SIELUN VIININ SAAGA
MATKARAPORTTI / OSA II
Kaikki juontaa juurensa siitä, kun sain Barcelonassa käsiini – tai paremminkin nielun kautta mahaani – yagea. Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen käyttämän lääkkeen tekivät länsimaalaisille tunnetuksi beatkirjailijat 60-luvulla. Vaikka yage (myös ayahuasca) sisältää voimakkaita hallusinatorisia aistimuksia aiheuttavaa DMT:tä, yrttiä on turha rinnastaa huumeisiin. Siitäkin huolimatta, että sitä joissain piireissä nimitetään happokokkeliksi.
Jotta olisi mahdollista kuvailla Barcelonan meininkiä, on syytä palata sitä edeltäviin tapahtumiin. Euroopan retki oli alkanut, kuten mikä tahansa suomalaisten lomamatka: aika kosteissa merkeissä. Lontoosta matkustimme Jukan, Temen ja AP:n kanssa linja-autolla johonkin satamaan, josta matka jatkui lautalla Galeihin Ranskan puolelle. Vuokrasimme auton ja saavuimme muutaman mutkan jälkeen Strasbourgiin. Oli Jukan syntymäpäivä, joten lähdimme siistiytymisen jälkeen baariin kilisyttelemään tuoppeja. AP:n angiina oli pahentunut ja jouduimme jättämään hänet hotellille katsomaan MTV:tä. Muistan, että sieltä näytettiin uusintana Britney Spears -viikonlopun parhaita paloja.
Yöstä muistan myös syvälliset ja rehelliset keskustelut, joita kaljahuuruissa käytiin. Lähinnä puhetta tuottivat kokemukset, joita meillä kaikilla oli kariutuneiden parisuhteiden seurauksena. Kerroin nähneeni reissun aikana unia exästä. Jukka nimitti omiaan painajaisiksi. Luulen, että keskusteluilla oli tekemistä sen kanssa, että menneisyys alkoi vaivihkaa vyöryä tajuntaani. Olin ehtinyt unohtaa, miten joskus sattui. Pisti ihan vihaksi ja se tuntui jotenkin helvetin hyvältä. Puhalleltiin savurenkaita, vaikka Peter Tosh saarnasi reggaen tahdissa tupakoinnin vaaroista. Kapakka oli koristeltu lp-levyillä ja kehystetyillä kuvilla rastafaraista. Päätyseinän peitti suuri Jamaikan kartta.
Kaksi päivää myöhemmin olimme Pariisissa. Istuimme Pont Neufin alla, Seinen rantatöyräällä, joki valui ohitse, kuten tuntui tekevän koko kesä. AP oli lähdössä takaisin Suomeen. Mies oli mennyt koti-ikävissään kosimaan tyttöystävää puhelimessa ja saanut mieleisen vastauksen. Vaikka olin iloinen kaverin puolesta, jokin oli lopullisesti ohi. Yhteinen aika poikamiehinä oli jäänyt lyhyeksi, vajaan kesän mittaiseksi. Teme otti AP:n kainaloon ja lupasi, että pidetään kunnon polttarit. Näyttivät ihan rakastavaisilta siinä katulampun alla. Punkkupullo toisensa jälkeen lensi jokeen.
Seuraavana aamuna pojat vei AP:n kentälle ja minä kävin tilaamassa suurlähetystöstä uuden passin. Kiertelin kaupungilla ja löysin komean Bob Marleyn julisteen, jonka myöhemmin hukkasin. Kävin internet-kahvilassa kirjoittamassa pojalleni viestin.
On lokakuinen aamu Helsingin Lauttasaaressa ja sade paukuttaa ikkunan pieliin. Heräsin kuudelta, kun Jukka soitti, painajaiset kuulemma jatkuvat. Olen itsekin nähnyt kummallisia unia sen jälkeen, kun palasin. Ne ovat sellaisia valveen ja unen rajamailla tapahtuvia ruumiista irtoamisen kokemuksia, joissa sovittelen välejä entisten naisystävien kanssa. En ole ikinä osannut erota ystävänä. Jukka haluaisi lähteä taas reissuun, tällä kertaa jonnekin todella kauas. Sanoin, ettei meitä kukaan estä. Sitten nousin ja keitin kahvit.
Olen ottanut selvää yage-kasvin vaikutuksista. Sanotaan, että sielun viinin nauttiminen tarjoaa kokonaisvaltaisen (ruumiin, mielen ja hengen) puhdistuksen. Siis niille, jotka etsivät sen lahjoja hyvässä uskossa ja avoimin sydämin ja mielin. En tiedä, onko uskoni hyvä tai edes sydän ja mieli avoin, mutta jotain lahjoja olen saanut.
Hei Raimo!
Terveiset Pariisista. Kävelin aamulla Eiffel-tornin juurelle, se on niin iso, ettet usko. Tuli mieleen se laulu, jonka sanat menevät jotenkin niin, että maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa. En ole humalassa, kun tätä kirjoitan, jos niin luulet. Jäin miettimään edellistä viestiäni. Mitenhän mahdoit siihen suhtautua?
Meidänkin perheessä on tapahtunut sellaisia asioita, etten ole niistä osannut puhua. Sekin yö, kun toin vieraan naisen kotiin keskellä yötä ja yritin taivutella äitisi kimppakivaan. Enhän minä muuta tahtonut, kuin ärsyttää sitä naista. Oli päässyt välit hieman tulehtumaan. Taisit kuulla kaiken oven takaa. Ja minä olen kai kusettanut itseäni, että nukuit. Tai että olit liian nuori ymmärtääksesi, mitä tapahtui. Olet varmasti tiennyt koko ajan ja aika täsmälleen, missä mennään, siis silloin, kun äitisi kanssa erottiin. Aikuinen voi totta vie olla avuttomampi elämänsä kanssa kuin lapsi omansa. Siis minä olen ollut tietyllä tavalla avuton itseni kanssa, vaikka päällepäin olen yrittänyt esittää jonkinlaista supersankaria. Länkkäribootsit olohuoneen pöydällä, ihan periaatteesta.
Ei tämä vuodatus nyt tarkoita sitä, että sinun pitäisi minusta huolestua. Kyllä minä pärjään, on ollut aina sen verran hyviä ystäviä vierellä. Vieläkö muuten kämppä on pystyssä ja jukkapalmu elossa? Kai sinä tiedät, miten se kasvi on minulle tärkeä. Olisi kiva, jos jaksaisit kirjoittaa kuulumisia, luen tätä sähköpostia säännöllisesti. Ja mites sen mimmin kanssa, onko rakkaus kestänyt?
Strasbourg 18.8.
En saanut unta, vaikka juomisen takia olisi voinut sammua ja nyt aamu on jo pitkällä. Miksi minua jännittää se viikko Barcelonassa itsekseni? Istun tässä tuolilla avattujen parvekkeen ovien edessä. Tätä kutsutaan ranskalaiseksi parvekkeeksi, kun on kaiteet, mutta ei tasannetta. Taidan olla tottunut siihen, että on koko ajan kavereita ympärillä tai edes jonkinlaista tekemistä ja hälinää. Jos liikenteen ääntä ei olisi, kuulisin pulujen pulutuksen tuolta asema-aukiolta. Tuoksuu vastapaistettu leipä, mutta minulla ei ole nälkä. Oven takana hurisee pölynimuri, tekisi mieli kahvia, koska suu on pahvia. Jukka kuorsaa, on saanut sentään farkut vedettyä nilkkoihin. Jos lähtisi katsastamaan tätä kaupunkia päivän valossa. Täytyyhän täällä olla jotain näkemistä.
Sain kahvia ja croissantin, jossa on suklaata. Kannatti lähteä ulos, tupakkakin maistuu taas. Tänään en juo alkoholia missään muodossa ennen iltaa, onko siinä mitään järkeä? Tarjoilijalla on b-kuppitissit ja kapea lantio. Äsken se hymyili kun huomasi, että tuijotan. Ei ole kohteliasta tuijottaa, sanottiin lapsena. Miksi pitäisi aina olla kohtelias? Voisin sanoa hänelle: You are beautiful, mutta paremman vaikutuksen tekisi, jos osaisin sanoa sen ranskaksi. Enkä ranskaksi osaa muuta kuin vule vu cuse avec mua se scua (ei mitään hajua, miten se kirjoitetaan), haluatko maata kanssani tänä yönä. Veikkaisin, ettei hän halua. Ei vaikka kuinka polvillani itkisin ja rukoilisin. Menen huoriin, kun ehdin, ja jos rahat riittää. Ranskassa kun ollaan.
Mistä tämä naisen ikävä nyt yhtäkkiä tuli. Jos jaksaisin kirjoittaa, en ikinä lopettaisi. Tilaan silti oluen, ihan kiusallani. Mikä tekee ranskalaisista naisista niin puoleensa vetäviä, sekö, että ovat niin tavoittamattomissa? Eivät puhu edes englantia. Pardon madamuselle one beer pliis. Ai äm from Finland. Aina ulkomailla ollessa pitää edustaa isien maata.