Virkavalta kiristää naisilta tunnustuksia seksuaalisella väkivallalla

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on julkaissut raportin, josta selviää miten karulla ja vääristyneellä tavalla virkavalta taistellee järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan.
Meksikon turvallisuusjoukot käyttävät järjestelmällisesti seksuaalista väkivaltaa naisia vastaan saadakseen heidät tunnustamaan väitettyjä rikoksia. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin haastattelemista naisvangeista jopa kolmannes oli raiskattu. Kiduttamalla saaduilla tunnustuksilla viranomaiset pyrkivät osoittamaan, että heidän työnsä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan edistyy.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International haastatteli raporttiaan varten sataa naista Meksikon liittovaltion vankiloissa. Jopa 72 heistä kertoi kokeneensa seksuaalista hyväksikäyttöä pidätyksen aikana tai pidätystä seuranneina tunteina. Tekijät olivat paikallistason, osavaltion ja liittovaltion poliiseja tai armeijan edustajia.
Jopa 33 haastatelluista naisista kertoi, että heidät oli raiskattu. Naisista 66 kertoi kohtaamastaan hyväksikäytöstä tuomarille tai muille viranomaisille, mutta vain 22 tapauksesta aloitettiin tutkinta. Amnestyn tietoon ei ole tullut, että yhdestäkään tapauksesta olisi nostettu syytteitä.
– Seksuaalisesta väkivallasta kidutuksen muotona on tullut osa rutiinia kuulusteluissa. Marginaalisista ryhmistä tulevat naiset ovat kaikkein heikoimmassa asemassa Meksikon huumeiden vastaisessa taistelussa. Heidät nähdään helppoina kohteina, kun viranomaiset haluavat osoittaa saavansa ihmisiä vangittua, Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio sanoo.

Suurin osa Amnestyn haastattelemista naisista kertoi, että heitä oli seksuaalisesti hyväksikäytetty, hakattu, kosketeltu, kourittu ja heille oli annettu sähköshokkeja pidätyksen aikana tai kuulusteluissa. Suurinta osaa heistä syytettiin järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai huumeisiin liittyvistä rikoksista. Monet naisista esiteltiin tiedotusvälineissä ”rikollisena” sen jälkeen, kun heidät oli pakotettu tunnustamaan. Koska enemmistö naisista on köyhistä taustoista, heillä ei usein ole mahdollisuutta kunnolliseen oikeudelliseen puolustukseen.

Poliisien joukkoraiskaama Mónica pakotettiin tunnustamaan

Yksi Amnestyn haastattelemista uhreista oli 26-vuotias neljän lapsen äiti Mónica, joka joutui kuuden poliisin joukkoraiskaamaksi. Hänen sukupuolielimiinsä annettiin sähköshokkeja, häntä tukehdutettiin muovipussilla ja hänen päätään työnnettiin vesisaaviin helmikuussa 2013 Pohjois-Meksikossa sijaitsevassa Torreón kaupungissa. Viranomaiset yrittivät pakottaa Mónican tunnustamaan, että hän kuului rikollisryhmään.
Mónica pakotettiin myös katsomaan, kun hänen veljeään ja aviomiestään kidutettiin.
Mónican aviomies kuoli kidutuksista saamiinsa vammoihin hänen syliinsä. Mónica pakotettiin jälkikäteen allekirjoittamaan ”tunnustus”, jossa hänen sanottiin kuuluvan huumekartelliin.
Meksikon kansallinen ihmisoikeuskomitea vahvisti elokuussa 2014 Mónican kokeneen kidutusta. Ketään vastaan ei ole kuitenkaan nostettu kuitenkaan syytteitä. Mónica odottaa yhä vankilassa oikeuden päätöstä syytteistä, joiden mukaan hän olisi sekaantunut järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Meksikon ihmisoikeuskomitea suositteli huhtikuussa 2016, että Mónican kokemasta kidutuksesta aloitettaisiin rikostutkinta.

Tekijät joutuvat harvoin vastuuseen

Meksikon viranomaiset eivät ole onnistuneet tutkimaan, nostamaan syytteitä tai asettamaan oikeudelliseen vastuuseen viranomaisia, jotka ovat käyttäneet raiskauksia tai muita seksuaalisen väkivallan muotoja kidutuksen välineenä. Sitten vuoden 1991 vain 15 kidutustapausta on johtanut tuomioon liittovaltiotasolla, vaikka ilmoituksia on tehty tuhansittain. Sama rankaisemattomuuden kulttuuri vaivaa myös armeijaa.
– Kun rikoksia ei tutkita kunnolla ja syyllisiä saateta vastuuseen, se antaa vaarallisen viestin, että raiskaaminen ja muut seksuaalisen väkivallan muodot ovat sallittuja. Meksikon viranomaiset yrittävät painaa asian villaisella, Aarnio sanoo.
Tutkinnan aikana meksikolaiset viranomaiset kieltäytyivät antamasta Amnestylle tutkinnan kannalta tärkeää tietoa. Sisäministeriö kielsi Amnestyn edustajia tapaamasta enemmän vankiloissa olevia naisia. Joissakin tapauksissa pääsy vankiloihin estettiin. Armeija kieltäytyi tapaamasta Amnestyn edustajia.
– Sen sijaan, että viranomaiset yrittäisivät peitellä tuhansia ilmoituksia kidutuksesta ja muusta epäinhimillisestä kohtelusta, heidän pitäisi varmistaa, että kiduttaminen saataisiin kitkettyä lopullisesti. Siihen syyllistyneet pitää viedä oikeuteen ja uhrien pitäisi saada asianmukaiset korvaukset, Aarnio sanoo.
STT