Las Vegas beibe ja Arizonan preeriat

Valkoinen Valaamme lasketteli Californian vuorilta Nevadan laajaan laaksoon. Oloni oli mita parhain, olin virkea kuin vastaherannyt rusakko, kehoni kaipasi toimintaa ja sita olin tuleva saamaan. Edessamme aukesi suunnaton nakyma, syntien kaupunki, Las Vegas, jossa kaikki toiveemme ja pelkomme tulisivat kaymaan toteen. Viela kun selviaisin naista lepakoista paani ymparilla, kaikki olisi hyvin.
Takakonttimme oli oikea runsaudensarvi, joka auttaisi meidat ihmemaahan. Kolme pulloa vodkaa, erinaisia viskeja useita litroja, oopiumia, heroiinia, kristallia seka monia eri liuottimia. Mutta kaikkein pahin oli eetteri. Voi luoja. Mikaan ei ole saalittavampaa kuin eetterihoyryissa hoiperteleva mies. Mutta tiesin etta siihen aineeseen tulisimme myos koskemaan.
Las Vegas on jotain todella alytonta! Paakadulla voi nahda samaan aikaan Eiffelin tornin, kultaisen Trump-hotellin, New Yorkin pienoiskoossa seka Caesars Palacen. Jokainen naista kolosseista pitaa sisallaan satojatuhansia dollareja kasinoiden ja okysheikkiasiakkaidensa ansiosta. Viereisessa rulettipoydassa voi nahda miehen joka omistaa kaiken ja panostaa tuhansia taaloja yhteen pyoritykseen. Voi hyvin ymmartaa miksi han on taalla. Hanen vieressaan voi nahda taydellisen spurgun, jolla ei ole yhtaan mitaan. Ja voi hyvin ymmartaa miksi hankin on taalla. Vegasissa toiveet joko toteutetaan tai sitten ne murskataan 5:n kilon lekalla. Naisia seka viinaa tuputetaan joka nurkassa ja kulutusjuhla on suurta. Pelkka vesipullo maksaa 4 dollaria, joten kun tulet Vegasiin varaa rahaa mukaasi. Ainut halpa asia tassa kaupungissa on yopyminen. Meidan hotellimme, Imperial Palace, sijaitsi lahes parhaassa paikassa paakadun keskella, nakoalat eivat olleet parhaimmat, mutta huone maksoi molemmilta yhteensa 20 dollaria yo.
Vegasista ei sen enempaa, tulkaa itse ja nahkaa! Ja pannaan videoita paikasta kunhan paastaan Suomeen, taallla nama paskat jenkkikoneet eivat suostu uploadaamaan muita kuin kuvia, ja niitakin vaikeuksien kautta.
Vegasissa tuli vietettya pari yota, jonka jalkeen oli pakko lahtea karkuun. Pieni puhdistautumisrituaali tuntui hyvalta vaihtoehdolta, joten suuntasimme valaamme kokan kohti itaa ja ylamaita. Flagstaff on pieni, noin 60 tuhannen asukkaan kaupunki, joka otti kaksi krapulaista vastaan avosylin. Suuri kiitos matkamme onnistumiseen kuuluu Americas Best Value Inn -hotelleille, joita loytyy ympari maan ja ovat edullisia budjettimatkaajille.
The one and only, yksi luonnonihmeista, the Great Grand Canyon, sijaitsee Flagstaffista noin 150 kilometrin paassa, ja se kannattaa EHDOTTOMASTI kayda katsomassa. Sisallani herasi heti pieni arkeologi, kun paasimme tutkimaan erilaisia kivilajeja seka Mayojen (tai Atsteekkien) rakentamia temppeleita tuhansien vuosien takaa. Sisaanpaasy puistoon kustantaa 25$, mutta tama on jotain niin ihmeellista ettei sita voi sanoin, eika kuvin kuvailla.
Flagstaffiin toiseksi yoksi saapuessamme huomasimme etta kaupungilla on joku ihmeellinen hulina paalla. Hotellin respa kertoi etta kyseessa on juomareiden ”anti-drinking” -festarit, joku paikallinen rallikuski taas kutsui sita hippien juhlaksi. Pakkohan se oli katsastaa! Kaduilla meininki oli hulppea, livemusa soi ja paadyimme lopulta Maloney’s irkkubaariin. Tasta lafkasta kannattaa tilata isot kaljat, ne on huikeita! Tuoppi maksaa 5$ ja on suomalaista serkkuaan kolme kertaa isompi.
Sellainen on ollut tama viikko, Nyt suunta kohti New Mexicoa ja Albe.. Alba.. eiku Albuquerque nimista kaupunkia!
Cheers mates, lovely!
Ps. Tassa nyt on teille vahan naita kuvia, jotta naette etta oikeasti ollaan taalla reissussa 🙂