Rakas päiväkirja…
Tuntuu aivan ihmeelliseltä, että olen viettänyt jo ihmeen pitkään yhden ja saman miehen kanssa. Suhde lääkäriin kukoistaa ja nyt uskallamme puhua jo seurustelusta. Olen vihdoin löytänyt ihmisen, josta en haluaisi muuttaa mitään. Tietenkin näen kaiken rakastuneen vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta luulen, että tämä juttu tulee toimimaan…
Olimme lääkärin kanssa Lapissa vaeltamassa pari viikkoa sitten ja yövyimme kolme yötä vuokraamallamme mökillä. Sytyttelin juuri kynttilöitä ja hieroin itseeni hyväntuoksuista voidetta saunan jälkeen, kun puhelin soi kahden aikaan yöllä. Lääkäri oli juuri mennyt hakemaan lisää puita takkaan, joten päätin vastata, vaikkei minua juuri sillä hetkellä erityisesti huvittanut keskustella Urheilijan kanssa. Urheilija otti minuun edelleen säännöllisin väliajoin yhteyttä, vaikka olin yrittänyt tehdä selväksi, etten ole kiinnostunut sekstailemaan hänen kanssaan (vaikka miehen kroppa onkin aivan uskomaton). En yllättynyt yhtään, kun humalainen ääni sopersi puhelimen päässä haluavansa minua niin paljon, että kohta räjähtäisi, jollen heltyisi päästämään häntä luokseni joku päivä. Kieltäydyin jyrkästi ja selitin, että seurustelen tällä hetkellä vakavissani, enkä halua pilata suhdettani hyppimällä entisten säätöjen kanssa sänkyyn. Urheilija jankkasi jankkaamistaan ja ehdotti, että voisimme harrastaa seksiä joskus, kun lääkäri ei ole maisemissa. Yritin selittää, että jos olen tosissani jonkun miehen suhteen, niin pettäminen on viimeinen asia, mitä voisin tehdä. Urheilija ei ymmärtänyt kantaani, sillä hän oli monta kertaa ollut kanssani sängyssä, vaikka kotona odotti kihlattu. Loppujen lopuksi paiskasin luurin Urheilijan korvaan, kun lääkäri astui sisään mökkiin (ah, niin ihanan näköisenä) kantaen isoa pinoa halkoja sylissään.
Kerroin lääkärille tapauksesta, ja loppujen lopuksi nauroimme yhdessä värikkäälle sinkkuelämälleni. Viime kesä oli ehkä kaikkein aktiivisinta sinkkuaikaani. Bailasin kavereideni kanssa monta kertaa viikossa ja joka kerta ajauduin jatkoille mitä epämääräisimpiin paikkoihin. Ja tietysti nautin joka ilta eri miesten huomiosta. Osa miehistä pääsi kanssani sänkyyn, mutta ronkelina pidin aika hyvin kiinni siitä, että kenen tahansa vierestä en herää aamulla. Se onkin jännää, että kertaakaan sinkkuaikanani en ole joutunut katumaan sitä, että olisin pannut jonkun ällötyksen kanssa, vaan aina tietty taso on pysynyt yllä. Tietenkin sitä on joskus hairahtunut hieman vääräntyyppisiin miehiin (luen nykyään myös Urheilijan tähän kategoriaan), mutta pahoja mokia ei ole päässyt tapahtumaan.
Eniten mielenrauhaani heilutti viime kesänä se, että onnistuin muutamaan otteeseen säätämään julkisuudessa vaikuttaneiden miesten kanssa, ja joka torstai jouduin selaamaan kauhuissani 7 päivää -lehden juoru-uutiset. Onneksi kenenkään kännykkäkamerat eivät olleet tallentaneet todistusaineistoa kyseisistä kerroista. Olen aikoinani tapaillutkin julkisuuden henkilöitä ja se ei ole mitenkään mukavaa puuhaa, jos ei halua esitellä itseään lehtien sivuilla. Jatkuvan salailun lisäksi joutuu sietämään ”ihailijoita” miehen ympärillä. Tietenkin salailu tuo myös oman lisämausteensa suhteeseen ja se tuntuu aika kihelmöivältä, ettei voi kertoa edesottamuksistaan edes kaikille kavereille. Mutta kaikesta huolimatta olen tuhat kertaa tyytyväisempi, että saan elää tällä hetkellä ihan tavallisen ihmisen kanssa ihan tavallisen ihmisen elämää.
Olimme eilen lääkärin kanssa istumassa iltaa isommalla kaveriporukalla. Muut jatkoivat yökerhoon, mutta meillä oli aikainen herätys, joten jätimme illan kesken ja suuntasimme kaupunkiyksiööni. Matkalla poikkesimme erotiikkaliikkeeseen ja ostimme kaikenlaista krääsää. Odottelenkin juuri, että lääkäri pääsee töistä ja pääsemme testaamaan kaikkia kivoja leluja, mitä hankimme… Voisin viettää lääkärin kanssa vaikka monta päivää peräkkäin sängyssä. Niin upealta seksi tuntuu ihmisen kanssa, johon on ihan hulluna. En ole varmaan koko elämäni aikana saanut niin paljon orgasmeja kuin seurustelumme aikana. Saa nähdä, miten pitkään alkuhuuma kestää – ja kestääkö ylipäänsä suhde. Voi olla, että sinkkukaipuu puskee jossakin vaiheessa liian kovaa päälle…