Tutkivan journalismin erikoisjoukko on saanut taas uuden tehtävän. Kysymys kuuluu: ”Monta kertaa lipuntarkistajan voi kohdata päivän aikana, jos kulkee Helsingin lähiliikenteessä ilman lippua eli pummilla.” No siitähän on otettava selvää.

Taustaa

Pummilla kulkeminen onnistuu isoissa kaupungeissa, eli ainakin Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla, jossa matkakortin tai lipun avulla voi liikkua vapaasti. Poikkeuksen tekevät bussit, joissa täytyy kulkea kuljettajan ohi ja näyttää voimassa olevaa matkakorttia tai maksaa lippu. Matkustaminen Helsingissä on verrattain halpaa, jos suhteuttaa sen muuhun Suomeen. Helsingin sisäinen kertalippu maksaa 2,20 € ja seutulippu 3,80 €. Helsingin sisäinen lippu on voimassa tunnin. Kuukausikortin hinta aikuisilla Helsingissä on 42,80 € ja YTV-kuntien seutulipun hinta on 82,90 €. Pienituloisille matkakortti esimerkiksi seutuliikenteessä tekee kuitenkin loven jo pieneen toimentuloon. Osa ihmisistä on ns. elämäntapapummeja, jotka jättävät maksamatta matkalipun ihan periaatteen vuoksi. Ilman lippua kulkemisesta on säädetty sakko, joka köyhdyttää lompakkoa 80 € verran. Pummitoiminnan yleisyyden takia pääkaupunkiseudun liikenteessä on korotettu tarkistusmaksuja ja lisätty tarkastajien määrää. Kertamaksuja on nostettu myös aika tiheään tahtiin.

Pumm.it

Pumm.it vaatii pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen saamista ilmaiseksi, eli sen kustantamista verorahoilla. Samanlainen liike toimii myös Ruotsissa. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen maksuista 54 % katetaan käyttömaksuilla. He näkevät pummilla matkustamisen maksulakkona, jolla pakotetaan laskemaan joukkoliikenteen hintoja tai vielä parempaa, sen muuttumista kokonaan ilmaiseksi, jolloin yksityinen liikenne vähenisi. Jonkun aikaa pidettiin pystyssä kampanjaa, jolla jäsenmaksun maksamalla pummikassa maksoi saadut tarkistusmaksut. Omavastuu oli 10 € per sakko ja liittymismaksut olivat 15 €/kk, 75 € puolelta vuodelta ja 150 € koko vuosi. Pummikassa siis tuki pummilla matkustamista. Kassa on ainakin tilapäisesti poissa käytöstä, luultavasti kyseinen toiminta on herättänyt virkavallassa kiinnostusta. Lisää tietoa voi poimia osoitteesta: www.pumm.it tai www.planka.nu .

Pelkoa ja inhoa junassa

Testipäiväksi valittiin maanantai 8. syyskuuta. Matka alkoi junalla Kannelmäestä vähän ennen kello kymmentä. Kello 10.06 tarkistajan näköisiä tyyppejä astui ovesta sisään. Ei vielä mitään matkalippujen tarkistusta, joten hyppäsin junasta pois Pasilassa. Matkalla moikkailin iloisesti värikkäästi pukeutuneelle joukkiolle. Olivat kuitenkin varmaan vain kuskeja liloissa takeissaan, koska rinnuksissa luki Pohjolan Liikenne. Kuitenkin näin märkäkorvapummaajalle tarkastajan pelko purjehti kauluksesta sisään ja vaihdoin suosiolla raitiovaunuun.

Konsulttiapua alan ammattilaiselta

7B-ratikka lipui kohti Helsingin ydintä. Matkan karttuessa silmät lupsahtelevat toistuvasti kiinni. Laiskanpulskea toimittajarenttu ei ole aamuihmisiä. Kello lyö puoli 11 ja suuntaan kohti Hakaniemen toria. Haen aamupalaa Helsingin Kauppahallista. Nautin raittiista ilmasta sekä kahvista ja pullasta katutrumpetistin säestyksellä. Tällaiseen voisi melkein tottua. Takaisin keskustaan, jossa seuraan liittyy yönritari, ns. soppamies. Hän on noussut sängystä harvinaisen aikaisin, vaikka edellisenä iltana on tullut oltua keitolla. Tämä herra on alan mestari, ns. ammattipummi. Edellisen kuukausikortin hän on omistanut kaksi vuotta aikaisemmin, vaikka liikkuukin päivittäin julkista liikennettä käyttäen. Ainoa asia, mistä hän joutuu maksamaan, on bussiliikenne ja sekin hoidetaan hampaat irvessä. Painumme maan alle ja suuntaamme metrolla kohti itää.

Jäniksenä maan alla

Metrolla pummilla matkustavalle paras paikka on viimeisen vaunun viimeinen penkki laiturin puolelta. Siitä on helppoa poistua tarkistajien saapuessa. Vielä hetken metrolla pummailu on erittäin helppoa. Tämä tulee tulevaisuudessa vaikeutumaan, kun asemille rakennetaan automaatioportteja. Nämä päästävät matkustajat metrotunneleihin vain lippua vastaan. Nykyäänkin satunnaisia tarkastuksia voidaan tehdä jo asemalaituriin saavuttaessa. Näistä on vaikea rimpuilla itsensä ulos. Usein lauma vartioita portaiden yläpäässä kuitenkin paljastaa tarkistajapirujen virittämän ansan. Vartijat ovat varmistamassa, ettei kukaan yritä juosta rappusia ylös tarkistajia karkuun. Jäimme pois Itäkeskuksessa.

Pummi bussissa

HC-pummaaja sniiduilee myös bussiin ilmaiseksi Itäkeskuksessa ja Herttoniemessä. Idässä bussinkuljettajat jättävät bussien ovet auki ja poistuvat hetkeksi paikalta, jolloin pääsee livahtamaan sisään maksamatta. Tarkistajan kohtaaminen bussissa on todella harvinaista, eli täällä ei juuri tarvitse vilkuilla olan yli.
12.30 matka jatkuu bussilla kohti Malmia. Malmissa vaihdoimme liikennevälineeksi junan. Elämysmatkailija voi kokeilla wc:ssä käyntiä liikkuvassa junassa. Ainakin haju tässä kusikopissa oli tajunnan räjäyttävä, sihti ei ole kaikilla aina tainnut osua kohdalleen. WC on myös mahdollinen paikka, jossa voi piilotella tarkastajia. Yhtään tarkastajaa ei ole osunut kohdalle klo 13 mennessä.

Kiskoilla kulkevan niksinurkkaus:

Istu aina mieluiten lipunmyyntiosastoissa, koska aseman välin aikana tarkastajien on ehdittävä kiertää koko osaston läpi ja sitä ennen konduktöörin on täytynyt kulkea sinun ohi. Jokaiselle on tarjottava mahdollisuus ostaa matkalippu. Tämä vie usein sen ajan, ettei ratsausta ehditä suorittaa. Kun taas osastolla, jossa ei myydä lippuja, tarkistajat voivat tulla kysymään matkalippuja milloin vain. Muista myös, että konduktöörillä on oikeus tarkistaa matkalupasi ja poistaa ilman lippua matkustavat junasta seuraavalla asemalla. Sakkoja he eivät kuitenkaan voi antaa. Näin tapahtuu esimerkiksi seutuliikenteen aamujunissa. Yöaikatauluihin siirryttäessä Rautatientorin yöjunissa tapahtuu pakkorahastusta. Lipunmyyntipiste on heti asemalaituriin saavuttaessa, jolloin et pääse junaan pummilla. Hakeudu silloin jollekin muulle asemalle kuin Rautatientorille. Tämä on hyvä tietää, kun huomaat baari-illan jälkeen juoneesi kaikki rahat ja kotiinkin on jollain päästävä.

Kello on 13.30 ja matka jatkuu 3:n ratikalla, jota kutsutaan myös Helsingin sightseeing-reitiksi. Raitiovaunulla ilmaiseksi matkustavan on hakeuduttava eteen, josta näkyvyys on hyvä tai seiso ovien läheisyydessä valmiina poistumaan uhan lähestyessä. Kaikille pummaajille tärkeä tieto myös on, etteivät tarkastajat koskaan liiku yksin, vaan ovat laumaeläimiä. Tällainen rypäs on helppo tunnistaa.

Kännipummille kyytiä

Kello 14 koittaa ruokatauko junavaunussa, ravitseva
n rasvaisia hampurilaisia a´la McDonald’s. Testiin laajuuden takaamiseksi päätimme valita mukaan myös yhden pidemmän matkan. Suuntasimme nokkamme kohti Keravaa. R-junan lähtöä odotellessa huomiomme kiinnittyi mesoavaa kännipummia kulkuneuvosta poistavaan konduktöörin. Vihoissaan kääliö yrittää vielä humauttaa konduktööriä. Ei ihan turvallinen tämäkään ammatti.
Pummitippejä: Suosi Helsingin sisäisillä matkoilla junia, jotka pysähtyvät mahdollisimman tiheästi, koska tarkastajauhan saapuessa voit yrittää hypätä seuraavalla asemalla pois. Pidemmillä matkoilla esimerkiksi Keravalle tai Riihimäelle ota juna, joka pysähtyy mahdollisimman vähän.

Tarkastajaa mä metsästän

Klo 16.10 olimme taas turvallisesti ilman sakkoja Helsingin keskustan ihmisvilinässä. Matkaamme metrolla ruuhka-aikaan Hakaniemeen. Metro oli saanut hienon uuden maalin pintaan, vaikutteita on selvästi haettu Lontoon undergroundista. Vaihdamme kulkuneuvoksi raitiovaunun, jossa tarkastajien epätoivoinen metsästys jatkuu. Päätämme vaihdella tiheään eri raitiovaunulinjoille toivossa, että saisimme jotain kanssakäymistä virkailijoihin. Kello on 17.20 ja takana neljä vaihtoa, eikä tarkastajia ole näkynyt edes vilaukseltakaan. Ainoa huvin aihe oli ratikassa pojottanut shamaani, joka matkusti kyykyssä lattialla, vaikka takana olisi ollut penkkejä vapaana. Herra varmaan kuvitteli olevansa oikeasti jänis liikenteessä. Julkisessa liikenteessä voi törmätä kansan laajaan kirjoon.

Kello 17.50 testimme häämöttää loppuaan. Sörnäisistä otamme metron, jolla matkaamme kohti Rautatientoria. Päivän viimeiset epätoivoiset yritykset löytää lipuntarkastajaksi kutsuttu laumaeläin. He näyttivät ainakin tänään olevan uhanalainen laji, koska emme ole nähneet yhtään sakko-santeria edes muissa kulkuneuvoissa. Klo 18.30 juna saapuu Kannelmäkeen ja jäniksenä liikkuvan sosiaalipummikokelaan työpäivä on lusittu loppuun.

Testin tulos

Tällä kertaa emme kohdanneet yhtään tarkastajaa, joten hienot harhautustekniikat jäivät kokeilematta. Tarkastajan kohtaaminen on täysin tuurista kiinni, sillä he liikkuvat summittain ja tiettyinä päivinä. Ei siis ole varmaa, kohtaatko yhden yhtä tarkastajaa, vaikka kuinka yrittäisit. Tehotarkastuksista ilmoitetaan usein etukäteen eri medioissa, jolloin elämäntapapummin on oltava erikoisen valppaana. On myös ihmisiä, jotka laskevat, kuinka monta kertaa joutuu matkustamaan pummilla, jotta saatu tarkistusmaksu on maksanut itsensä takaisin. Jokainen siis itse päättäköön, maksaako lipun vai liittykö jäniksien kerhoon.

Pummimatkan kustannus:
4 hampurilaisia
3 kahvia
lihapiirakka
munkkipossu
47 € levyihin
aski tupakkaa
3 energiajuomaa
0 € tarkastusmaksuihin

TESTIRYHMÄ

Lisää testiaiheita voi lähettää osoitteeseen [email protected]

Aiheet