Kansakunta on mennyt sekaisin tuunaamisesta. Alunperin rassattiin takapihalla Toyotaa, sittemmin siirryttiin muokkaamaan omaa peilikuvaa.

Nyt kasvojenkohotusta kaipaa koti: televisiosta siirtyy verkkokalvoille viikoittain arviolta 10 tuntia sisustukseen liittyvää ohjelmaa, ja katsojat kuolaavat. Monelle koti ei enää ole yksityinen vaatekomero, vaan näyttelyesine siinä missä toyotat ja tissitkin.

Kaunis koti on toki ilo omallekin silmälle, mutta paha kyllä, se on myös iso bisnes. Sisustuslehdet ja -ohjelmat myyvät unelmaa, johon vain harvalla on varaa. Käsi pystyyn: oletko nähnyt muutosleikin, jossa 20 neliön 80-luvulla remontoitu yksiö muutetaan tyylin tyyssijaksi 500 eurolla? En minäkään.

Onni onnettomuudessa on kuitenkin se, että vaikka rahalla voi ostaa tyylittömyyttä (katso vaikka Donatella Versacea), tyyliä voi hioa halvallakin. Aloitteleva oman elämänsä sisustussuunnittelija ei tarvitse muita oppaita kuin omat mieltymyksensä ja pari vinkkiä Metropolilta.

Sisustajan starttitipsit:

1. Siisteys on puoli ruokaa

Kuulostaa käsittämättömän masentavalta, mutta äitisi oli oikeassa – siisteys on kaiken a ja o. Pölypallot eivät ole kovin kummoisia sisustuselementtejä eikä epäjärjestys hivele silmää. Helpoimmalla pääset, kun panostat sisustuksessa säilytysjärjestelmien toimivuuteen. Kuulostaa, hohhoijaa, kovin tylsältä, mutta mitä vähemmän koulupapereita, kenkäpareja ja vaatekasoja on näkyvillä, sen paremmin oikeat sisustusratkaisut pääsevät arvoonsa – pluspuolena mainittakoon sekin, että saatat jopa toisinaan löytää etsimäsi tavarat ilman hepulia. Villakoirien hätyyttelystäkin pääset helpommalla, kun et joudu ensiksi pelastamaan niitä pyykkikasan alta. Perussääntö kuuluu näin: kaikki, mikä ei ole kaunista katseltavaa, kannattaa piilottaa.

2. Keep it simple

Sisustussuunnittelijat viljelevät nykyään vinhaan kivoja adjektiiveja, kuten ”rohkea” ja ”persoonallinen”, ja raahaavat muutoskohteisiinsa mitä kummallisimpia mööpeleitä ja maalipurkkeja. Tavissisustajan on kuitenkin hyvä muistaa, ettei ’the force’ asu yhtä vahvana meissä kaikissa, ja hyvä idea voi joskus mennä pahasti pieleen – nimimerkillä ”tää seinä näyttäis upealta punaisena… ups”.

Suurissa linjoissa on siis hyvä noudattaa aluksi hillittyä linjaa, jota on helppo korjailla ja muunnella taitojen karttuessa ja mieltymysten muuttuessa. Valitse yksi tai kaksi perusväriä, joita toistat suurilla pinnoilla, kuten seinillä, sohvassa ja matoissa. Pienillä uusilla yksityiskohdilla, kuten tyynyillä, astioilla ja verhoilla voit halutessasi muuttaa edullisesti asunnon värimaailmaa ilman, että kokonaisuus huokuu sirkustunnelmaa, (paitsi tietysti, jos sitä juuri on tavoiteltu).

3. Tee se itse

Älytöntä kyllä, hienoimmankaan koristetyynyn valmistaminen ei oikeasti maksa sataa euroa, vaikka sellainen pöyristyttävimmillään saattaa sen verran maksaakin. Totuus on, että käsistään kätevä pääsee halvemmalla, ja jopa peukalo keskellä kämmentä voi pienellä vaivannäöllä säästää euron jos toisenkin. Materiaaleja, kuten maaleja ja kankaita, löytää laajoja valikoimia edullisestikin. Alle kymmenellä eurolla voit esimerkiksi vaihtaa ikkunankarmiesi värin tylsänvalkoisesta pirteänpinkkiin, koristaa halvat valkoiset kylpyhuonekaakelit kalvoväreillä tai ostaa unelmiesi verhokankaan. Helpollahan tässä ei varsinaisesti pääse, mutta halvemmalla kyllä kuin esimerkiksi kaakeliremontista. Sellaista tumpulaa ei olekaan, ettei pieni remontti-reiska pienellä itsetutkiskelulla pääsisi vauhtiin, mutta jos todella pelkäät ryssiväsi omakätisesti touhutessasi, voit pyytää kavereita apuun ja tehdä itse edes remonttiruoat. Omatoimisuutta tämäkin.

4. Yksilöllisyys ei ole pahasta

On julkisesti kuulutettu totuus, että Ikeasta löytyy tavaraa ja tilpehööriä joka makuun ja lähtöön. Nythän on kuitenkin niin, (Jone Nikulaa lainatakseni), että jos olohuoneesi muistuttaa täydellisesti Ikean katalogin sivua, olo on vähän kuin asuisit… no, Ikeassa. Toisaalta on tietysti niinkin, että mitä uniikimpi jokin tavara on, sen pidempi on myös numerorivi hintalapussa. Erinomainen keino kustomoida kämppää on julistaa tusinataide pannaan ja koristaa seinät itse otetuilla valokuvilla. Niitä saa teetettyä monen kokoisina, kehyksillä voit luoda kuvalle lisää sisustuksellista arvoa, ja niiden kiinnostavuus on taatusti omaa luokkaansa verrattuna tavaratalotaiteeseen. Vai milloin viimeksi näit jonkun nauravan katketakseen / tuijottavan lumoutuneena / avaavan keskustelun jostakin kuvasta Ikean julisteosastolla?

5. Kukkia! Kukkia!

Huonekasvit ovat edullinen keino elävöittää ja värittää asuntoa, kunhan teet valintasi oikein. Kasvikunnan edustajia löytyy nykyään niin joka lähtöön, ettei edes kaksilahkeinen voi välttyä niiden hankkimiselta maskuliinisuuteensa vedoten. Oletko romantikko? Osta ruusuja. Piikikäs? Kaktus on oiva valinta. Jättikokoinen? Palmukasveja löytyy jopa parimetrisinä.

Ulkoisen olemuksen lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös ns. maintenance factorin vaikutukseen, joka suomennettuna tarkoittaa suunnilleen samaa kuin seurustelukumppanin valinnassa käytettävä arviointikriteeri: kuinka hankalaa sen kanssa eläminen on. Huhu kertoo, että jukkapalmua pidetään jopa kuolemattomana, kun taas bonsai-puun on ahkerampikin hoivaaja saanut tapettua alta kahden viikon. Jos saat lahdattua jopa helppohoitoisimmat yksilöt, pidemmän päälle on parempi investoida silkkikasviin tai tekokukkiin – hinta on usein hieman elävää viheriäistä korkeampi, mutta niin on elinikäkin. Jotkut ovat sitä mieltä, että huoneen feng shui kärsii kuivakukista tai muovikasveista, sillä ne eivät ole eläviä, mutta eipä entinen elävä kasvi juuri lämmitä sekään. Enkä edes halua tietää, mitä puskan heitteillejätön aiheuttama kuolema tekee huoneen tasapainotilalle…

6. Säästäväisyys on hyve

Sisustuslehdet pursuavat lähinnä toinen toistaan ylellisempiä tilaratkaisuja ja ihania esineitä, mutta let’s face it: asunto Kaivopuistossa (350 000 €), täydellinen remontti (50 000 €) ja designsisustus (30 000 €), on ehkä hieman enemmän kuin mihin meillä tavallisilla ihmisillä on varaa. Tyyli maksaa, sanovat monet, mutta sen suurempaa apulantaa ei ole kuultu Heinolan ulkopuolella sitten Toni Wirtasen ja kumppanien viimeisimmän keikan. Satsaaminen laatuun kannattaa silloin, kun kulutus on kova – esimerkiksi sohvalla, jolla persustellaan harva se päivä – mutta miksi ihmeessä maksaisit 200 euroa maljakosta? (Sisäpiiritietoa Stockmannilta: tätä todella tapahtuu.) Edullisimmillaan kauniita kukka-astioita löytyy alle kympillä, ja get this: jos kyllästyt oranssiin kukkaruukkuusi, uuden ostaminen ei näillä hinnoilla kirvele kovin pahasti.

7. Yhteiseen kotiin

Joskus käy niin ohraisesti, että saman katon alle muuttaakin kaksi ihmistä. Romantiikka on kaukana, kun asunnossa käynnistyy ’mun kamat vs. sun romut’ -taistelu, jossa ei – sori vaan, tiedän kokemuksesta – ole voittajia. Parhaimmillaan voi kuulemma käydä niinkin, että sisustuslehtiä luetaan yhdessä aina lauantai-iltaisin, mutta todennäköisempää on, että toinen teistä haluaa ripustaa seinälle Kaj Stenvallin taulun kun taas toisen käsitys taiteesta on SM-liigan otteluaikataulujuliste. Asiasta on aivan turha käynnistää nuijasotaa, sillä kummallakin on oikeus viihtyä kotona, ja sen mukaan on kämppäkin sisustettava. (Tätä juttua ei sitten näytetä omalle kaksilahkeiselleni.)

Yhteisymmärrystä voi lähestyä kahdella rintamalla: joko etsimällä kultaista keskitietä tai jakamalla sisustus alueisiin. Vältä viimeiseen asti tilannetta, jossa ankkamaalaus ja pelipaita roikkuvat vierekkäin samalla seinällä – rasitus silmille on lopulta samaa luokkaa kuin jos kuuntelisit Metallicaa ja Pandoraa yhtä aikaa. Buranaa, kiitos.

8. Ota vinkkejä – älä tosissasi

Sisustusohjelmien töllöttämisestä ja Dekon selaamisesta ei ole haittaa. Mielenkiintoisia ratkaisuja löytyy myös myytävien asuntojen kuvista, kavereiden kämpistä ja – kyllä vain – Ikean kuvastosta. Hyviä ideoita kannattaa ilman muuta ryöstöviljellä armotta, sillä kerrankin joku on tehnyt työn puolestasi. Älä kuitenkaan usko kaikkea kuulemaasi: jos joku dissaa kultaa ja kimalletta, voit ihan hyvin pitää silti rakkaan peilipallosi. After all, sinunhan se asunto on.

Kuva: Suomen Asuntomessut