Meghan Marklen toiminnan pimeä puoli paljastui – riistopalkat nousseet päivänvaloon

Meghan Markle on väittänyt kivenkovaan, ettei ole vaikuttaja, vaan yrittäjä. Jotkut herttuattaren teoista kertovat kuitenkin toisenlaista tarinaa.

Meghan saattaa raporttien mukaan tienata potentiaalisesti miljoonia vastikään avaamansa ShopMy-linkin kautta. Meghan myy linkin kautta vaatteita ja kosmetiikkaa, eli hänen ihailijansa voivat nyt halutessaan hankkia juuri niitä tuotteita, joihin herttuatar on ihastunut.

– Käsin valittu ja kuratoitu kokoelma rakastamiani asioita – toivottavasti pidät niistä! Huomaa, että osa tuotteista sisältää yhteistyölinkkejä, Meghanin ShopMy-sivulla sanotaan.

Yhteistyölinkit tarkoittavat, että Meghan saa komission mainostamistaan vaatteista, jos hänen seuraajansa ostavat tuotteita linkkien kautta. Kyseessä on tavallinen markkinointityökalu vaikuttajille, jotka voivat ansaita tuhansia euroja sosiaalisen median alustoilla mainostamalla ja linkittämällä tuotteita.

Meghanin tällä hetkellä mainostamiin tuotteisiin kuuluu muun muassa yli 1 000 puntaa maksava hihaton iltapuku, 600 punnan arvoiset Saint Laurentin sandaalit ja 200 punnan korvakorut. 

Äskettäisessä, Netflix-ohjelmansa ja AsEver-yrityksensä yhteydessä Peoplelle antamassaan haastattelussa Meghan vakuutti, ettei hän ole vaikuttaja vaan pitää itseään naisyrittäjänä.

– Näen itseni yrittäjänä ja perustajana, ja jos brändistä tulee vaikutusvaltainen, niin se on vain hieno asia, hän kommentoi.

PR- ja brändäysasiantuntija Hayley Knight kuitenkin sanoo Daily Mailille, että Meghanin uusin aluevaltaus tekee vaikeaksi kiistää sen, ettei hän omaksu yhä enemmän tyypillistä vaikuttajakäyttäytymistä.

– Sussexin herttuatar on pitkään esittäytynyt ihmisoikeusaktivistina ja median ammattilaisena, pitäen etäisyyttä perinteiseen vaikuttajakulttuuriin. Uudessa liikkeessään hän kuitenkin omaksuu kaupallistamiseen ja myyntiin perustuvan mallin, asiantuntija alustaa.

– Meghanin uusi verkkokauppa on suoraan ristiriidassa hänen väitteensä kanssa, ettei hän ole vaikuttaja, sillä yhteistyömarkkinointi on yksi yleisimmistä vaikuttajien tulonlähteistä.

– Hänen haasteensa on säilyttää uskottavuutensa. Jos hän yrittää yhdistää vakavan johtajuuden ja vaikuttajamarkkinoinnin, hänen viestinsä muuttuu epäselväksi ja hän voi menettää yleisönsä.

Myös raha- ja bisnesvalmentaja Maddy Alexander-Grout arvioi, että Meghan voi ansaita miljoonia myynnistään.

– Jos arvioidaan hänen seuraajiensa määrää (2,6 miljoonaa) ja heidän sitoutumistaan, hänellä on tuhansia ja tuhansia asiakkaita. Hän voi ansaita huomattavia summia, kun vaatteiden hinnat ovat niin korkeita. Esimerkiksi 128 punnan paidasta hän voi saada 15 %:n komission, eli 19,20 puntaa. Jos hän myy tuhat kappaletta, hän voi ansaita yli 19 000 puntaa yhdestä pellavapaidasta.

– Ihmiset haluavat näyttää ja elää kuin Meghan – hän tekee tällä itselleen omaisuuden, asiantuntija huomautti.

Yksi Meghanin linkittämistä tuotteista on erityisessä ristiriidassa tämän väitetyn arvomaailman kanssa. Viime kesänä Meghan ikuistettiin vierailullaan Kolumbiassa, jossa hän kantoi olallaan valkoista laukkua.

Selvisi, että herttuatar oli ryhtynyt osakkaaksi Cesta Collectivessa, yrityksessä, jonka kaksi varakasta newyorkilaista naista olivat perustaneet. Yritys työllistää pienen joukon ruandalaisia naisia, jotka punovat heidän laukkunsa. Yritys lupasi arvokkaita työllistymismahdollisuuksia lahjakkaille naispuolisille käsityöläisille, mutta pian Meghanin sijoituksen jälkeen raportoitiin, että osa laukkua valmistavista naisista saa palkkaa vain 10 penniä tunnilta.

Yksi kutojista, joka selvisi vuoden 1994 Ruandan kansanmurhasta, myönsi rukoilevansa Jumalaa saadakseen parempaa palkkaa laukkujen valmistamisesta. Laukkuja myydään yli 700 punnan hintaan, eli lähes 900 eurolla.

Kohusta huolimatta laukku löytyy Meghanin ShopMy-sivulta. ShopMy:n komissiot liikkuvat 10–30 prosentissa, eli hän saattaa ansaita jopa 210 puntaa yhden Cestan laukun myynnistä.

Mail on Sunday -lehden tutkimus paljasti, että Cestan laukkuja valmistavat naiset ansaitsevat vain 82 penniä kahdeksan tunnin työpäivästä.

Lähde: Seiska