Kalastusharrastus koukuttaa

 

Vasta-alkajakin voi huoletta tarttua vavankahvaan. Tämän rentouttavan ja virkistävän harrastusmuodon oppii jokainen, joka sen oppia haluaa.

 

Järvien ja muiden vesialueiden vapauduttua jääpeitteistään moni kalastusintoilija kaivaa välineensä taas esille ja lähtee väijymään kalasaalista. Kaupat ottavat taas hyllyilleen kesäsesonkituotteet ja hyllyt pursuilevatkin mitä erilaisimpia ratkaisuja niin vanhoille kuin aloittelevillekin kalastajille.

 

Harrastus on hauska ja kohtuullisen helppoa oppia. Onginnan taidon taitaa osata jokainen, ja erilaisten virveleidenkin kanssa oppii pelaamaan varsin nopeasti. Helppokäyttöisin lienee umpikela, joka tosin on muilta ominaisuuksiltaan suppeahko avokelaan ja hyrräkelaan verrattuna. Avokelakin on vielä helpohko hallita, mutta hyrräkelat vaativat jo hivenen opettelua. Vetouistelu taasen on perusperiaatteiltaan yksinkertaista, vaikka toki siinäkin piilee jos jonkinsorttisia kikkoja ja saalisvarmuutta parantavia tekijöitä.

 

Euroja uppoaa – tai sitten ei

 

Rahaakaan kalastusharrastukseen ei tarvitse pistää tolkuttomasti. Alkuun pääsee jo varsin pienellä panostuksella. Onkimiseen tarvittavat välineet saa halvimmillaan parilla eurolla, ja voipa vavan ja kohon vaikka itsekin väkertää, jolloin kustannukset pienenevät entisestään. Syöttinä voi käyttää melkein mitä tahansa: matoja, kalanpaloja, taikinaklönttejä jne.

 

Virvelöinnistä ja vetouistelusta kiinnostuneille on myös tarjolla edullisiakin vaihtoehtoja. Muutamalla kympillä saa kelpo setin vapoineen, keloineen ja siimoineen ja joissakin pakkauksissa tulee vielä pari viehettä päälle. Vetouistelu onnistuu oivallisesti vaikkapa ihan mökkiveneellä. Mikäli omaa venettä ei ole, monissa kalastuskohteissa on mahdollisuus vuokrata sellainen. Toki kalastuksessakin pätee sama sääntö kuin muissakin harrastusmuodoissa: Laatu maksaa. Mitä enemmän vaatii, sitä enemmän on välinehankintoihinsa oltava valmis sijoittamaan euroja. Joskus vetouistelussa vapoja on veneen perässä toistakymmentä ja vielä apuvälineet telineineen ja takiloineen päälle. Kustannukset ovat siis täysin itsestään ja omista tavoitteistaan ja tarkoituksistaan kiinni. Satunnainen mökkikalastelija selviää silti perin edullisesti.

 

Vieheetkään eivät aina ole halvimmasta päästä ja merkkiuistimista saa pulittaa usein toistakymmentä euroa kappaleelta. Kala ei kuitenkaan osaa merkkiä lukea, joten mahdollisuudet saaliiseen ovat takuulla hyvät halvemmillakin ottopeleillä. Useimmista kaupoista löytyy läpi kesän tarjoustuotteita, joihin ei tarvitse uhrata montaakaan euroa. Asiaa opiskelemalla ja käytännön opettelulla voi sitten ennen pitkää selvittää, minkälaiset ja väriset vieheet sekä välineet ovat omiaan millekin kalalajille ja paikalle.

 

Kaikille tilaa riittää

 

Mitä kalapaikkoihin tulee, Suomessa ei tosiaankaan ole vesialueista pulaa. Kalastaa voi melkeinpä missä tahansa missä on vettä. Pieniltä metsälammiltakin on saatu oivia saaliita ja kalaisia järviä, koskia ja jokia löytyy ympäri maata. Useimmille saaliskaan ei ole pääasia, pikemminkin kyseessä on rentouttava ajanviete kaukana arkielämän kiireistä ja mahdolliset saalit tulevat sivutuotteena. Toki useimmat kalalajit ovat varsin maittavia ruokapöydän antimia ja monet näistä kohtuullisen helposti löydettävissä ja pyydettävissä.

 

Täytyy myös muistaa, että kunnon kalamies kohtelee saalistaan kunnioittavasti ja hoitaa lupa-asiansa tunnollisesti. Toiset kalastajat ja muut vesillä ja rannoilla liikkujat tulee ottaa huomioon ja muitakin paikkakohtaisia sääntöjä noudattaa. Tuhansien järvien maassa on jokaiselle vavan varteen halajavalle takuulla tilaa.

 

 

Viehekalastus:

Kalastuksenhoitomaksu (18–64-vuotiaat).

Läänikohtainen lupa (1 vapa, viehe ja kela kerralla, 18–64-vuotiaat).

Kalastusalueen haltijan myöntämä lupa (useammalla vavalla, vieheellä ja kelalla kerralla kalastavalle, suoritettava iästä riippumatta).

 

Muistathan myös paikkakohtaiset säännöt ja saaliskiintiöt. Joissakin paikoissa kalastus on kokonaan kielletty tai pyhitetty jollekin tietylle kalastusmuodolle (esimerkiksi perhokalastus).

 

Onkiminen ja pilkkiminen:

Onkiminen ja pilkkiminen ovat sallittuja kalastusmuotoja ikään katsomatta ja kiellettyjä vain paikoissa, joissa kiellosta on erikseen mainittu (esimerkiksi lohi- ja siikapitoisten vesistöjen kosket ja virtapaikat).

 

Muu kalastus:

Muuhun kalastukseen, kuten katiska-, verkko-, nuotta- ja troolikalastukseen, tarvitaan aina vesialueen omistajan lupa. Tämä koskee myös ravustusta.

 

Teksti: Ilkka Heikkinen

Aiheet