Tyttären kanssa käyty keskustelu avasi silmäni – ”Vaihdevuodet ovat rock, kun sen oikein ymmärtää”

Suurin pudottaja -finaali on ohitse.

Paljon onnea Suurin pudottaja Suomi -voittaja Aarni Mikkoselle sekä muille finalisteille. Onnea myös suurimmalle kotipudottajalle Mika Pohjoselle. Mika teki myös kovan tuloksen. Ja onnea tietysti meille kaikille osallistujille, ihanille valmentajille ja työryhmälle. Onnea tarvitaan aina elämässä. Ei muuta, kun etiä päin, sanoi mummo lumessa.

Niin kun olen aiemmin kertonut, en ole ollut koskaan tyytyväinen ulkonäkööni. Mutta tämän leirin ja ohjelman ja perheen sisältäni tulevien parin kommentin myötä aloin miettimään asioita hieman eri kantilta. Ensinnäkin tärkein asia elämässäni on, että olen kahdeksan lapsen äiti ja kolmen lapsen isoäiti. Olen niin kiitollinen perheestäni, kun olla ja voin. Olen elänyt suuren elämän, sillä jälkikasvuni on opettanut minulle enemmän kuin mikään. Se jos joku on saavutus.

Elämääni kuuluu elämää, eli suuria onnistumisia ja kitkeriä epäonnistumisia. Kaikesta olen ottanut opikseni.Elämää oppii elämällä, ei vain lukemalla. Siinä kohtaa, kun elämää on elettynä 53 vuotta pitäisi kääntää katse itseensä armollisemmin. Jokaisella ihmisellä on itsestään joku kuva, miltä haluaisi näyttää tai mitä haluaisi olla.

Keskustelin 35-vuotiaan valokuvaajana toimivan tyttäreni kanssa, että minusta pitäisi ottaa uudet kuvat keväällä järjestettävien kuntavaalien mainokseen. Kysyin tyttäreltäni, olisiko hänellä näistä 50-vuotispäiväni kunniaksi otetuista kuvista vielä alkuperäiset jäljellä. Tyttäreni tokaisi: ”Rakas äiti. Otetaan sinusta uudet kuvat.” Siihen tokaisin heti vastaukseksi ”että eiiii!”

Olen nykyään niin lihava ja näytän vanhalta ja rumalta. Tyttäreni vastasi näin: ”Äiti! No joo näytät erilaiselta nykyään, niissä näytät paljon nuoremmaltakin, mutta et kyllä itseltäskään enää. Oot oikein kaunis aikuinen nainen just noin mitä olet, miksi haukkua itseä, kun et sä muitakaan haukkuis noin. Ikääntyminen kuuluu elämään.”

Vastaan tyttärelleni: ”Tämä +50 ikä on jotenkin hankala ikä.” Johon tyttäreni vastasi: ”Ja ymmärrän, tuo 50-60 väli varmasti on sellainen murroskohta omassa habituksessa, kun alkaa jo näyttää vanhemmalta ja etenkin kun oot ollut sellainen ikinuori, mutta se on väistämätöntä ja kuuluu elämään. Olishan se hassua, jos 53-vuotias 8 lapsen äiti näyttäis edelleen nelikymppiseltä.”

Johon vastasin: ”That’s the point”

Sovimme, että otamme uudet kuvat tammikuussa. Minulle tuli jotenkin aikuisen ja vahvan naisen tunne. Vaihdevuodet on rock, kun sen oikein ymmärtää.

Elämässä puhaltavat uudet tuulet, joista lisää pian.