Kasinorakastajan blogi: Arpoja ja porsaanreikiä

Tätä blogia tutkiessa hauskaa on se, että se oli valmis jo perjantaina aamulla. Julkaisuun asti ei teksti koskaan mennyt, ja voin vain syyttää teknologisia ongelmia kaikesta.

Tässä kohtaa ei toisaalta jaksa stressata mistään. Olo on vähintäänkin kevyt pitkän mökkiviikonlopun jälkeen. Kun saa valvoa ulkotulta, takkaa, paljun pesää ja saunaa, elämä on loistavaa.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että syksy ei ole enää kovin kaukana. Megasateet eivät onneksi koskaan estä menemästä rahapelien huikeaan maailmaan. Nyt ei kuitenkaan ole aika raapustaa arvioita uusista kolikkopeleistä, vaan käsitellä Suomen kiehtovaa ja vähintäänkin erikoista matkaa kohti lisenssivetoista rahapelisysteemiä.

Kun katsoo tuoreimpia uutisia, lausuntokierroksia ja ajankohtaisia oikeuden päätöksiä, nousee pintaan vain yksi kysymys: kuka tätä rekeä oikein vetää ja onko kenelläkään lopulta tarkoitus tukea vastuullista pelaamista?

Arpapeliä

Otetaanpa heti kärkeen tuorein ja karu osoitus siitä, mitä valtion ja monopoliyhtiö Veikkauksen ”vastuullisuus” oikeasti tarkoittaa. Suomessa sulkeutui juuri lausuntokierros lakiluonnoksesta, joka sallisi Veikkauksen raaputusarpojen antamisen taas lahjaksi ilman tunnistautumista. Sama käytäntö kiellettiin vain muutama vuosi sitten tiukkojen vastuullisuusperiaatteiden ja kansalaisten suojelun varjolla.

Miksi takki kääntyi sitten näinkin nopeasti ja häpeällisesti? Kun pakollinen tunnistautuminen teki arpojen lahjoittamisesta käytännössä mahdotonta, raaputusarpojen liikevaihto romahti 145 miljoonasta eurosta naurettavaan 83 miljoonaan euroon. Näin sitten iski paniikki totta kai. Uudella lain päivityksellä haetaan monopolille puhtaasti 4–6 miljoonan euron vuotuista lisäruisketta.

Rintamalinjat lausunnoissa kertovat kaiken oleellisen. Uudistusta tukivat monopoliyhtiö itse ja kaupan alan etujärjestöt, jotka itkivät menetettyjen myyntiprovisioiden perään. Toisella puolella THL, KRP, Poliisihallitus sekä Peluuri varoittavat esimerkiksi alaikäisten pelaamisesta, pimeistä markkinoista ja jopa rahanpesusta. Pieniä huolia nämä!

Työ- ja elinkeinoministeriö on nyt sitten esittänyt kysymyksen, onko suojatoimien purkaminen lainkaan linjassa sen haittojen ehkäisyn kanssa, jolla koko monopolia ylipäätään perustellaan. Vastuullisuus on kiva juttu, kunnes se toimii kaupallisesti liian hyvin. Silloin suojatoimet heitetään surutta romukoppaan rahan kiilto silmissä.

Porsaanreikiä

Arpahommista päästäänkin sitten porsaanreikiin. Kauppalehti ja Nettipokeri.com uutisoivat, että rahapeliyhtiöt mukaan lukien valtion oma Veikkaus, ovat löytäneet tulevasta laista mahdollisesti hyvinkin tuottoisan porsaanreiän.

Sepä hyvä, koska juuri tällaista puuhastelua Suomessa tarvitaan. Porsaanreikä on viheliäinen: suuret kansainväliset pelikonsernit hakevat markkinoille useita eri toimilupia erillisten tytäryhtiöiden kautta, jolloin lakisääteiset talletusrajat ovat toimilupakohtaisia.

Kun pelaajan raja paukkuu täyteen yhden yhtiön kasinolla, tämä voi vain klikata itsensä saman konsernin sisarsivustolle ja jatkaa tallettamista sekä pelaamista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kenelläkään ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon yksi pelaaja pystyy kuluttamaan rahaa kasinoilla.

Porsaanreikiä voidaan varmasti keksiä aina lisää, sillä systeemistä ja laista löytyy aina jokin aukko. Vakavaraiset ja ison pankkiholvin jo valmiiksi omaavat kasinot voisivat periaatteessa alkaa jaella vapaasti ilmaiskierroksia, mikä toki kasvattaisi suosiota maassa, jossa huhut liikkuvat tunnetusti ääntä nopeammin.

Nämä ilmaislahjat voisi nimetä suomalaiseen makuun sopivasti vaikka ”ämpäreiksi”. Näitä jaettaisiin tietenkin kulissien takana vain niille, jotka joko pelaavat paljon tai häviävät hirveästi. Useinhan nämä kaksi tukevat tiukasti toisiaan.

Rahaa voisi myös palauttaa varmasti pelaajille ilman, että missään järjestelmässä on virallista mainintaa tappioihin pohjaavasta palkitsemisesta. Lahjoittaminen kun ei ole koskaan väärin.

Mikä tässä lennokkaassa tuumailussani sitten olisi se varsinainen porsaanreikä? No tietenkin se, että lähtökohtaisesti bonukset, tervetuliaistarjoukset ja etenkin pelimäärien perusteella jaettavat palkinnot eivät uuden rahapelilain mukaan ole sallittuja.

Kun säännöistä tehdään liian tiukkoja, suuret toimijat löytävät luovat kiertotiet, ja viranomaiset joutuvat myöntämään, että laki itsessään mahdollistaa aukot. Järjestelmä on siis valmiiksi reikäinen kuin juusto hiiri-invaasion jäljiltä.

Ansa on viritetty

Kaiken tämän sääntelyteatterin keskellä saimme hiljattain lukea Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tuoreesta verolinjauksesta, joka koskee ETA-alueen ulkopuolisilla sivustoilla (kuten Curacaolla) pelaamista.

Ensi hätään uutinen näytti pelaajien torjuntavoitolta virkakoneistosta, sillä KHO tyrmäsi Verohallinnon vanhan, täysin mielivaltaisen käytännön.

Aiemmin verottaja katsoi jokaista pyöräytystä ja vetoa täysin erillisenä tapahtumana ja mätkäisi verot pelkkien voitollisten kierrosten summan mukaan. Huomioimatta on siis jäänyt se mahdollisuus, jossa pelaaja häviää samassa istunnossa 9 900 euroa ja jää lopulta vaikkapa noin satasen plussalle.

Tämä järjetön käytäntö on ajanut useita suomalaisia pelaajia täydelliseen taloudelliseen ahdinkoon kymmenien ja satojen tuhansien eurojen veromätkyillä tilanteissa, joissa pelitili on todellisuudessa näyttänyt nollaa. Verottajan silmissä rahaa on ”voitettu” liukuhihnalta ennen kuin se on lopulta hävitty seuraavalla kierroksella.

KHO päätti nyt äänin 3–2 ottaa käyttöön pelirupeaman käsitteen. Kuulostaa näennäisesti hyvältä, mutta tuore asiantuntija-analyysi paljastaa, että kyseessä onkin uusi, järkyttävä ansa pelaajille.

KHO nimittäin vahvisti, että pelaaja voi joutua maksamaan massiiviset verot, vaikka hänen koko verovuotensa olisi reilusti miinuksella. Miten se on mahdollista? KHO ei antanut minkäänlaista määritelmää sille, mitä se pelisessio edes tarkoittaa. Päättyykö se silloin, kun kirjaudut ulos, otat tunnin tauon tai vaihdat peliä? Jos session katsotaan päättyneen ja vaihdat peliä, aiemmat voittosi jäävät verolle, etkä saa enää vähentää seuraavan istunnon tappioita niistä. Riittävän sekavaa?

Kyseessä on pöyristyttävä kaksoisstandardi. Raviurheilussa verotusta katsotaan loogisesti vuositason nettotuloksena. Nettikasinot KHO erotti tästä omaksi luokakseen sillä naurettavalla perustelulla, että koska kyseessä on satunnaisgeneraattoriin perustuva tuuripelien maailma, pelaaja ei voi kehittyä siinä. Siksi oikeus katsoa vuositulosta evätään.

Eikä tässä vielä kaikki: Orpon hallitus on parhaillaan sementoimassa tätä samaa pöyristyttävää istuntokohtaista verotusta suoraan uuteen lakiinsa, vaikka asiantuntijat huutavat punaisena, kuinka järjetön tämä malli on pelaajille.

Tämä koko vyyhti todistaa sen, mistä olen blogiessani ennenkin kirjoittanut. Suomen rahapeliuudistus on melkoista sirkusta. Käänteitä tulee joka kuukausi, ja useimmat niistä eivät todellakaan ole lupaavia. Tällä hetkellä rahapelilaissa yritetään kieltää netissä bonukset, mutta toisaalta avataan porsaanreikiä suurille rahapeliyhtiöille Veikkausta myöten.

Ennen uuden järjestelmän virallista alkua ehtii tapahtua lain ja lisenssin suhteen vielä vaikka mitä. En pidättele hengitystä, että systeemi muuttuisi tolkulliseksi seuraavien parin vuoden aikana. Onneksi nyt ja jatkossa voi tietysti pelata halutessaan siellä missä haluaa, olipa kasinon pelilisenssi mikä tahansa.

Allekirjoittanut suosittelee joka tapauksessa Maltan tai Viron lisensoimia nettikasinoita, koska verokarhu ei pääse mahdollisia voittoja kynsimään. lähtee kotvan päästä mökkeilemään ja nauttimaan kesän viimeisistä henkosista. Mukavaa ja menestyksekästä viikkoa kaikkiin ilmansuuntiin!

Joel Karhu

PS. vastaan sisällöstä Kasinoranking.comissa. KasinoRanking on aina ajan tasalla oleva kasinovertailusivusto. Sieltä löydät parhaat ilmaiskierrokset, bonukset ja arvostelut.