Kasinorakastajan blogi: Vastuullisuus on alan suurin vitsi

On vaikea keksiä symbolisesti irvokkaampaa paikkaa eurooppalaisten rahapeliyhtiöiden ”vastuullisuuskonferenssille” kuin Marokon Marrakech. Toki sieltä pohjoisrannikolta löytyy espanjalaisten aikoinaan anastamia alueita, mutta fyysisesti ollaan täysin eri mantereella.

Islamilaisessa maailmassa rahapeleihin on perinteisesti suhtauduttu suoranaisen allergisesti. Uskonnolliset tekstit ovat vuosisatojen ajan leimanneet uhkapelaamisen synnilliseksi paheeksi, ja monissa muslimimaissa rullia pyöritetään vain visusti katseilta piilossa.

Silti juuri tänne, islamin sydämeen, kokoontui hiljattain Euroopan lotto- ja rahapelialan kerma ja eliitti jeesustelemaan vastuullisesta pelaamisesta, digitalisaatiosta ja siitä, miten tulevaisuudessa kupataan ihmisten lompakoita entistä ”kestävämmin”.

Dopamiinibisnes ei tunne rajoja

Ajat muuttuvat nopeammin kuin Veikkauksen markkinointistrategia. Samaan aikaan kun Marrakechissa nyökyteltiin vakavina vastuullisuuspaneeleissa, Persianlahden hiekoille valettiin jo ensimmäisiä miljardiluokan kasinokeitaita. Yhdistyneet arabiemiirikunnat on avannut porttinsa lisensoidulle kasinotoiminnalle, ja kansainväliset pelijätit kuolaavat Afrikan ja Lähi-idän neitseellisten kasvumarkkinoiden perään.

Tässä valossa Marrakech ei ollutkaan sattuma. Se oli täydellinen päänavaus ja symbolinen keskisormi vanhoille rajoituksille.

Rahapeliala on nimittäin synnyttänyt modernin maailman kauneimman paradoksin. Kun The European Lotteries Industry Days -tapahtuman puheenvuoroja kuunteli, alkoi melkein itkettää. Kuinka kauniisti korporaatioroboteilta voikaan sujua vastuullisuusjargoni.

Ranskalaisen FDJ Unitedin toimitusjohtaja Stéphane Pallez kirjoitti konferenssin jälkeen LinkedIniin niin huolellisesti pestyn, kliinisen ja ammattimaisen postauksen Euroopan ja Afrikan yhteistyöstä, ettei siitä puuttunut kuin sädekehä. Kuka piru voisi vastustaa ”laittoman rahapelaamisen torjuntaa”?

Mutta kun raaputtaa pintaa, alta paljastuu pirullinen markkinointikoneisto.

Kun kettu vartioi kanalaa

Suuri yleisö elää edelleen siinä uskossa, että The European Lotteries on jonkinlainen riippumaton viranomainen tai YK:hon verrattava hyväntekeväisyysjärjestö. Herätys! Kyseessä on puhtaasti eurooppalaisten rahapeliyhtiöiden oma etujärjestö ja lobbauskoneisto. Sen jäseniä ovat possukerhon jäsenet, kuten kotoisa Veikkauksemme, FDJ, Svenska Spel ja Norsk Tipping.

Tämä auttaa ymmärtämään, mistä vinkkelistä sitä ”vastuullisuutta” Marrakechissa määriteltiin.

Kun kansanterveyden asiantuntija puhuu vastuullisuudesta, hän haluaa, että ihmiset lopettavat pelaamisen ja säästävät rahansa ruokaan ja vuokraan.

Kun rahapeliyhtiö puhuu vastuullisuudesta, se haluaa jotain aivan muuta. Se haluaa, että pelaat niin, ettet tapa itseäsi tai joudu ulosottoon, koska kuollut tai täysin varaton asiakas ei enää tuota dopamiinitalouteen senttiäkään.

Miljardien ristiriita: Lotosta Unibetin omistajaksi

Otetaanpa elävä esimerkki tästä vastuullisuuden ruumiillistumasta. Marrakechissa suuna päänä huseerannut FDJ United ei ole enää mikään pelkkä patonkimaan viaton lottokioski.

Yhtiö nimittäin pamautti pöytään historian röyhkeimmän liikkeen ja osti Kindred Groupin vaatimattomalla 2,5 miljardilla eurolla. Kaupan mukana tämä ”vastuullisuuden sanansaattaja” kahmi itsellelleen Unibetin, Maria Casinon ja 32Redin kaltaiset aggressiiviset nettikasino- ja vedonlyöntibrändit.

Liike oli liiketoiminnallisesti nerokas ja täysin looginen. Mutta se repii vastuullisuuspuheet silppurilla.

Jos yhtiön ylin moraalinen tavoite on suojella ihmisiä pelihaitoilta, miksi se käyttää miljardeja euroja laajentuakseen netin koukuttavimpiin slotti- ja livepeleihin? Vastaus on viiltävän yksinkertainen: Kasvu.

Ja juuri tässä kohtaa pelialan logiikka muuttuu karmivaksi. Jos IKEA kasvaa, maailmaan syntyy lisää edullisia kirjahyllyjä ja lihapullia. Jos Kone kasvaa, maailma saa turvallisempia hissejä. Mutta jos rahapeliyhtiö kasvaa, se tarkoittaa vain ja ainoastaan yhtä asiaa: ihmisten on pakko hävitä enemmän rahaa. Tätä on aivan turha kierrellä, koska se on pelin ainoa sääntö.

Kaksilla rattailla pörssitaivaaseen

Pelialan konferensseissa on yleensä pakko pitää mukana oksennuspussia, sillä se korkealentoinen höpinä ja kulissien pystyssä pitäminen vaatii melkoista vatsahappojen hallintaa.

Ala on harvoja maailmassa, jossa yrityksen virallinen yhteiskuntavastuullinen tavoite ja raaka tulostavoite ovat sataprosenttisessa sotatilassa keskenään.

Tämä johtaa suorastaan skitsofreeniseen viestintään.

Julkisuudessa ja medialle huudetaan kurkku suorana pelaajansuojasta, haittojen ehkäisystä ja tekoälypohjaisista varoitusjärjestelmistä. Veikkaus on tämän lajin maailmanmestari.

Sijoittajille ja suljettujen ovien takana kuolataan markkinaosuuksien, asiakashankinnan, aggressiivisen digitalisaation ja Afrikan markkinoiden kasvupotentiaalin perään.

Kun lukee FDJ:n tuoreinta osavuosikatsausta, tekee mieli nauraa ääneen. Yhtiö voittelee raportissaan, kuinka ”tiukka sääntely tietyillä markkinoilla on vaikeuttanut toimintaa” (lue: emme pääse kuppaamaan ihmisiä niin vapaasti kuin haluaisimme), mutta heti seuraavalla sivulla hehkutetaan integraation tuomaa massiivista kasvupotentiaalia.

Sijoittajalle tämä on musiikkia korville. Vastuullisuusraportin lukijalle se on täysi farssi.

Lopullinen paradoksi: Mitä jos vastuullisuus onnistuisi?

Suomessa me olemme tuijottaneet omaa napaamme ja itkeneet markettien peliautomaattien sijoittelusta pienituloisille alueille. Mutta Marrakech oli herätys siitä, että peli on nykyään globaalia ja pelurit pukeutuvat erittäin kalliisiin mittatilauspukuihin. Säännöt ovat samat, oli kyseessä valtion monopoli tai pörssilistattu jätti.

Kansanterveydelle paras tilanne olisi se, että kukaan ei pelaisi euroakaan. Rahapeliyhtiölle se tarkoittaisi konkurssia. Siksi kasinoiden on pakko pitää huoli siitä, että rullat pyörivät ja mieluiten entistä kovempaa.

Heitetäänpä loppuun se kysymys, jota yksikään toimitusjohtaja ei Marrakechissa uskaltanut sanoa ääneen: Mitä tapahtuisi, jos pelialan vastuullisuusohjelmat onnistuisivat 100-prosenttisen täydellisesti?

Vastaus on pelottava. Koko toimiala lakkaisi olemasta. Ei olisi liikevaihtoa, ei osinkoja, ei veroja. Ja mikä parasta: jos laillinen toimiala kuolisi moraaliseen puhtauteen, markkina ei katoaisi minnekään. Se siirtyisi sekunnissa pimeälle puolelle, offshore-saarille ja kryptokasinoille, joissa vastuullisuus tarkoittaa sitä, että saat pelata luottokorttisi limiitin nollille ilman yhtäkään bottivaroitusta.

Tervetuloa iGaming-maailmaan – paikkaan, jossa pelastetaan maailmaa samalla, kun varmistetaan, että talo voittaa aina.

Tämän paasauksen myötä haluan toivottaa kaikille mitä loistavinta juhannusta. Rahapeleistä on hyvä pitää taukoa varsinkin tähän aikaan vuodesta. On aika nauttia Suomen kesästä, joka on aina maailman paras vaikka sataisi puukkoja.

Joel Karhu

PS. vastaan sisällöstä Kasinoranking.comissa. KasinoRanking on aina ajan tasalla oleva kasinovertailusivusto. Sieltä löydät parhaat ilmaiskierrokset, bonukset ja arvostelut.