Tuntuu jotenkin epätodelliselta ajatella, että nyt on jo marraskuun puoliväli menossa, kun ulkona paistaa aurinko ja lämpömittari kipuaa yli kahdenkymmenen lämpöasteen lounasaikaan mennessä. En ole missään nimessä aamuihminen, mutta aurinko saa minutkin nousemaan sängystä kahvin keittoon aamuisin ilman sen suurempia haasteita.

Espanjassa lapset viedään omalla autolla kouluun. Onkin fiksua koittaa välttää koulujen ympäristöjä aamuyhdeksän ja kymmenen välillä, tai voi joutua istuskelemaan ruuhkassa pitkän tovin. Espanjalaisille aamukuljetukset on se hetki päivästä, kun huudellaan kuulumiset ja muut jutut autosta toiseen, tai vaikka seisten keskellä tietä mikäli se katsotaan tarpeelliseksi. Suomalaiselle tämä ilmiö on hermoja raastava sekamelska, mutta maassa maan tavalla ja kaikkeen tottuu.

Lasten siirryttyä koulun porttien sisäpuolelle kurvaan joko asuntoprojektin remonttityömaalle, tai tallille ratsastamaan hevoset. Koitan yleensä saada hevoset liikutettua ja hoidettua ennen kuin lapset pääsevät koulusta. Tallin jälkeen juoksen remonttiin liittyviä asioita, lähinnä sisustusmateriaalien valintoja ja ostoja sekä työnjohtajan kanssa palaveeraamisia. Lounas jää useimmiten syömättä ja sen huomaan iltapäivällä vääjäämättä, kun olen hakenut lapset koulusta.

Kotona puran sähköpostit, teen remonttiin liittyviä hommia, kävelytän koirat, siivoan ja kokkaan. Himosiivoajana imuroin ja luutuan lattiat miltei päivittäin, mutta lastenhuoneen suhteen olen luovuttanut. Mona-Lisa ja Romeo levittää leikit pitkin lattiaa alle vartissa siitä kun olen saanut kaikki lelut korjattua pois. En kertakaikkiaan tajua, kuinka somessa ja lehdissä perheiden lastenhuoneet ovat harmonisia ja siistejä. Kaksosten huone on luova kaaos, josta vain he itse ovat jokseenkin perillä. Tyydyn sänkyjen tyhjentämiseen pehmoleluista ja lasten kylpyhuoneen siivoamiseen, jonka jälkeen suljen oven perässäni. Ajaisin itseni hulluuden partaalle, jos meuhkaisin lastenhuonetta jatkuvasti kuosiin.

Mijaksessa sijaitseva asuntoprojekti saadaan maaliin vuodenvaihteeseen mennessä, jonka jälkeen laitan sen myyntiin. Olen jo aloittanut seuraavan remonttikohteen etsintää, sillä helmiä on todella vähän ja niiden löytäminen vaatii sinnikkyyttä. Valintaan vaikuttaa monet seikat, mutta tsekkaan ensimmäisenä pohjan, ilmansuunnan, neliöhintapyynnin ja kaikkein tärkein kriteeri on sijainti. Näiden lisäksi käyn läpi mm urbanisaation, kulkuyhteydet, pohjan muutosmahdollisuudet, sekä kuinka paljon muutoksiin on varattava budjettia. Tämä koko setti on sherlock holmesin kaltaista etsivätyötä, mutta rakastan sitä.

Asiakkaani useimmiten haluaisivat ostaa valmiiksi remontoidun asunnon, mutta espanjalaisittain remontoitu asunto harvoin vastaa suomalaista makua, saatikka laatua. Tämänhetkistä projektia remontoi täysin suomalainen ammattitiimi ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen. Tottakai työn hinta on kalliimpi, mutta olen oppinut läksyni ettei halvalla saa hyvää. Minun tehtävä suunnittelijana onkin kuroa budjettia kiinni kekseliäillä ratkaisuilla ja fiksuilla materiaalivalinnoilla. Lisäilen tänne blogiin kuvia sitä mukaa kun asunto alkaa valmistua. Tuskin maltan odottaa; se on mun tän vuoden joululahja, jonka joku onnekas ostaa kodikseen:).