Joannasta on heti muodostunut minulle aivan äärettömän rakas tytär, mutta myös aivan loistava kaveri, jonka kanssa on mukava tehdä kaikkea.

 

Vauvan tulo perheeseen mullistaa elämän aikalailla kaikin tavoin.

Yhtä asiaa olen miettinyt ja lähinnä ihmetellyt paljon. Ihmissuhteet.

En ole ollut näin läheinen oman perheeni ja sukuni kanssa, kun varmaan ollessani itse lapsi. On ollut uskomattoman ihana huomata, miten lapsi tuo kaikki rakkaat läheiset yhtäkkiä yhteen. Oli joitain vuosia kuin näin äitiä, isää ja sisaruksia kerran vuodessa jouluna.

Tunnen varmaan satoja ihmisiä. Ystävyyssuhteeksi niistä muodostuu harva. On ollut surullista huomata, kuinka kaikkia tärkeiksi muodostuneita ystävyyssuhteita ei olekaan tarkoitettu loppuiän kantavaksi voimaksi.

Kaikki ei ole aina itsestä kiinni, vaan joskus näin nuorena tiet vaan lähtevät ajautumaan erilleen. Minulla on nyt elämässäni muutama tärkeä ystävä ja enempää en tarvitse. Heistä aion pitää tiukasti kiinni.

Lapsen saanti oli ihmissuhteiden saralla taas aika opettavainen taival. Tuli taas eroteltua jyvät akanoista.

Jotkut ihmiset ovat puolestasi erittäin onnellisia ja tukevat, kannustavat ja toiset taas jostain syystä eivät. Voiko perheen perustaminen aiheuttaa kateutta minun ikäpolvessani?

Ikään kuin pariutuminen ja lisääntyminen olisi kilpajuoksua kolmekympin ylittäneille naisille ja koitetaan hehkuttaa bile-elämää, vaikka etsitään samaan aikaan epätoivoisesti sitä tosirakkautta ja pelätään ikisinkuksi jäämistä.

Jo raskausaikana koin hylkäämistä tietyiltä tahoilta. Minun kanssa ”ei voi tehdä mitään”, koska olen raskaana. Ikäänkuin raskaus olisi jokin tarttuva tauti.

Olisin kyllä mielelläni käynyt ravintolassa syömässä, kahvilla tai lenkillä. Ajattelin, että kun lapsi tulee, ehkä se vielä muuttuu. Ilmeisesti kuitenkin lounastreffeillä käynti, kotona vierailu tai tylsät juhlat, kuten ristiäiset on kamalia.

Varmaan se kamala kakalta haiseva lapsi rääkyy naama punaisena kokoajan ja äitinä en osaa puhua enää muusta, kun synnytyksestä ja vaipanvaihdosta.

Kuinka ennen niin hyvä ystävä voikaan hylätä silloin, kun minä olen keskellä elämäni onnellisinta aikaa?

Onneksi kaiken jälkeen olen tajunnut, ketkä vierelläni on niitä todellisia ystäviä<3

 

Tämä on minun lempi perhekuvani. Mieheni on samalla myös paras ystäväni, kenen kanssa vietän mieluiten aikaa<3 Kuva: Laura Kallahti Photography

 

 

 

Aiheet