on paljon tekemistä ja jokaiselle jotakin: bungyä, riippuliitoa, patikointia, koskenlaskua, ratsastusta – lista on loputon. Itse testasin koskenlaskun Shootover-joessa, ja se maksoi noin 90 euroa (queenstownrafting.co.nz). Itse koskenlasku oli melko lapsellinen, koska kesä oli kuivattanut veden olemattomiin, mutta matka joelle oli jäätävä. Itse asiassa pelkäsin enemmän pikkubussissa matkalla retkelle kuin kumiveneen kyydissä (vaikka se kaatuikin, ja jouduimme veden varaan). Ainoa tie nimittäin Shootover-joelle kulki noin 100 metrin korkeudessa vuoristossa ja nimenomaan ”off roadilla”. En ole koskaan pelännyt niin paljon kuin tuijotellessani lattiaan, kun bussi kiertelee ilman kaiteita olevalla, 100 vuotta vanhalla, TODELLA kapealla pikkutiellä, ja vastaan tulee toinen auto, huh. En suosittele korkeanpaikankammoisille.

 

Sen sijaan seuraavan päivän ratsastusretki (dartstables.com) noin 50km Queenstownista sijaitsevaan Glenorchyyn oli kokemus, jota en ihan heti unohda. Hevoset olivat hyvin hoidettuja, jokaiselle ratsastajalle annettiin hevonen ratsastuskokemuksen mukaan, ja sää sattui vielä olemaan mitä mainioin. Matkaa taitettiin niin käynnissä kuin laukassakin, ja silmissä vilisivät jylhät vuoret, kirkkaat joet (jotka kahlasimme hevosilla läpi) sekä vihreät niityt. Näimme matkalla harvinaisia lintuja ja tietenkin osan Lord of the Rings -kuvauspaikoista, mikä teki reissusta vielä kiinnostavamman. Itse nyt kuvauspaikat nähneenä voin kertoa, että maisemat todella ovat sitä miltä näyttävät elokuvissakin – aivan mahtavia. Ratsastusretki kesti 3—4 tuntia, ja se maksoi noin 80 euroa – suosittelen sitä ehdottomasti kaikille ratsastuksen ystäville.

 

Bobs Peak, joka kohoaa noin 400 metriä vedenpinnasta, tarjoaa reilun 10 euron hinnalla päätä huimaavat näkymät. Huipulle pääsee lähes Queenstownin keskustasta lähtevällä gondolihissillä, joka kohoaa mielettömiin korkeuksiin. Ylhäällä voi niin halutessaan lounastaa, juoda kahvit tai hypätä tandemina laskuvarjolla vuorenrinteeltä. Myös bungyä ja monia muita (vähemmän huimaavia) aktiviteetteja on tarjolla.

 

Valitettavasti oma aikatauluni oli sellainen, että aikaa Uudessa-Seelannissa oli vain viikko. Ehdin kuitenkin nähdä melko hyvän läpileikkauksen tämän mahtavan maan matkailutarjonnasta. Jos kuitenkin haluat kaiken irti kaukomatkastasi, niin suosittelen ehdottomasti kiertämään molempia saaria autolla ajan kanssa. Sen lisäksi suosittelen lämpimästi, että otat kunnon stopin jossakin matkan varrella, sillä lentoaika Uuteen-Seelantiin ei paljon naurata: koneessa istumista kertyy minimissään noin vuorokauden verran suuntaa kohden.

 

 

 

Lähes Euroopan kokoisena maana Australia tarjoaa elämyksiä laidasta laitaan. Halusit sitten lasketella (ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen lähteä skimbaamaan Australiaan?), lekotella rannalla, tutustua aavikkoon tai surffata meressä – Australia tarjoaa sitä kaikkea ja paljon enemmän.

 

Tiesitkö, että Australian itärannikolla, Queenslandin osavaltion yläosassa, vallitsee trooppinen ilmasto ympäri vuoden, kun taas maan eteläosassa, Melbournen suunnilla, lämpötila saattaa laskea jopa nollan alapuolelle?

 

Australiaan kannattaa varata reilusti aikaa, sillä suuressa maassa on runsaasti myös nähtävää. Parhaiten Australiaan tutustuu autoillen sekä lentämällä pisimmät välimatkat ajan voittamiseksi. Koska välimatkat ovat suosituimpien matkakohteiden välillä niin pitkiä, suosittelen varaamaan runsaasti aikaa, jos aiot kiertää koko maan. Jos aika ei juuri nyt riitä siihen, niin suosittelen lämpimästi lomailua Queenslandissa sijaitsevassa Surfers Paradise -nimisessä kohteessa.  Ja voithan aina tehdä lähireissuja Surferin ympäristöön.

 

Surfers Paradise on Gold Coastin keskus

 

Surfers Paradise on aussien itsensäkin suosima lomakohde, ja se sijaitsee Australian itärannikolla. Suomesta Brisbaneen (mistä on noin tunnin bussimatka Surferiin) lentää 1-2 välilennolla esimerkiksi Tokion tai Hong Kongin kautta. Halvimmillaan edestakaiset lennot voi saada noin 1 200 eurolla.

 

Muista myös matkalle mukaan eVisitor-viisumi, jonka saa kätevästi netistä ilmaiseksi (vaatimus Suomesta Australiaan matkaaville). Koska Australia sijaitsee lähes maailman toisella puolella, eikä sinne lentäminen ole halpaa, ja lennot kestävät lähes vuorokauden, suosittelen välietapiksi esimerkiksi jotain Aasian kohdetta.

 

Australian Rivieraksikin kutsuttu Surfers Paradise on tuttu ja turvallinen rantalomakohde, mistä ei vauhtia puutu. Erityisen suosituksi paikan tekee 60 kilometrin pituinen rantaviiva upeine valkoisine hiekkoineen sekä aurinkoinen ja ympäri vuoden lämmin sää. Jos et pidä korkeista hotelleista ja turistivirrasta, tämä ei ole sinun paikkasi, sillä Surfers ei nuku koskaan ja siellä on aina bileet.

 

Surfers Paradisessa elämä on rannalla

 

Surferin ehkä suosituin harrastus ja turistinähtävyys on lainelautailu ja sen kokeileminen mitä miellyttävimmässä ympäristössä. Voit ottaa joko muutaman tunnin surffausopetuksen ryhmässä (cheynehoran.com.au) tai lähteä etsimään sitä täydellistä aaltoa muutamaksi päiväksi lähirannoille. Opetus koostuu teoriaosiosta, jossa käytännössä käydään ensin rannalla läpi muutamia perusasioita. Sen jälkeen oppilaille vedetään märkäpaidat päälle, ja opettelu jatkuu opettajan tarkan valvonnan alla aalloissa. Koska lainelauta on kiinni remmillä surffaajan nilkassa, ei lauta karkaa, ja se toimii tarvittaessa myös pelastuslauttana, jos aallokko käy liian ankaraksi.  Hinta muutaman tunnin lainelautailun opetukselle ryhmässä on noin 30 euroa.

 

Uimareille aussirannoilla on tiukat säännöt, ja niitä tarkkaillaan herkeämättä, syystä. Vedessä pulikoiville on osoitettu lipuilla alue, jolla heidän tulee pysytellä, jotta rantavahdit pystyvät pitämään kaikkia silmällä koko ajan. Virtaus on paikka paikoin niin voimakasta, että se saattaa kaataa ihmisen vaikka vettä on alle polven. Uima-alue on rajattu myös muun muassa mahdollisen haihyökkäyksen vuoksi, tosin suurin osa ihmisiin kohdistuvista haihyökkäyksistä tapahtuu etelämpänä.

 

Ylipäänsä ranta on australialaisille paikka viettää rentouttavaa päivää ja tavata ystäviä. Polttavaan auringonpaahteeseen kannattaa kuitenkin varautua käyttämällä vähintään +30-suojakerrointa ja pakkaamalla kassiin hattu sekä runsaasti vettä.  Ranta on ehdottomasti Surferin keskipiste ja SE juttu, miksi miljoonat turistit matkaavat Australian Kultarannikolle vuosittain.

 

Surferin yöelämä on vilkasta

 

Jos päivisin rantaelämä on rentoa ja huoletonta, niin sitä on Surferissa yöelämäkin: baareja ja yökerhoja on joka lähtöön, ja täällä bileet eivät lopu koskaan kesken! Menoa riittää joka illalle, joskin etenkin koululaisten lomien aikaan meno saattaa tuntua melko teinimeiningiltä. Jos olet reppumatkailija, ja haluat tutustua yöelämään samanhenkisten kanssa, niin suosittu Wicked Club Crawl -ravintolakierros on must-juttu. Illan aikana kierretään parhaita bilepaikkoja, juodaan ilmaisia juomia ja pidetään hauskaa. Lippu ”pubiryöminnälle” on noin 20 euroa henkilöä kohden (wickedclubcrawl.com.au).

 

Reissuja Surferista lähiympäristöön

 

Surfers Paradise on lähes pelkästään turismiin perustuva alue, joten niin majoitus, ravintolat kuin muutkin turisteja kiinnostavat nähtävyydet todella tarjoavat niitä. Surferin lähellä on Currumbin Wildlife Sanctuary -niminen eläinpuisto, jossa voit pitää Koalaa sylissä ja saada kuvan siitä muistoksi, helikopteriajelumahdollisuus, jolloin näet koko kultarannikon lintuperspektiivistä (goldcoasthelitours.com.au) sekä lukuisia muita aktiviteetteja.

 

Surfers Paradise on monille matkaajille pelkkä pysähdyspaikka matkalla pohjoiseen tai etelään. Koska Australian julkinen liikenne toimii hyvin ja on kohtuuhintaista, useimmat kiertävät reissullaan useamman kohteen. Suosittelen itse ehdottomasti matkan jatkamista Surferista pohjoiseen, jos vain aika riittää. Koska Suomen talvi on kuitenkin suosituin ajankohta matkustaa Australiaan, saattaa Queenslandin eteläisempi osa olla aurinkoisempi siihen aikaan vuodesta. Sen vuoksi talviaikaan kannattaa matka läpi Australian itärannikon, aloittaa ehkä Sydneystä ja päättää Brisbaneen. Vaihtoehtoja on kuitenkin monia, ja matkan suunnitteleminen kannattaakin aloittaa hyvissä ajoin.

 

Vaikka et Australian lomalla ehtisi kuin yhteen kohteeseen, niin eräs asia on varma: haluat tähän maahan vielä takaisin jonakin päivänä!

 

Oletko joskus haaveillut paikasta, jossa kukat kukkivat kaikissa sateenkaaren väreissä, näkymät ovat henkeä salpaavan upeita, missä aurinko paistaa varmasti ja ihmiset ovat ystävällisiä? Italiassa sijaitseva pieni saari Capri tarjoaa kaikkea tätä ja paljon muuta. Jos et kaipaa seuraavalla lomallasi meluisia yökerhoja ja juhlimista, niin suuntaa Caprille, missä voit halutessasi vaeltaa ylös ja alas pikkukujia tai lekotella pikkuruisilla rannoilla kirkkaan meren ääressä.

Caprille Napolin kautta

Helsingistä ei ole valitettavasti suoria lentoja Caprille, mutta sinne pääsee esimerkiksi Napolin kautta. Edestakaisen lennon hinta on noin 350 euroa. Napolissa kannattaa ehdottomasti viettää päivä tai kaksi, sillä siellä on todella edullista shoppailla.
Italiassa kun ollaan, erittäin muodikkaita toppeja, hameita ja kenkiä sekä muita asusteita voi löytää 10—30 eurolla tai jopa halvemmallakin. Hotelli kannattaa valita Napolin turistien suosiman sataman välittömästä läheisyydestä, sillä kaupunki ei ole kaikkein turvallisin tai muutenkaan viehättävin kaupunki Italiassa.

Matkalla kentältä hotelliin kohtasin kuuluisia roskakasoja melko tiheään tahtiin. Saavuin yöaikaan, ja ei olisi tullut mieleenkään jäädä keskustaan ”hengailemaan” – sen verran epämääräiseltä alue matkan aikana näytti. Sen sijaan sataman välittömässä läheisyydessä, vanhan linnakkeen kupeessa oli herttaisen oloinen alue, jossa oli mahdollisuus maistella Napolin kuuluisinta herkkua eli pizzaa noin kymmenellä eurolla.
Itse Caprille täytyy Napolista ottaa vielä lautta, joita lähtee tunnin välein. Lauttamatkan hinta yhteen suuntaan on noin 17 euroa. Lautta muistuttaa kovasti Helsinki-Tallinna-välin aluksia, joten kyyti on miellyttävä ja alus siisti sekä ilmastoitu.

Mitä tehdä ja miten liikkua Caprilla?

Capri ei missään nimessä ole bilettäjän paratiisi, ja epäilenkin, onko siellä itse asiassa yhtäkään yökerhoa. Sen sijaan löydät tältä upealta saarelta lukuisia viehättäviä pikkukahviloita sekä ruokaravintoloita, joissa kannattaa ehdottomasti maistella meren antimia sekä tietenkin pastoja ja raikkaita salaatteja.

Jos pidät urheilullisesta lomasta ja eritoten vaelluksesta, tälle matkalle kannattaa ottaa mukaan parhaat kävelykengät, sillä Caprin idyllisillä pikkukujilla pääset todella hommiin kävellessäsi mäkiä ylös ja alas. Koko saari on yhtä ylä- ja alamäkeä, joten liikuntarajoitteisten voi olla melko hankala liikkua Caprilla. Ja koska autojen tuonti ja käyttö ovat saarella rajoitettuja, ja osa kujista on joka tapauksessa liian kapeita autoille, ei moniin paikkoihin pääse muuta kuin kävellen.

Caprilla ei vuokrata autoja saaren ulkopuolisille asukkaille, mutta skootterin voi turistikin vuokrata. Suosittelen myös testaamaan edullista ja kätevää paikallisbussia (1,40 euroa/matka) sekä paikallista taksia. Taksien hinnat ovat Suomen luokkaa, ja mittaria ei käytetä, vaan hinta sovitaan kuskin kanssa suoraan. Parhaiten saareen pääsee kuitenkin tutustumaan jalan, sillä kapeat kujat ja huikeat maisemat ovat jotain aivan käsittämätöntä: ”pahimmissa” paikoissa pudotusta alas mereen on monta sataa metriä ja näkymät sanoin kuvaamattomat.

Caprilla riittää viikon loma vallan mainiosti, ja lyhyemmässäkin ajassa ehtii paljon, jos on toimelias, sillä saari on sen verran pieni. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka on ainakin Caprin kuuluisin nähtävyys Sininen luola, jonne mennään laskuveden aikaan soutuveneellä oppaan johdolla. Sisällä luolassa näyttää siltä kuin vesi olisi kirkkaan sinistä.

Caprilla kannattaa myös tsekata pikkuruiset rannat, jotka eivät ole sileää vaaleaa hiekkaa vaan pikemminkin pyöreää kiveä tai kallioisia, mutta vesi on kristallin kirkasta ja ihanan virkistävää! Jos et pode korkeanpaikankammoa ja haluat päästä 600 metriä veden pinnasta sijaitsevalle saaren korkeimmalle kohdalle, kannattaa ottaa hiihtohissin tyylinen, yhden istuttava näköalahissi huipulle. Meno-paluu sillä maksaa 12 euroa. Matkan kesto hissillä on noin 15 minuuttia. Huipulle pääsee toki myös kävellen pikkukatuja pitkin ja se kestää noin tunnin verran vauhdista riippuen.

Mitä Caprilta kannattaa ostaa tuliaisiksi?

Caprilta kannattaa tuoda maustettuja öljyjä tai Caprilla valmistettavaa, koristeellisissa pulloissa myytävää, kirkkaan keltaista ja vahvaa Limoncello-sitruunalikööriä. Myös Caprin omaa hajuvettä, italialaisia viinejä ja pasta-aineksia sekä käsitöitä ja keramiikkaa kannattaa harkita tuliaisiksi.
Sen sijaan vaateostokset voi tällä saarella unohtaa, ellei halua satsata huippumuotimerkkeihin, koska niin sanottuja keskihintaisia vaatemerkkejä ei saarelta juurikaan löydy. Ennen kaikkea korostaisin, että Capri on pikemminkin elämys aisteille ja paikka, jossa sielu lepää – ei niinkään ostosparatiisi.

Julkkisten ja rikkaiden suosima kohde

Capri ei ole halvin mahdollinen lomapaikka, kuten Italia ei ole ylipäänsä muutenkaan. Ravintolassa syödään usein pitkän kaavan kautta, mihin kuuluvat alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja juomaksi tietenkin viiniä. Kukaan ei kiellä syömästä vain vaikkapa salaattia, mutta kieltämättä voi saada pitkiä katseita, jos näin sattuu tekemään etenkin illallisella.

Useat Caprin hotelleista ovat kalliinpuoleisia, mutta saarelta löytyy toki halvempaakin asutusta, jos tinkii vaikkapa näkymistä. Jos taas kaipaa luksusta, sekin järjestyy, sillä saari on jo kymmeniä vuosia ollut julkkisten ja rikkaiden suosima lomakohde – esimerkiksi Mariah Careylla on oma loma-asunto Caprilla.

Koskaan et siis voi tietää, kuka kapeilla pikkukujilla kävelee vastaan. Caprin upean luonnon löysi kauan sitten itse Caesar Augustus, joka vietti aikaa saarella muun muassa sen hyvän strategisen sijainnin vuoksi. Hänen mukaansa on nimetty Hotelli Caesar Augustus, joka täyttää varmasti nirsommankin matkailijan vaatimukset.

Se, että Caprille on suhteellisen hankala päästä Suomesta saattaa laittaa harkitsemaan Capria matkakohteena. Itse kuitenkin paljon matkustaneena voin sydämellisesti suositella tätä viehättävää ja uskomattoman upeaa paikkaa lomakohteeksi. Caprilla todella mieli lepää ja tietää olleensa lomalla – vai oliko se paratiisissa?