Peliarvio: The Cursed Crusade

[jwplayer]http://www.youtube.com/watch?v=e4NpFXusdJo[/jwplayer]
Missä tahansa pelissä olisi mukavaa yllättyä iloisesti uudesta innovaatiosta tai erityisen hyvästä juonesta. The Cursed Crusade tarjoilee kaikenlaista, mutta ei edellä mainittuja ominaisuuksia.
Pelinkehittäjä Kylotonn Games on ilmiselvästi halunnut yhdistellä hyviksi todettuja pelejä kuten Assassin’s Creed ja God of War, päätyen omassa historiallisessa tarinassaan ristiretkien aikaan. Kehityslistalla on ollut kunnianhimoinen määrä erilaisia aseita, tappoliikkeitä, kehitettäviä taistelutaitoja, jne., mutta lopputulos ei täytä trailereiden suuria lupauksia.
Pelin sankari on Denz de Bayle, joka lähtee etsimään ristiretkellä kadonnutta isäänsä. Baylen perheen tilukset on vallattu petturisukulaisten toimesta ja vain Denzin isä voi palauttaa menetetyn omaisuuden. Denz törmää espanjalaiseen Esteban Niviembreen, josta tulee hänen aseenkantajansa. Kaksikko taistelee itsensä mukaan seuraavalle ristiretkelle kohti Jerusalemia.
Matka ei kuitenkaan etene odotetusti ja kaiken lisäksi parivaljakkoa vaivaa temppeliritarien kirous. Aina kun sankarit nukahtavat, maailma muuttuu tuliseksi pätsiksi ja herroille kasvaa sarvet päähän, niinpä niin. Voimia tulee lisää, mutta liiallinen pätsissä oleilu on kuolettavaa. Kirouksen antamia lisätaitoja täytyy kuitenkin käyttää hyväksi eri kohdissa peliä, jotta tarina pääsee etenemään.
Pelin vastustajat ovat erittäin epätasaisia. Välillä heitä vastaan ei tunnu mikään puolustus tai iskusarja toimivan, ja välillä taas samanlaisen vastustajan saa nujerrettua yhdellä iskulla. Vastaan vyöryvien vihollisten määrä myös vaihtelee suuresti pelin aikana. Lopetusliikkeiden brutaalius on kuitenkin onnistuttu viimeistelemään verrattain tehokkaasti. Veri lentää joka vaiheessa ja kaikki kentällä loppuvat sekä vihollisilta pudonneet aseet ovat käytettävissä. Aseita voi pitää kädessä kaksi samaan aikaan ja kaikille eri yhdistelmille on omat kombonsa. Peitsi on tehokas ase, mutta se, kuten muutkin aseet, on nopeasti loppuun kulutettu ja uusi ase on löydettävä. Tilanne muuttuu erityisen tukalaksi siinä vaiheessa, kun oma ase on hajonnut, ja uusia ei ole näkyvillä. Kaikilta kukistetuilla vihollisilta nimittäin ei saa asetta, lievätkö sitten nekin rikkoutuneet taistelun tuoksinassa.
Verijuhlat sikseen, The Cursed Crusadessa on paljon ongelmia; kankea ohjaus, oudosti heittelehtivä kamera, bugijumitus (jolloin joutuu käynnistämään konsolin uudelleen ja pelaamaan pitkän tehtävän uudelleen alusta), sekä yhdentekevä juoni. Sankareiden kirous vaikuttaa päälle liimatulta elementiltä, jolla ympäristö saadaan helvetillisen näköiseksi ja päästään nahistelemaan kuolemaa vastaan. Lopulta pelaaja ei enää välitä pääsevätkö hahmot kirouksesta eroon vai eivät.
The Cursed Crusaden tarjoilema huumori on stereotyyppistä, eikä kevennä tunnelmaa toivotulla tavalla. Myös ääninäyttely on peruskauraa. Ei surkeata, mutta ei erityisen hyvääkään.
The Cursed Crusaden kaltaisessa pelissä ohjattavuus ja etenkin taistelutilanteiden sujuvuus ovat ensiarvoisen tärkeässä roolissa, ja juuri tämä elementti on The Cursed Crusadessa epäonnistunut pahiten. Kehno ohjattavuus ja erityisen tahmeat ja viivästelevät liikkeet taisteluissa johtuvat ilmiselvästi siitä, että peliä ei ole ehditty viimeistellä loppuun asti. Ei voi kuin ihmetellä, miksi tällainen raakile on tyrkätty myyntiin jo lokakuussa, kun parin kuukauden viimeistelyllä paketti olisi ollut takuuvarmasti parempi ja olisi silti ehtinyt joulumarkkinoille.
Vaikka pelin lukuisat puutteet johtuvat viimeistelemättömyydestä, jota toivottavasti korjaillaan päivityksillä, on vaikea ymmärtää yksi ilmiselvän tietoinen valinta; miksi ihmeessä pelin musiikki on pitänyt kopioida suoraan God of Warista?
Lajityyppi: Toiminta, mättö
Ikäraja: 18
Julkaisuaika: 7.10.2011
Testialusta: PlayStation 3
Muut alustat: Xbox 360, PC
Kehittäjä: Kylotonn Games
Julkaisija: dtp entertainment AG
Pelaajamäärä: 1 (co-op verkossa 2)
Muut tiedot: HDTV 720p, värähtelytoiminto