Totaalinen rehellisyys ei aina ole paras mahdollinen strategia parisuhteessa. Itse asiassa parisuhteen osapuolet valehtelevat toisilleen keskimäärin kolme kertaa viikossa, mutta se ei välttämättä ole huono asia Communication Quarterly -julkaisussa esitetyn tutkimuksen mukaan.

Tutkijat pyrkivät selvittämään, kuinka usein kumppanit osoittivat toisilleen kiintymystä, vaikka eivät sillä hetkellä kokeneetkaan lämpimiä tunteita toisiaan kohtaan. Tämä käytös voidaan kääntää vapaasti termillä ”valheellinen kiintymyksenosoitus.” Esimerkkinä tällaisesta voi olla vaikka kumppanin uuden kampauksen kehuminen, vaikka ei pitäisikään kyseisestä mallista, tai suukko ennen töihin lähtöä, vaikka olisi todellisuudessa kiukkuinen kuin ampiainen.
Tutkimuksessa 57 parisuhteessa elävää 18–27 –vuotiasta piti viikon ajan päiväkirjaa.
– Ensin opetimme testiryhmälle, mitkä asiat lasketaan valheellisiksi kiintymyksenosoituksiksi. Sitten koehenkilöiden tuli merkitä muistiin mitä he todellisuudessa tunsivat valehdellessaan kumppanilleen, miten he toimivat tilanteessa ja miksi, kertoo tutkimuksen alkuunpanija Sean Horan DePaulin yliopiston käyttäytymistieteiden laitokselta.
Mitä pahaa valheelliset kiintymyksenosoitukset sitten saivat aikaan? Yllättävää kyllä, ei juuri mitään.
– Vaikka tällainen käytös on melko yleistä, motiivit eivät missään tapauksessa ole pahansuopia, vaan päinvastoin. Päällimmäisenä syynä valkoisiin valheisiin oli lopulta halu välttää konflikteja, pahaa mieltä ja partnerin tunteiden suojeleminen. Kaiken kaikkiaan ne osoittivat lähinnä halua pitää yllä suhteen positiivisia puolia, eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa, Horan summaa.
Toisaalta jossakin menee raja. Jos valehtelu on arkipäivää ja sillä peitellään esimerkiksi sitä tosiasiaa, ettei romanttisista tunteista ole enää tietoakaan, saati että on ihastunut johonkin toiseen, kyseessä ei ole enää valkoinen valhe, vaan perustavaa laatua oleva toisen tunteiden hyväksikäyttö.
– Jos petkuttaminen on suhteessa vallitseva olotila, ongelmia tulee aivan varmasti, Horan toteaa.