Kasinorakastajan blogi: Peliautomaattien propaganda

Lomat on nyt vietetty onnistuneesti, ja allekirjoittanut on palannut takaisin kaivokselle louhimaan.

Itäisen Lapin puronieriöitä tuli nostettua sen verran hurjia määriä, ettei tässä tee pätkääkään mieli koskea Pragmaticin kuluneisiin Big Bass -peleihin. Niistä ei tunnetusti tule koskaan mitään, eikä varsinkaan uusista versioista, joissa maksaa itsensä kipeäksi ostobonuksilla ja käteen jää vain haisevat ruodot.

Kalastuksen lisäksi loma vei astetta eksoottisempiin kohteisiin. Tuli nimittäin testattua Kabli, se huomattavasti parempi ja rauhallisempi Pärnun rinnakkaisversio Virossa. Metsäiseen merenrantakylään turistilaumat eivät vieläkään ymmärrä eksyä. Vain ne kaikkein valveutuneimmat suomalaiset ovat hiljattain tajunneet alkaa ostella Latvian rajan liepeiltä kämppiä aitoa rauhaa maksimoidakseen.

En tiedä vaikuttaako rajan eteläpuolella oleva latvialainen SuperAlko asiaan. Se on tunnetusti pari lanttia halvempi kuin tallinnalainen kaimansa.

Liettuaan vei tie myös pitkästä aikaa. Siinä on kyllä monipuolinen kohde, joka jää suomalaisten matkailukartalla täysin paitsioon, mikä sopii minulle enemmän kuin hyvin. Vilnan tunnelmalliset kuppilat, vehreät puistot ja kaupunkia halkovassa Neris-joessa pulikointi tulivat tutuiksi.

Tutuksi tuli myös piskuinen Pakruojis, josta löytyy tuhtia ja rehellistä liettualaista ruokaa pilkkahintaan. Tärkeimpänä nähtävyytenä ison kartanon ohella toki se kirjaimellisesti maailman paras tislaamo. Kun punajuurta laitetaan puteliin, maagisia asioita tapahtuu.

Lomailu on aina kyllä sellaista sielunruokaa, että arkeen palaaminen tuntui lähes rikokselta. Mutta töihin on joskus palattava, koska ilman duunia ei kai lomaakaan voisi arvostaa. Mikä olisikaan parempi tapa herätä todellisuuteen kuin kääntää katseet takaisin kotimaan rahapelimarkkinoiden arkeen.

Pehmoisia puheita ja joutavaa höpinää

Kun pureutuu valtioneuvoston vuoden 2020 virallisiin julkaisuihin, tuoreisiin rahapelilain lakiluonnoksiin ja monopoliyhtiön omiin ulostuloihin, ilmassa haisee pistelevän syövyttävä surströmming.

Suomessa julkisuuteen puhutaan juhlapuheissa kauniisti pelihaittojen ehkäisystä ja vastuullisuudesta, mutta kulissien takaiset teot ja lausunnot potkivat liturgiaa voimalla nivusiin.

Jo vuonna 2020 valtioneuvosto linjasi selkeästi, että peliautomaattien hajasijoittelua kauppoihin, kioskeihin ja huoltamoille pitäisi karsia rankalla kädellä nimenomaan pelihaittojen minimoimiseksi.

Veikkaus teki työtä käskettyä. Fyysisten pelikoneidensa määrää tiputettiin rajusti. Kun vielä vuonna 2019 hajasijoitettuja automaatteja oli Suomessa noin 18 000 kappaletta, vuonna 2025 määrä oli kutistunut 7 800 koneeseen. Päälle lyötiin vielä pakollinen tunnistautuminen. Luulisi, että tämä massiivinen harvennus olisi korjannut samalla myös sijoittelun vinoumia.

Kun nykyistä tilannetta vertaa Ilta-Sanomien vuonna 2019 julkaisemaan laajaan postinumerokoneeseen, huomataan hätkähdyttävä seikka: vaikka koneita on poistettu yli puolet, niiden maantieteellinen ja sosioekonominen sijoittelukaava ei ole muuttunut miksikään.

Jo vuonna 2019 fyysiset peliautomaatit keskittyivät voimakkaasti alueille, joissa tulotaso oli matalin. Aivan samalla tavalla tänäänkin rahapeliautomaatit pureutuvat kiinni maakuntiin, joissa käytettävissä olevat tulot ovat maan pienimmät. Mitä alhaisempi alueen tulotaso on, sitä enemmän pelikoneita siellä pidetään asukasta kohden. Vastuullista?

Lapissa automaatteja on edelleen yli kaksinkertainen määrä per asukas verrattuna varakkaaseen Pohjanmaahan.

Kun Iltalehti listasi Suomen 50 eniten pelikoneita sisältävää aluetta, listalta loistavat poissaolollaan Helsingin arvoalueet, kuten Punavuori tai Eira. Sen sijaan Itä-Helsingin Kontula ja Mellunmäki paistattelevat kärjessä 52 koneen voimalla. Tilastokeskuksen mukaan Eirassa asuvien keskitulo on yli kaksinkertainen Kontulaan verrattuna.

Koneet pidetään siellä, missä ihmisillä on vähiten rahaa hävittäväksi. Kun Veikkaus karsi automaattejaan, se teki sen pitämällä tiukasti kiinni niistä kaikkein tuottavimmista sijoituspaikoistaan köyhillä alueilla, joissa THL:n mukaan hajasijoituksesta aiheutuu suurin inhimillinen ja taloudellinen lasku.

Miten tähän kaikkeen vastaa Veikkauksen kasinopeleistä vastaava johtaja? Täysin samalla muuttumattomalla höpinällä kuin aiemminkin: ”Veikkaus ei sijoita peliautomaatteja sosioekonomisten tekijöiden tai alueiden tulotason perusteella.” Heidän mukaansa kyse on vain ”asiakasvirroista” ja ”palveluverkosta”.

Touhu tuo mieleen Yhdysvaltain entisen presidentin Bill Clintonin legendaarisen lausunnon vuodelta 1998, kun mies katsoi tv-kameroita suoraan silmiin ja valehteli koko maailmalle: ”I did not have sexual relations with that woman, Miss Lewinsky.”

Linjaukset paperilla sanovat yhtä, tilastot todistavat toista, mutta julkisuuteen tarjoillaan pelkkää hurskastelua vastuullisuudesta. Kun mikroskooppisia pikkutekijöitä ja hajasijoituksen uhreja katsotaan alaspäin, herää kysymys, miten valtio kuvittelee pärjäävänsä digitaalisessa maailmassa Anjouanin ja St. Kitts & Nevisin pikakasinoita vastaan? Näillä nettikasinoilla ei pahemmin kysellä ja katsella vastuullisuuden perään.

Rinnakkaistodellisuuksien maa

On selvää, että Suomessa eletään rahapelaamisen kohdalla useissa täysin eri rinnakkaistodellisuuksissa.

On virkamiesten todellisuus, jossa kankeat rahapelisäännöt luovat puhtaan ja ongelmattoman peliyhteiskunnan. Poliitikot ovat samaa mieltä, paitsi jos ilmenee pahoja ongelmia.

Monopolin nykyinen todellisuus on rajuin. Sijoittelun karut tuloerot kuitataan joutavalla höpinällä asiakasvirroista, ja ongelmien väitetään siirtyneen kokonaan verkkoon, jotta markettien kassa-automaatit saisivat jäädä rauhaan.

Samaan aikaan kun pelikoneet pidetään marketeissa tuomassa helpot eurot kassaan, kabineteissa raapustetaan uuteen rahapelilakiin kytketyn lisenssin asetuksia. Netissä pelattavien peliautomaattien automaattipeli (autoplay) ollaan estämässä, kierrosten tulee kestää useita sekunteja ja bonukset eivät käytännössä tule kyseeseen. Nämä astuvat voimaan 11 kuukauden kuluttua, kun Suomi siirtyy lisenssisysteemiin.

Usko lienee kova, että pelihaitat katoavat verkon puolella, kun pelaamisesta tehdään tylsempää. Sitä ei ole mietitty, että jo nyt suomalaiset pelaavat enimmäkseen slotteja muualla kuin Veikkauksella. Fyysisten peliautomaattien kohdalla on mietitty lähinnä sitä, että vastuullisen pelaamisen edistäminen ei ole kannattavaa.

Onneksi on olemassa myös sitten vielä se kaikkein paras ja realistisin todellisuus. Se, jossa elävät ne valveutuneet ja järkevät suomalaiset pelaajat. Nämä pelurit ymmärtävät, ettei kotimaisesta sekoilusta tarvitse kärsiä, vaan he suuntaavat suoraan ulkomaisille lisensoiduille nettikasinoille – eilen, tänään ja huomenna.

Kaikille on varmasti selvää, että digitaalinen hauskanpito sisältää aina omat riskinsä, mutta vastineeksi rahalle saa oikeasti laadukasta palvelua, toimivat pelimekaniikat, kilpailukykyiset bonukset ja modernia viihdettä ilman keinotekoista jarruttelua.

Sammakkomies kertoi, ettei loppukesän helteet kestä ikuisesti, eivätkä välttämättä jatku edes viikonloppua pidemmälle. Nyt kannattaa siis ottaa kaikki ilo irti ja nauttia täysillä siitä, kun Suomen suvi kerrankin tarjoaa parastaan. Ennen muuta kannattaa pyöritellä niitä omia suosikkipelejä juuri siellä, missä itse haluaa!

Joel Karhu

PS. vastaan sisällöstä Kasinoranking.comissa. KasinoRanking on aina ajan tasalla oleva kasinovertailusivusto. Sieltä löydät parhaat ilmaiskierrokset, bonukset ja arvostelut.