Olutta, bissee, kaljaa, keittoo – kattava olutopas

Kuuluu olut sitten omiin suosikkeihin tai ei, kaikki tuntevat juoman. Silti jopa oluen ystävätkin saattavat kummastella, kun puhe kääntyy stoutteihin, bittereihin ja lambiceihin.
Olut, bisse, ohrapirtelö, kalja, keitto, huurteinen… Kuten vanha kansa tapaa sanoa, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Aikaa lempinimien kehittelyyn onkin ollut yllin kyllin, sillä olutta on valmistettu jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Nykyiset valmistusprosessit eroavat kuitenkin melkoisesti tuhansien vuosien takaisista menetelmistä, jolloin esimerkiksi hiivaa ei vielä tunnettu.
Yksi tapa lähestyä oluita on jakaa ne pohja- ja pintahiivaoluisiin. Kuten nimen perusteella arvata saattaa, pohjahiiva laskeutuu käymisen aikana astian pohjalle, kun taas pintahiiva kohoaa astian pinnalle. Ja kaiken lisäksi löytyy vielä itsestään käyviä oluita, joiden vierteeseen ei lisätä ollenkaan hiivaa.
Vaalea lager on suomalaisten suosikki
Suomessa suositaan varsinkin vaaleita lager- eli pohjahiivaoluita, joihin lukeutuvat esimerkiksi tutut Karhun, Karjalan, Koffin, Lapin Kullan ja Olvin kolmoset.  Moni meistä pitäytyy suosiolla vaaleiden lagereiden maailmassa tai palaa aina tuttuun ja turvalliseen lageriin epäonnistuneen olutkokeilun jälkeen. Kaikkihan tietävät sen tunteen, kun odotat yhtä ja saat toista: olut saattaa yllättää esimerkiksi makeudellaan tai valmistuksessa käytetyn humalan tuomalla katkeruudella.
Olutopas.info neuvoo lähtemään olutkokeiluissa liikkeelle omasta suosikkijuomasta ja kokeilemaan vastaavanlaisia makuhermoja kutkuttavia oluita. Esimerkiksi vaaleiden lagereiden ystävä voi testata golden ja blond aleja ja tummia lagereita. Punaviineistä pitävän kannattaa puolestaan Olutopas.infon mukaan aloittaa esimerkiksi happamista aleista, hedelmälambiceista ja dubbel-oluista.
Pohjahiivaoluisiin luetaan myös pils, jossa maistuu humalan tuoma katkeruus. Tunnetuin pils lienee tsekkiläinen Pilsner Urquell, jota on valmistettu 1800-luvulta lähtien.
Pohjalta pinnalle
Siinä missä pohjahiivaoluet tunnetaan nimellä lager, pintahiivaoluista käytetään yleisnimitystä ale. Joukkoon lukeutuvat esimerkiksi tummat ja vahvat portterit ja stoutit, joista ehkäpä kuuluisin on Irlannista kotoisin oleva Guinness. Tuopillista mustanpuhuvaa ja täyteläistä Guinnessia nimitetään joskus ”ateriaksi lasissa”, eikä ihme, sillä juoma on huiman täyttävää. Kaloreita Guinnessissa on tosin vähemmän kuin monessa muussa pintahiivaoluessa.
Trappist-oluet muodostavat erityisen kiehtovan pintahiivaoluiden joukon: vain seitsemän luostaria valmistaa vahvaa ja usein makean maltaista oluttyyppiä, jonka kypsyminen jatkuu vielä pullossakin. Esimerkiksi Chimay, Rochefort ja Westmalle kuuluvat tähän joukkoon.
Pintahiivaoluisiin kuuluvat hedelmäisen raikkaat vehnäoluet ovat mitä mainiompia kesäjuomia, mutta toimivat toki talvellakin. Osa vehnäoluista on kirkkaita, osa taas sameita, kuten Belgiasta kotoisin oleva witbier eli valkoinen olut. Maailman tunnetuin vehnä- ja tarkemmin sanottuna valkoinen olut onkin korianterilla ja appelsiinilla maustettu Hoegaarden.
Spontaania käymistä
Pintahiivaoluisiin voidaan lukea myös lambic, jota valmistetaan ainoastaan Pajottenlandin alueella Belgiassa. Monista muista oluista poiketen lambiciin ei lisätä ollenkaan hiivaa, vaan se ryhtyy käymään itsestään villihiivan ja muiden pieneliöiden avulla. Tuloksena on varsin hapan ja melkein hiilihapoton olut.
Puhdasta ja sekoittamatonta lambicia on hankalaa löytää, sillä sitä on tavallisesti tarjolla ainoastaan panimoiden lähialueilla hanasta. Sen sijaan puhdas lambic toimii pohjana erilaisille sekoituksille, kuten gueuzelle, joka on yhdistelmä nuorta ja vanhaa lambicia, sekä makeutetulle farolle. Moni saattaa tuntea lambicin hedelmällä maustetun version, kirsikkaisen kriek lambicin.
Tietoa eri oluista ja lisää vinkkejä olutkokeiluihin:
Olutopas.info
www.alko.fi
Kölsch vastaan alt
”Düsseldorfissa ei parane sitten kölschiä tilata”, muistutti saksalainen ystäväni pakatessani laukkuja Kölnissä. Ei sittenkään kovin urbaaniksi osoittautuneen legendan mukaan Kölnissä tai Düsseldorfissa naapurikaupungin olutta tilaava saattaa nimittäin joutua raskaan naljailun kohteeksi.
Vaikka matkaa kaupunkien välillä on vain nelisenkymmentä kilometriä, leikkimielisesti kilpailevien Kölnin ja Düsseldorfin nimikko-oluet ovat eri maata. Teknisesti ottaen ne ovat samankaltaisia: molemmat, Kölnistä kotoisin oleva kölsch ja Düsseldorfin alt, ovat nimittäin pintahiivaoluita. Kuparinruskea alt on kuitenkin kullankeltaista kölschiä tummempaa. Altin maku on myös hedelmäistä kilpakumppaniaan katkerampi ja maltaisempi.
Lisää aleja
Barley wine: Vaikka nimi viittaa ohraviiniin, kyseessä on maltainen ja hedelmäinen olut, joka tosin muistuttaa vahvuudeltaan ennemminkin viiniä.
Bitter: Vahvasti humaloitu ja siksi varsin katkera, brittiläinen ale. Extra Special Bitter eli ESB on tavallista bitteriä vieläkin vahvempi olut.
Pale ale: Bitteriä muistuttava oluttyyppi, mutta aavistuksen miedommin humaloitu. Huomattavan katkeria aleja kutsutaan India pale aleksi eli IPA:ksi. Esimerkiksi blonde ja golden ale luetaan pale ale -oluiksi.
Brown ale: Maultaan pehmeämpi ja väriltään pale alea tummempi oluttyyppi. Oluesta riippuen brown alessa voi tunnistaa esimerkiksi pähkinäisiä, karamellimaisia tai sitruksen aromeita.

Uutuus: Jokaisesta voitosta ja tappiosta rahaa takaisin!
Uutuus: Jokaisesta voitosta ja tappiosta rahaa takaisin!