Iiriksen vaiettu sairaus: ”Haluan kaikkea heti ja paljon, myös seksiä”

Huonotapainen höpöttäjä? Ei välttämättä.

Puheripulin ja keskittymisvaikeuksien takana voi piillä ADHD, kuten Iiriksen tapauksessa. Tässä katkelma Iiriksen lapsuudesta:

Kaikki ovat vakavia ja hiljaisia. Osa itkee avoimesti. Ala-asteikäinen Iiris ei tiedä, miten päin olisi. Hän on täynnä energiaa, jota pitäisi saada purkaa, mutta hautajaisissa pitää käyttäytyä. Iiris hämmentyy, virta on vain pakko päästää ulos. Hän saa hervottoman naurukohtauksen, jolle ei tule loppua. Aikuiset supisevat ja katsovat pitkään. Äidin ääni kiristyy, hän vaatii Iiristä vaikenemaan. Iiris tietää, että nyt ei saisi kikattaa, mutta nauru vain yltyy. Lopulta hän makaa maassa ja kiemurtelee hysteerisesti.

Kohtaukset ovat tuttuja Iiriksen vanhemmille, opettajille ja kavereille. Hän on luokan papupata, joka häiritsee muita tunneilla ja läpäisee matematiikan rimaa hipoen. Reipas ja reilu tyttö saa kuitenkin levottomuutensa useimmiten anteeksi. Hänen vilkasta luonnettaan pidetään enemmänkin sukuvikana kuin sairauden oireena. Kaikki Iiriksen perheenjäsenet ovat puheliaita ja temperamenttisia ja koti on täynnä puheensorinaa ja musiikkia.

Ympäristön ymmärtäväinen suhtautuminen Iiriksen käytökseen ei kuitenkaan ole vain hyvä asia. Etenkin tytön äiti on sitä mieltä, että Iiriksellä ei ole käytöstapoja. Hänen pitäisi ryhdistäytyä ja olla ihmisiksi. Äidin asenne ärsyttää Iiristä. Eihän hän ole ilkeyttään levoton.

ADHD:sta ei parannu tahdonvoimalla

Lähes parikymmentä vuotta myöhemmin istun Iiriksen keittiössä. Iso kimppakämppä on sisustettu viihtyisästi, ja Iiriksen huone on siisti paria vaatekasaa lukuun ottamatta. Iiris laittaa kahvin tippumaan, katoaa olohuoneeseen, penkoo seuraavassa hetkessä pakastinta ja kipaisee takaisin olohuoneeseen. Hän kattaa meille pasteijoita, korvapuusteja ja mokkapaloja ja malttaa vihdoin istahtaa itsekin.

Aikuisiässä Iiriksen hysteriakohtaukset ovat saaneet selityksen. Hänellä on ADHD, eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, joka johtuu aivosolujen välittäjäaineiden toimintahäiriöstä. Aikaisemmin kaikki oppimis- ja keskittymisvaikeudet sekä motoriset häiriöt niputettiin MBD-diagnoosin (Minimal Brain Dysfunction) alle. Ennen 1960-lukua puhuttiin vain kurittomista kakaroista ja rauhattomista tuuliviireistä. Nykyään ADHD tunnistetaan entistä paremmin. ADHD:ta pidetään jopa muotisairautena, jolla yritetään puolustella kuohahtelevaa luonnetta. ADHD:sta ei kuitenkaan voi parantua tahdonvoimalla.

– Muutama vuosi sitten päätin, että lopetan ylivilkkauteni. Yritin mahtua normaalin ihmisen muottiin, mutta lopputuloksena minusta tuli vain vihainen ja masentunut, Iiris kertoo.

Iiris ei ole hankkinut virallista diagnoosia, koska hän ei vielä koe tarvitsevansa sitä. Häntä arvioineet neurologit ja psykiatrit ovat kuitenkin olleet yhtä mieltä siitä, että ADHD:n todennäköisyys on erittäin vahva. Iiris on päättänyt, että hän pyytää diagnoosin, jos työ tai opinnot joskus sitä vaativat. Tällä hetkellä tieto sairauden olemassa olosta riittää hänelle.

– Lääkärin mielipide oli suuri helpotus. Luulen, että yhdellä jos toisellakin on meidän perheessämme ainakin lievä ADHD. Iiriksen veljellä on todettu MBD, mikä on vaikeuttanut hänen koulunkäyntiään. Veli on Iirikseen verrattuna rauhallinen, jopa ujo. Hän purkaa sisäisen myllerryksensä aggressiivisilla kohtauksilla puheripulin sijaan.

Iiriksen levottomuutta ei tutkittu, kun hän oli lapsi, koska hän pärjäsi monissa kouluaineissa loistavasti ja oli sosiaalisesti taitava. Kaikki ADHD:ta sairastavat eivät ole häiriköitä, jotka jättävät koulut kesken ja sotkevat ihmissuhteensa. Oireita on yhtä paljon kuin ADHD:ta sairastaviakin. Aikuisiässä hyperaktiivisuus saattaa lieventyä, mutta keskittymisvaikeudet jatkuvat.

Aikuisiän keskittymishäiriö, johon ei liity yliaktiivisuutta, tunnetaan nimellä ADD (Attention Deficit Disorder). ADD:ta sairastavat voivat olla apaattisia ja heidän masennusriskinsä on suurempi. Jokainen ADHD- ja ADD-potilas on oma persoonansa, mikä voi vaikeuttaa oireyhtymän tunnistamista. Molempiin liittyy ydinoireiden lisäksi usein muita mielenterveysongelmia.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennus ja ahdistus voivat limittyä niin tiukasti ADHD:hen, että lääkäritkään eivät osaa epäillä oireyhtymän piilevän taustalla. Iiriksellä on tästä kokemusta. Hän sairastaa myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä, johon kuuluu syviä masennusjaksoja. Keskittymisvaikeudet ja päättämättömyys ovat myös masennuksen oireita, eikä Iiris ole aina varma, johtuuko hänen käytöksensä ADHD:sta vai masennuskaudesta.

– ADHD voi pahentaa masennusta, jos käytöksestään saa jatkuvasti moitteita ja alkaa syyllistää itseään siitä, että on erilainen kuin muut. Iiris käy psykoterapiassa, jossa hoidetaan ensisijaisesti hänen masennustaan. Mielen vuoristorataa yritettiin aluksi tasata lääkkeillä, mutta ne olivat liiankin tehokkaita. Masennuslääkkeet vahvistivat hyperaktiivisuutta ja rauhoittavaa otettuaan Iiris saattoi nukahtaa matkalla sänkyyn. Lääkityksen tarve ja laatu pitäisi varmistaa neurologisilla kokeilla, koska ADHD:ta ei voida varmasti todeta vain arviointien pohjalta.

Koulujärjestelmä ei tue

Palaamme kouluikäisen Iiriksen elämään. Ala-asteella hän pärjää erinomaisesti kaikissa muissa aineissa paitsi matematiikassa. Iiris ei jaksa odotella hitaampia oppilaita, vaan alkaa vääntelehtiä ja höpöttää heti saatuaan omat tehtävänsä valmiiksi. Iiristä komennetaan. Hän tietää, että pitäisi olla hiljaa, mutta hän ei yksinkertaisesti voi.

Yläasteella kemia ja fysiikka muodostuvat kompastuskiviksi. Kukaan ei vieläkään epäile, että jokin on hullusti, koska reaaliaineet sujuvat.

Iiriksen vaikeudet alkavat toden teolla lukiossa. Kokeisiin lukeminen onnistuu, jos ympärillä on taustahälyä ja liikettä. Ylioppilaskirjoitukset ovat yhtä piinaa. Iiris kiemurtelee hiljaisessa salissa ja kirjoittaa hammasta purren yhdeksänkymmenen pisteen aineen. Iiris kuitenkin tietää, että hän ei ole tyhmä. Hän on päässyt Jyväskylän yliopiston projektiin, jossa tutkitaan erilaisia oppimistyylejä. Tutkija vahvistaa, että Iiris oppii parhaiten, jos hän saa purkaa samalla energiaansa. Ideaalisinta olisi, jos Iiriksellä olisi luokassa oma nurkka, jossa hän saisi kävellä ja liikkua tunnin aikana. ADHD-ihmiset voivat yltää koulussa ja töissä huippusuorituksiin, jos he saavat opetella omassa tahdissaan. Heillä pitäisi olla mahdollisuus liikkua ja saada nopeasti palautetta työstään.

ADHD-ihminen nauttii usein monien projektien työstämisestä samanaikaisesti. Jonkun pitäisi vain motivoida häntä saattamaan tehtävät loppuun. Suomen koulujärjestelmä on tässä mielessä jälkijunassa, eikä parannuksia ole luvassa. Taito- ja taideaineiden määrää supistetaan jatkuvasti. Lahjakkain oppilas on se, joka jaksaa opetella ulkoa.

Iiriksen tilanne helpottuu yliopistossa, koska opiskelu on itsenäistä. Massaluennot ja -tentit sekä kirjalliset kokeet koettelevat edelleen hermoja. Iiris joutui vaikeaan tilanteeseen, kun hänelle ehdotettiin pestiä tutkimusryhmässä.

– Yritin selittää, että en kerta kaikkiaan voi oppia tilasto-ohjelmien käyttöä. Professori tokaisi siihen, että käyt pari täydennyskurssia. He eivät ymmärtäneet, että tutkijan työ on minulle mahdottomuus, vaikka aihe olisi kiinnostava.

Osaan, voin ja haluan

Takaisin opiskelijaboksiin. Iiris esittelee kolme sivua pitkää ansioluetteloaan, joka kertoo pitkästä työhistoriasta varsinkin myynti- ja asiakaspalvelualalla. Työpaikat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin, mutta Iiris ei ole koskaan saanut potkuja. Hän lähtee omasta halustaan, jos työ ei sytytä.

– Niille, jotka kitisevät, että töitä ei löydy, sanon että paskat. Töitä löytää, jos haluaa ja uskaltaa hakea, Iiris napauttaa.

Hän tiedostaa omat heikkoutensa, mutta hehkuttaa vahvuuksiaan estottomasti. Hän on ollut pidetty työntekijä paikoissa, joissa vaaditaan ihmissuhdetaitoja, huumorintajua ja energisyyttä. Aina Iiriksen ei ole edes tarvinnut hakea töitä, sillä innostunut nainen on jäänyt monen mieleen ja sana on kiirinyt. Hänelle on usein tarjottu töitä, joita hän ei ole edes hakenut. Työnantajat eivät ole kavahtaneet Iiriksen työseikkailuista kertovaa CV:tä, koska opiskelijoiden keskuudessa pätkätyöt ja rekrytointifirmojen kautta keikkailu ovat yleistyneet. Vilkkautta ja hyperaktiivisuutta jopa arvostetaan tietyillä aloilla.

– Viimeksi, kun tein myyntityötä, esimieheni sanoi, että työsuhteeni kestää siihen asti kuin minusta tuntuu hyvältä. Hän tajusi, millainen ihminen olen ja hyväksyi sen.

Iiris on rahankäyttäjänä suurpiirteinen. Hän saattaa lähteä viimeisillä pennosillaan ulkomaanlomalle, koska uskoo saavansa lopulta töitä. Tähän asti hän on pudonnut aina jaloilleen, vaikka talous onkin joskus vaakalaudalla. Hän shoppailee vaatteita surutta, vaikka ei edes tiedä, kuinka paljon hänen tilillään on rahaa. Kuitit, reseptit ja sairaslomatodistukset katoilevat ja gradu tarkoittaa epämääräistä kirja- ja paperikasaa pöydän kulmalla. Iiris on kuitenkin saanut aina maksettua laskunsa ajallaan, vaikka se hämmästyttää häntä itseäänkin.

– Kävin äsken kaupassa, mutta en osaa hahmottaa, menikö sinne kymppi vai kolmekymppiä.

Iiris ei voisi kuvitellakaan järjestelevänsä elämäänsä kuittimappeihin ja Excel-taulukoihin. Hän on kuitenkin pärjännyt elämässä paremmin kuin moni ikäisensä. Hänellä on laaja sosiaalinen verkosto ja hän on saanut jalan oven väliin omalla, erittäin kilpaillulla alallaan.

Jos tentin aihe on kiinnostava, hän ahmaisee pinon tiiliskivikirjoja parissa päivässä ja saa huippuarvosanoja. Hurttia huumoria viljelevällä vaaleaveriköllä riittää vientiä myös rakkausrintamalla. Tuntuu hullulta, että Iiris on yhteiskuntamme normien mukaan sairas. Työpaikkailmoituksissa etsitään aktiivisia ja joustavia persoonia. Iiris on totisesti sellainen. Nauravainen nainen on paljon ahkerampi ja oma-aloitteisempi kuin moni terveiden kirjoissa oleva. Alan ymmärtää, miksi osa ADHD-ihmisistä ei suostu luokittelemaan itseään sairaaksi. Mitä tavoittelemisen arvoista on normaaliudessa, jos se merkitsee kumarassa kävelevää tuppisuuta, joka nauraa vain ollessaan vahingoniloinen.

Iiris ei piilota kynttiläänsä vakan alle. Hän haluaa työn, jossa saa olla esillä, matkustella ja olla ihmisten kanssa. Kellokortti ahdistaa häntä. Hän ei puhu kertaakaan töistä, joissa hän ei pärjäisi tai joihin hän ei sopisi. Iiris puhuu siitä, mitä hän haluaa. Hän puhuu siitä, mikä häntä kiinnostaa.

– Uskon, että monella menestyvällä ihmisellä on ADHD. Meillä on tarpeeksi rohkeutta ja hulluutta.

Taakasta lahjaksi

Iiris vilkuilee kelloa. Hän on menossa syömään miehen luo, jonka kanssa ei omien sanojensa mukaan seurustele, mutta välit eivät ole kaverillisetkaan. Hän viihtyy paremmin miesten seurassa, koska miehet suhtautuvat ADHD:hen rennommin kuin naiset. Kanssasisarten mielestä tauotta höpöttävä blondi on rasittava. Suhtautumisen taustalla on varmasti kateutta, koska Iiris tulee hyvin toimeen miesten kanssa. Hänen pisimmät suhteensa ovat kestäneet pari vuotta, mutta impulsiivisuus ja levottomuus ovat rasittaneet kaikkia suhteita.

– Minä haluan kaikkea heti ja paljon, myös seksiä. On vaikeaa, jos toinen haluaa välillä vain torkkua sylikkäin.

Iiris sanoo tarvitsevansa kuitenkin kumppanin, joka on tasaisempi ja osaa rauhoittaa hänet, kun virtakohtaus iskee. Silloin Iiris haluaa, että hänestä pidetään kiinni ja häntä tyynnytellään samalla tavalla kuin yliväsynyttä lasta.

Suhteet ovat usein kariutuneet liian nopeisiin siirtoihin. Iiriksen elämässä viikon aikana voi tapahtua yhtä paljon kuin muille vuodessa. Hän sanoo elävänsä joka suhteessa turbovauhdilla. Vaatteet pitää vaihtaa viisikin kertaa päivässä mielialan muutosten ja runsaan hikoilun vuoksi.

Pajunvitsamainen nainen ahmii jo kolmatta pullaa, kun minä kastan kahviini vielä ensimmäistä. Kun Iiris nukkuu, hän kuorsaa kuin tukki, mutta puhuu vilkkaasti unissaan. Harrastuksia löytyy taistelulajeista joukkuepeleihin ja lenkkeilyyn. Iiris aloittaa baari-illan vodkalla muiden lipittäessä kevytsiidereitä. Ja kun Iiris bilettää, hän todellakin bilettää.

– Nykyään olen hiljentänyt tahtia. Ei minun tarvitse juoda, jotta uskaltaisin jutella miehille. Ne pitävät minua Krissen tyyppisenä bimbona, koska sanon, mitä sylki suuhun tuo.

Sanat blondi ja pelle toistuvat usein Iiriksen puheessa. Hän ei pidä hölmön hauskuuttajan roolia taakkana. Se on hänelle sananmukaisesti rooli, josta on joskus jopa etua. Suullisen diagnoosin saatuaan Iiris ei ole vähätellyt itseään tai pitänyt itseään tyhmänä.

Me tavikset joudumme opiskelemaan lapsenmielisyyttä ja luovuutta kirjoista ja pulitamme pitkän pennin kouluttajille, jotka kertovat meille, miten otetaan riskejä ja ollaan sosiaalisia. Iiris on tässä suhteessa monta harppausta edellämme. Tuntuu entistä nurinkurisemmalta, että puhutaan ADHD:ta sairastavista, ei ADHD:lla siunatuista ihmisistä. Mitä maailma olisi ilman sellaisia ADHD-ihmisiä kuin Mozartia ja Einsteinia?

Mikä on ADHD?

– ADHD:ta esiintyy 3-5 prosentilla kouluikäisistä ja 2-4 prosentilla aikuisista. Se on lasten ja nuorten yleisin kehityksellinen häiriö.

– ADHD johtuu 80 prosenttisesti perimästä ja 20 prosenttisesti raskausaikaan ja synnytykseen liittyvistä syistä.

– Oireet voivat lieventyä aikuisena ja muuttua ADD:ksi, johon ei liity hyperaktiivisuutta.

– Pahimmillaan hoitamaton ADHD voi johtaa syrjäytymiseen ja masennukseen, parhaimmillaan se on voimavara.

Haastatellun nimi muutettu.

Lähteet ja lisätietoa: Suomen ADHD-liitto ry, Sirpa Paso & Markku Mutanen: Ylivilkas lapsi, lennokas aikuinen. BJT Kustannus.

Kuvituskuva: Pixabay

Saatat myös tykätä
20€ talletuksella 30€ pelirahaa + 150 ilmaiskierrosta
20€ talletuksella 30€ pelirahaa + 150 ilmaiskierrosta