Olohuone on yksi kodin haastavimmista tiloista. Se on huone, jossa koko perheen pitäisi viihtyä ja jossa jokaiselle perheenjäsenelle tulisi olla jotain mielenkiintoista ja viihdyttävää tekemistä ja näkemistä.
Todennäköisesti jos tekisimme suomalaisille naisille ja miehille katugallupin unelmien olohuoneen ominaisuuksista, olisivat vastaukset todennäköisesti hyvinkin erilaiset. Naiset näkisivät olohuoneen todennäköisesti vaaleana, kodikkaana, avarana ja käytännöllisenä rentoutumispaikkana. Naisen valoisassa olohuoneessa olisi kauniita esineitä ja huonekaluja, joiden paikkaa voi vaihtaa mielensä ja vuodenajan mukaan.
Miehet puolestaan näkisivät olohuoneen mitä todennäköisimmin rentoutumisen keitaana, ja kodin viihde-elektroniikan keskuksena, jossa mukavuustekijät menisivät ehkä jopa estetiikankin edelle. Miesten olohuoneessa muhkea ja tilava sohva olisi todennäköisesti kaiken A ja O. Hyvänä kakkosena taitaisi tulla televisio ja muut viihde-elektroniikan vempaimet. Miesten olohuoneet saattaisivat ehkäpä olla myös rohkeampia värivalinnoiltaan.
Olohuone on kodissamme loppujen lopuksi kaiken keskipiste, johon jokaisen perheenjäsenen toiveet ja tarpeet kulminoituvat. Haasteita olohuoneen monimuotoisuudelle luovat jo pelkästään naisten ja miesten erilaiset näkemykset olohuoneen sisällöstä. Myös eri-ikäiset perheenjäsenet tuovat omat tarpeensa kyseiselle huoneelle. Olohuoneen tulisi siis olla paikka, jossa koko perhe viihtyy ja viettää yhdessä aikaa, harrastaa ja kokee ehkäpä jotain uuttakin.
Perinteisesti olohuone on rentoutumiseen, oleskeluun ja seurusteluun tarkoitettu huone, jonka tyypillisimpiä varusteita ovat kautta vuosikymmenien olleet sohva, pöytä, nojatuolit sekä kirjahylly tai tv-taso. Olohuoneestamme nykyisinkin löytyvät huonekalut noudattavat melko pitkälle tuota perinteistä linjaa. Näiden lisäksi vuosikymmenten saatossa olemme pyrkineet entistä enemmän tekemään olohuoneestamme enemmän omannäköisemme, persoonallisen ja kodikkaan. Niinpä olemme lisänneet olohuoneeseemme erilaisia tauluja, kukkia, patsaita, maljakoita yms sisustusesineitä. Persoonallisuutta lisäämme vielä erilaisilla tekstiileillä, kuten matoilla, verhoilla, tyynyillä sekä torkkupeitoilla, jotka ovatkin viime vuosina saavuttaneet huiman suosion kansa keskuudessa. Mikä onkaan mukavampaa kuin päiväunet kotisohvalla keskellä kiireistä arkea!
Ennen vanhaan olohuoneesta käytettiin nimeä tupa. Vanhat talot rakennettiin siten, että tupa sijaitsi rakennuksen eteläpäädyssä. Ikkunat olivat yleensä kolmeen eri ilmansuuntaan ja siksi tuvat olivat usein varsin valoisia. Tuvat olivat yleensä myös suuria: Keskiverto tupa oli kooltaan n.50-65m2 ja hulppeimmillaan tuvat ovat olleet jopa yli 100m2. Liekö tästä johtuva myös nykyihmisen kaipuu avaraan ja valoisaan olohuoneeseen?
Nykyasunnoissa suositaan paljon ns. tupakeittiötä, jossa olohuoneen ja keittiön toiminnot on yhdistetty yhteen avaraan tilaan. Tupakeittiö ei kuitenkaan ole mikään uusi, nykyihmisten keksintö. Ennen vanhaan maataloissa ei ollut erillistä keittiötä, vaan kookas ruokapöytä ja suuri leivinuuni sijaitsivat tuvassa ja tupa toimitti siten myös keittiön virkaa. Leivinuunin ansiosta tupa oli myös yleensä talon lämpimin huone. Lämpimässä tuvassa viihdyttiin ja seurusteltiin ja otettiin vastaan vieraita, ihan niin kuin nykyajan olohuoneissakin. Tuvalla oli myös perheen keskuudessa tärkeä sosiaalinen rooli: Suuren ruokapöydän äärelle kokoonnuttiin syömään koko perheen voimin ja samalla keskusteltiin läpi päivän tapahtumat. Parhaimmillaan saman pöydän äärellä istui neljä sukupolvea.
Loppujen lopuksi kun tarkastellaan nykyasuntojen ja vanhojen maalaistalojen olohuoneita ja tupia, niin yhtäläisyyksiä on yllättävän paljon. Lämpö, avaruus, valoisuus, seurustelu ja viihtyminen ovat edelleen ominaisuuksia, joita samaiselta huoneelta kaipaamme ja edellytämme. Puitteet ja tykötarpeet vain ovat kehittyneet. Samoin vaatimuksemme niiden suhteen.

Teksti ja kuvat Jonna Sario