Apila vei Kasinorakastajan joululahjarahat

Voittaminen on parasta. Häviäminen ketuttaa. Euroopasta ei löydy toista yhtä paljon pelaavaa kansakuntaa kuin suomalaiset. Veikkauksen 13 miljardin euron liikevaihto kertoo kaiken oleellisen tähän liittyen. Kukapa ei haluaisi voittaa kunnolla massia. Dopamiinin eritys on tapissa, kun kolikkopelin rullat pyörivät tai jos vetokuponki on yhtä häkkiä vaille oikein.

Oma suhde voittamisen ja häviämisen maailmaan on pitkä. Suomessa kasvaa pelaamisen kulttuuriin nuoresta pitäen, koska pelaamiseen liittyy positiivinen mielikuva ja kansakuntaa yhdistävä historia. Ikärajoituksia ei ollut aikoinaan peliautomaateissa tai jos olikin, ei ketään juuri kiinnostanut minkälainen orkesteri konetta sattui rämpyttämään. Nykyään on tarkempi meininki ja se Ärrän työntekijä kaitsee nuorisolaumoja pois koneiden äärestä minkä ehtii. Peliongelmaisia ei kukaan ohjeista kaikkoamaan koneiden ääreltä jostain kumman syystä.

Kovin opetus peliautomaateista tuli itselle nuoruudessa varhain, kun pyörittelin Apila-nimiseen legendaariseen hedelmäpeliin satasen, jonka itse Korvatunturin valkea velho oli antanut. Vuosia oli tällöin kasassa itselläni tusinan verran. Olisiko tämän rahan voinut investoida jotenkin muuten? En ehkä olisi edes halunnut. Silloin elettiin vielä siinä illuusiossa, että suomalainen voittaa aina. Ovesta ulos lähtiessä hävetti.

Juuri nyt puhutaan paljon vastuullisesta pelaamisesta. Keskustelu uhkapelaamiseen liittyvistä asioista on näihin päiviin asti ollut sitä, että ääripäät huutelevat toisilleen ja mikään ei perustu faktatietoon. Tunteisiin vetoava ja perustuva puhetapa sopii poliitikoille, mutta harvassa ovat ne asiat, joita näillä retorisilla keinoilla muutetaan.
Ulkomaisten nettikasinoiden vastuullisen pelaamisen strategiat ovat sellaisia, joita eri viranomaiset syynäävät äärimmäisen tarkkaan.

Jokainen pelifirma haluaa mahdollisimman vastuullisia pelaajia, jotta rahavirrat säilyisivät mahdollisimman tasaisina. Kansallisen monopolin toimintaa ei ole kukaan katsonut suurennuslasilla viime aikoihin asti. Isänmaallisuuden leimalla vastuullisuus on ollut automaatio, mutta myös silkkaa fiktiota.

Vastuullisuus lähtee omista ratkaisuista ja siitä, että ymmärtää realistisesti oman rahatilanteensa. Jos massit ovat lopussa, ei niitä viimeisiä hiluja kannata puskea mihinkään rahapelituotteeseen. Hauskanpidon pääprinsiippi on, että se mikä on varaa hävitä, on rahaa, jolla on varaa pelata.

Oma pelaaminen on säilynyt kohtuullisuuden rajoissa, vaikka välillä tapahtuukin pienimuotoisia ylilyöntejä. Sekin johtuu siitä, että haluaa ottaa isompaa riskiä. Yleensä tähän liittyy kostea viikonloppu ja loputon itsevarmuus menestyksen mahdollisuuksista etenkin vedonlyönnin saralla. Varhaisteininä se joulupukilta saatu ja Apilaan hävitty Sibelius-seteli tarkoitti käytännössä koko sen hetkisen omaisuuden pelaamista pelikoneeseen.

Nykyisin on huomattavasti pienemmät pelimerkit kyseessä. Kokemusasiantuntijana ei ole vaikea muistaa, että rahansa on mahdollista polttaa nopeasti jos ei mieti mitä tekee.

JK

Uutuus: Jokaisesta voitosta ja tappiosta rahaa takaisin!
Uutuus: Jokaisesta voitosta ja tappiosta rahaa takaisin!