Voin kuvitella, että joku lapseton vanha tuttu saattaisi lauantaina kesällä kaljaa siemaillessaan ajatella, että siellä se Henna nyt elää sitä tylsää arkea kuivin suin ja kuuntelee itkua, vaihtaa vaippoja, kun me täällä harrastetaan kaljakelluntaa ja saunotaan.

Toisaalta se sama tyyppi saattaisi kolmantena päivänä ajatella, kun on putki jäänyt päälle, koko hommasta on jo vähän kadonnut hohto ja kaveritkin on lähtenyt, että olisipa minullakin perhe. Olen kyllästynyt tähän loputtomaan tyhjyyteen. Olen jo yli 30.

Muistan itse itseni, kun olin lapseton. Kuvani lapsiperheistä ja heidän elämästään oli juurikin sellaista, että mahtaa olla tylsää vaan maata illat siellä kotona ja mielekästä tekemistä kaikille on muka joku HopLopissa tai uimassa käynti. Ja tätä samaa kuukausia putkeen menemättä minnekkään. Hohhoi.

Vähän karsea kuva, mutta kesällä en käytä meikkiä melkein ollenkaan ellei ole joku kuvaus tai muu vastaava. Rusketusta löytyy.

 

Olen siis pohtinut, että kun vauvavuosi on aikamoista häsellystä, valvomista, väsymystä, loputonta siivousta ja vauvan hoitoa, niin mikä tästä tekee niin mahtavaa?

Toisaalta siihen on hyvin helppo vastata. Rakastamiaan ihmisiä eli perhettään on ihana helliä ja hoivata ja tehdä heidän kanssa asioita, vaikka se vaatii työtä ja on välillä raskasta.

Toisaalta sitä loputonta rakkautta lastaan kohtaan on vaikeaa edes kuvailla. Sen vaiston varassa vaan toimii ja tekee kokoajan kaikkensa. Siksi jokin arkinen askare, kuten siivous, ruoan laitto tai vauvan hoito ei tunnu tylsältä tai ikävältä, koska sillä on elämässä niin suuri merkitys.

 

Vauvan kanssa olo on aivan ihanaa ja pelkkä hymy riittää pelastamaan äidin päivän.

 

Meidän tyttö on hurmaava tapaus. Aina vaan nauraa ja iloitsee.

 

Ihan juuri on kulunut puoli vuotta ihanan tyttäreni syntymästä ja yhtäkään iltaa en olisi vaihtanut baari-iltaan kavereiden kanssa.

Rentoutumiskeinojani on pieni shoppailu, lounaalla tai kahvilla käynti, kynsi- ja jalkahoidossa käynti, hierojalla käynti, auringonotto tai päiväunet. Shoppailu, kahvittelu ja ulkona syöminen onnistuu vauvan kanssa todella hvvin. Muut on omaa aikaa ja se riittää minulle mainiosti.

Rakastan siis tätä arkea ja päivän kohokohta on itseasiassa se, kun vauvalta tulee kakka<3 Tylsää tai ei, niin olen nyt äiti ja aivan hemmetin ylpeä siitä.

Parasta on myös se, että kun vauva nukahtaa niin saamme aivan kaikessa rauhassa joka ilta viettää kahdenkeskistä ihanaa aikaa mieheni kanssa ja mikään ei ole muuttunut. Paitsi rakkaus, joka vahvistuu päivä päivältä.