Uusiodisco
Täysin uusi, mullistava ja vallankumouksellinen musiikkityylilaji antaa vielä odottaa syntymistään, mutta mielenkiintoisia tyylisuuntaksia, fuusioita ja alagenrejä on kasvanut lukematon määrä. Yksi näistä on uusiodisko eli nu-disco. Vanhat diskobändit kuten Human League elävät vahvaa nousukauttaan ja samalla uuden sukupolven tuottajakyvyt ja yhtyeet kasvattavat suosiotaan. Nu-disco ammentaa vaikutteitaan muun muassa 70- ja 80- luvun tanssimusiikista, italodiscosta, varhaisesta 90-luvun housemusiikista, sekä ranskahousesta. Tyylisuuntaus on ollut Euroopassa kovassa nosteessa jo muutaman vuoden, mutta vasta nyt se on rantautumassa myös Suomeen. Tämän genren ehkä kirkkaimpina tähtinä loistavat tuottaja/dj-kyvyt Aeroplane ja Tensnake. Diskostajat-kollektiivi sai kunnian haastatella näitä nu-discon johtohahmoja.
Aeroplane
Aeroplane eli oikealta nimeltään Vito De Luca on belgialainen dj ja tuottaja, joka on erikoistunut house ja nu-disco -vivahteiseen musiikkiin. Aeroplane on esiintynyt Suomessa kolme kertaa. Vuonna 2009 hänet nähtiin loppuunmyydyllä Helsingin Korjaamosalilla, vuonna 2010 Vito oli yksi Flow-festivaalin pääesiintyjistä, sekä nyt elokuussa hän veti The Circus yökerhon ääriään myöten täyteen baleaarisen diskomusiikin ystäviä.
Viime vuonna debyyttialbuminsa julkaissut Aeroplane tunnetaan genreään määrittelevien omien julkaisujensa lisäksi yhtenä tämän hetken halutuimmista remiksaajista, ja hän on työskennellyt muun muassa Grace Jonesin, The Human Leaguen, George Michaelin, MGMT:n ja Friendly Firesin materiaalin parissa. Vaikka Aeroplanen tuotanto on ensisijaisesti discoa, se sisältää vaikutteita hyvin laajalta alueelta. ”We Can’t Fly” -albumilla voi Giorgio Moroderin lisäksi kuulla kaikuja Pink Floydista Rolling Stonesiin, 80 -luvun alun elektroniseen musiikkiin ja Italian pop-perinteisiin asti. Aeroplane on tunnettu massiivisista, sydämen lävistävistä melodioistaan jotka yhdistyvät vastustamattomaan tanssittavuuteen.
Musiikillinen tausta
– Aloitin musiikin opiskelun todella nuorena, ollessani noin 11-12-vuotias. Harjoittelin pianon ja kitaran soittoa useamman vuoden, jonka jälkeen olin mukana muutamissa rock-yhtyeissä. Sitten löysin elektronisen musiikin Daft Punkin ja vanhan ranskalaisen sekä saksalaisen housemusiikin kautta. Silloin elettiin myöhäistä 90-lukua, jolloin aloin myös tuottaa omia house-raitoja. Oma musiikkimakuni on enemmänkin myöhäistä 70-luvun ja varhaista 80-luvun tavaraa, kuten varhaista italodiscoa. Tämän takia ryhdyin tekemään enemmän disco-vaikutteista musiikkia 4-5 vuotta sitten. Olen kova Pink Floydin, Fleetwood Macin ja Rolling Stonesin kaltaisten klassikkoyhtyeiden fani. Niiden lisäksi pidän varhaisesta house- ja italodiskomusiikista. Bändit olivat sen verran underground-tavaraa, ettei juuri kukaan tunne edes niiden nimiä. Samasta musiikkityylistä tuli kuitenkin Italiassa hyvin kaupallista popmusiikkia 80-luvun puolivälissä. Kaikki musiikki saa vaikutteita jostain muusta. Saan myös itse hyvin paljon vaikutteita musiikista jota kuuntelen ja tämä on myös helposti huomattavissa albumiltani sekä tekemistäni remikseistä, sanoo Vito De Luca.
Suomen keikka – yksi uran tähtihetkistä
– Minulla on pieniä paineita palata takaisin Suomeen. Flow-festivaali oli yksi elämäni parhaimpia keikkoja, joita olen koskaan soittanut. Koko tapahtuma ja yleisö siellä oli aivan uskomatonta. Soitin vain tunnin verran, mutta se oli hyvin intensiivinen ja unohtumaton kokemus. Toivon, että saan saman tunnelman toistumaan ja ihmiset ovat yhtä vastaanottavia kuin he olivat Flow-festivaalilla. Soitan klubikeikoilla yleensä kaksi tuntia. Se sopii minulle parhaiten, koska siinä ajassa pääsen rakentamaan dj-setistäni ehjän kokonaisuuden. Olen yleensä myös parempi klubikeikoilla kuin isoilla festivaaleilla. Musiikki on ehkä hieman parempaa ja pystyn menemään hieman syvemmälle rakastamaani soundiin, joka sopii paremmin klubiympäristöön.
Live-esitykset saavat vielä odottaa
– Suunnitelma Aeroplanen live-esityksestä kerrottiin medialle noin puolitoista vuotta sitten. Tämän jälkeen olen kertonut haastatteluissa ettei se ainakaan vielä tule budjettisyistä johtuen onnistumaan, sillä liven toteuttaminen on kallista puuhaa. Vaikka uskon, että We Can´t Fly -albumi olisi ollut todella mahtava esittää livenä, ikävä kyllä jotkut yhteistyökumppaneistani eivät jatkaneet mukana projektissa. Olen kuitenkin muusikko ja haluan sen vielä joskus toteuttaa, mutta en tiedä milloin se tulee tapahtumaan.
Lento jatkuu yksin
– Yleensä sävellän kappaleet pianolla, jolloin kehitän niihin melodiat ja kertosäkeet. Tämän jälkeen saan suunnan ja idean tuotantoon. Sitten vain nauhoitan kaiken valmiiksi. Pääsääntöisesti olen yksin studiossa. Soitan koskettimia ja kitaraa, sekä osaan käsitellä myös bassoa, perkussioita ja rumpuja. Soitan siis melkein kaikki soittimet itse, paljastaa De Luca.
Aeroplane aloitti alun perin kaksijäsenisenä. Nyt De Luca jatkaa projektia yksin ja toinen puolisko Stephen Fasano työstää musiikkia oman The Magician -aliaksen kautta. Esiin nousee tietenkin kysymys aikovatko he vielä joskus esiintyä tai tehdä musiikkia yhdessä.
– Sille oli hyvä syynsä miksi halusimme jatkaa omillamme, eikä näin ollen meillä ole mitään suunnitelmia yhteistyökuvioihin. Halusimme tehdä vain omia juttujamme. Luulen, että olen kyllä sanonut jo kaiken tästä aiheesta, De Luca summaa.
Miksaukset ovat tapa tuoda musiikkityyli ihmisten tietoisuuteen
Aeroplanen kuukausittaiset dj-miksaukset Soundcloud-sivustolla ovat erittäin suosittuja ja ne saavatkin aina yli 30 000 kuuntelijaa netin ääreen.
– Syy miksi jatkan miksausten tekemistä on saada ihmiset tietoiseksi mitä aion soittaa, kun he näkevät minut dj-keikalla. Soittamani musiikkityyli ei kuitenkaan ole sitä kaikista suosituinta tai kaupallisinta valtavirtamusiikkia, jota kuulee radiossa. Tämä on paras tapa tuoda esille soittamaani musiikkia, sillä ihmiset kuuntelevat miksauksia kun he ovat kotona, kokkaavat, lukevat tai ovat vaikka lenkillä. Aloitimme niiden tekemisen noin kaksi vuotta sitten ja olen vain jatkanut hyvin toimivaa juttua. Miksaukset antavat myös huomiota pienille artisteille ja kappaleille, joita ei ehkä muuten olisi huomattu. Ihmiset ostavat paljon musiikkia iTunesista, kun taas dj:t hankkivat niitä monesta eri lähteestä. Se on tapa pistää niitä esille ja sanoa: ”Hei, tämäkin kappale on olemassa.”
Mitä uutta on luvassa Aeroplanelta?
– Olen tehnyt viime aikoina paljon remiksejä muun muassa Human Leaguelle, Cassiukselle ja Stone Queenille. Kuitenkin suurin iso juttu oli 30. syyskuuta julkaistava kokoelmalevy, joka sisältää yhden uuden Aeroplane-kappaleen.
Tensnake
Saksan Hampurissa majaileva tuottaja/dj Marco Niemerski tunnetaan parhaiten nimellä Tensnake. Hän on ehtinyt vierailla Suomessa muutaman kerran, josta viimeisimpinä esiintymiset toukokuussa Helsingin YK-klubilla sekä kesän Flow-festivaaleilla. Hänen tähän mennessä suurin hittinsä on ollut Coma Cat, joka nousi kesällä 2010 valtaisaan suosioon.
Hidas alkutaival
– Ostin ensimmäisen rumpukoneeni ja syntikkani ollessani noin 16-vuotias. Musiikin tuottamiseni alkoi hyvin hitaasti vain rakentamalla biittejä ja yrittämällä kopioida ostamieni house-levyjen soundia. Askel siirtyä oikeaksi levyjä julkaisevaksi tuottajaksi kesti ikuisuuksia, koska en koskaan ollut tyytyväinen tuotoksiini ja soundeihin, joita olin saanut aikaan. Se oli omanlainen kasvuprosessi. Ensimmäinen virallinen levytykseni oli oman labelini Miraumusik:n kautta vuonna 2005 julkaistu Restless EP, Niemerski sanoo.
Musiikilliset vaikutteet
– 15-vuotiaaana kuuntelin paljon erilaista tavaraa, muun muassa indie- ja kitaravetoista musiikkia. Minulla oli jopa hyvin lyhyt deathmetal-vaihe. Intoni elektroniseen musiikkiin syttyi käydessäni ensimmäisiä kertoja klubbaamassa. Silloin Hampurissa oli Front- niminen yökerho, joka oli koko Saksan ensimmäinen acid-house klubi. Se oli aivan uusi ja erilainen maailmansa. En ollut koskaan kuullut sellaista musiikkia ja ihmiset bailasivat kuin viimeistä päivää. Tämän jälkeen kävin ostamaan vinyylejä ja kuuntelin tauotta klubimusiikkia. Boogie- ja diskovaikutteeni tulevat isoveljeltäni, jolla oli valtava levykokoelma. Hän kuunteli 80-luvun alun boogietavaraa kuten Shalamaria sekä Solar- ja Salsoul-levy-yhtiöiden julkaisuja. Vasta myöhemmin tajusin kuinka valtava vaikutus sillä minuun oli. Valitettavasti isoveljeni myi kotoa pois muuttaessaan koko levykokoelmansa. Olen siitä hänelle vieläkin vihainen.
Skandinaaviset artistit nu-discon edelläkävijöinä
– Tim Sweeneyllä oli vuonna 2005 radioshow nimeltä Beats & Space. Se antoi sykäyksen päätökseeni ruveta julkaisemaan diskovaikutteista materiaalia. Diskomusiikki alkoi samoihin aikoihin nousta, etenkin Skandinaviassa, artistien kuten Prins Thomas ja Todd Terje myötä. Monet skandinavialaiset ihmiset olivat aloittamassa koko juttua. Olin iloinen, että klubimusiikissa oli meneillään jotain muutakin kun minimaalinen suuntaus, joka silloin oli ainakin Saksassa todella hallitsevassa asemassa. Se loi minulle motivaation alkaa kehitellä omaa soundiani. Tietenkin imen vaikutteita kaikesta muustakin musiikista josta pidän. Musiikki on nykyään kuin muoti. Ensin oli 80-luvun paluu, jota seurasi 90-luvun jutut. Tekemäni musiikki kehittyy ja muuttaa hieman muotoaan sen mukana.
Coma Cat -kappaleen tuoma suosio
– Coma Cat julkaistiin ensin Permanent Vacation levy-yhtiön kautta, jolta tulee paljon hyvää musiikkivetoista nu-disco ja house-musiikkia. Tämän jälkeen suuri lontoolainen labeli Defected koputti ovelleni ja kysyi voisivatko he lisensoida kappaleen. En ollut aluksi varma otanko oikean askeleen. Defected on kuitenkin yksi maailman suurimmista klubimusiikkiin keskittyneistä levy-yhtiöistä, enkä halunnut musiikistani tulevan liian kaupallista. Katsoessani nyt taaksepäin, olen erittäin tyytyväinen päätökseeni. Se antoi minulle mahdollisuuden siirtyä uusiin projekteihin, avasi uusia ovia ja sain enemmän keikkabuukkauksia. Tämä on nykyään työni ja uskon sen auttaneen minua paljon urallani. Suosio ei ole kuitenkaan muuttanut minua ihmisenä mitenkään. Syön nykyäänkin samaa ruokaa, eikä aterioillani todellakaan ole tarjolla pelkkää kaviaaria. Vaikka saan kiinnityksiä isoimmille klubeille, yritän silti pysyä soundissani, enkä halua muuttaa sitä rahan takia. Tietenkin joudun hieman mukautumaan, sillä todella suurilla klubeilla et voi soittaa koko iltaa hidastempoista nu-discoa. Valitettavasti se ei vain toimi. Yritän kuitenkin olla muuttamatta tyyliäni liikaa.
Kokoelma pohjustaa tulevaa artistialbumia
– Uusin julkaisuni ei ole albumi vaan cd-boksi, joka täyttää aukon tämän hetken ja todellisen artistilevyni välillä. Se sisältää pari uutta raitaani, muutaman uuden editin, remixejä ja nauhoitetun livesettini. Paketti on suunnattu ensisijaisesti keräilijöitä silmälläpitäen. Aloitin juuri uuden albumin tekemisen, jonka pitäisi olla valmis ensi vuoden loppuun mennessä. Suunnitelmana on hieman laajentaa kenttää klubimusiikista popin puolelle. Halusin työskennellä laulajien ja muusikoiden kanssa. Siirryn ehkä jopa hieman tanssilattiavetoisen musiikin ulkopuolelle, tai ehkä teen sitä mitä tähänkin asti olen tehnyt. Kaikki on vielä hyvin avoinna.
Live-esiintyminen
– Livekeikoilla soitan vain omaa materiaaliani. Käytän Ableton Live -ohjelmaa läppärin ja midi-kontrollerin kanssa. Näin voin tehdä suoraan paikan päällä remiksejä ja edittejä omista kappaleistani. Laitteisto on kuitenkin kasattu kuin dj-setti. Tunti on keikalle juuri sopiva pituus. Live-esitykseni kestivät alkuaikoina kaksi tuntia, mutta koska soitan pelkästään omia kappaleitani, huomasin ihmisten keskittymisen ja innostumisen herpaantuvan jossain vaiheessa. Dj-settien soittaminen on kuitenkin aivan eri asia, koska jokaisen tuottajan tavara on hieman erilaista.
Tulevaisuuden suunnitelmat?
– Loppuvuodesta on luvassa paljon keikkailua ja matkustamista. Pääsen toivottavasti myös vierailemaan Japaniin. Rakennan asuntooni omaa kotistudiota, ja kun se on valmis pääsen vihdoin uuden albumin kimppuun, Marco Niemerski päättää.
Haastattelut ovat kuunneltavissa kokonaisuudessaan Discostajien podcast-lähetyksistä osoitteessa www.soundcloud.com/diskostajat. Metropolin nettisivuilta löytyy suora linkki kyseiselle sivustolle. Käy myös tutustumassa Diskostajien Facebook-profiiliin www.facebook.com/diskostajat.
Teksti: Ismo Mukala