Kasinorakastajan blogi: Veikkaus puhuu vastuullisuudesta, vuosiraportit kertovat kilpailusta

Tekipä sitä mitä vaan ja olipa missä hyvänsä, joka tuutista tuntuu tulevan tekoälyn tekemiä Veikkaus-mainoksia. Valtion monopoliyhtiö on siis kehityksen aallonharjalla.

En tiedä mikä ärsyttää enemmän. Se, että kaikkien jo syntymästä saakka tuntemaa rahapeliyhtiötä pitää mainostaa vai se, että tekoälyllä tehdyt mainokset ovat hirveää kuraa. Toisaalta olennainen toteutuu, kun roska jää mieleen pyörimään.

Mikäli haluaa kasvattaa yritystä, monipuolinen markkinointi on tarpeen. Samalla olisi tietysti hyvä miettiä myös sitä vastuullisuuspuolta. Pieni varoituslaatikko mainoksen alakulmassa ei jää kenenkään mieleen, kun huomio kiinnittyy ostokäyttäytymistä kiihdyttävään iskulauseeseen.

Vastuullisuus on kuitenkin nykyään kovasti tapetilla, olipa kyse roskaruoasta, ympäristöasioista tai rahapelaamisesta. Veikkauksen vuosiraportteja lukiessa syntyy kuitenkin nopeasti outoja fiiliksiä.

Veikkauksen vuosiraportit ovat taattua virastolätinää

Paperilla Veikkaus puhuu vuodesta toiseen vastuullisuudesta, pelihaittojen ehkäisystä, turvallisemmasta pelaamisesta ja huolenpidosta. Näistä viimeinen on vähintäänkin abstrakti käsite, mutta kirjoitettuna paperille se näyttää erittäin hyvältä.

Käytetty kieli valtion rahapelimasiinan raporteissa on siis hyvin tuttua ja totaalisen virastomaista. Välillä raportteja voisi lukea kuin sosiaali- ja terveysalan organisaation toimintakatsausta. Mutta kun dokumentointeja lukee kronologisesti useamman vuoden ajalta, alkaa rivien välistä näkyä jotain aivan muuta.

Vastuullisuuspuhe pysyy lähes samana, mutta strateginen painopiste muuttuu koko ajan kaupallisemmaksi. Raporteissa alkaa korostua kilpailukyky, digitaalinen transformaatio, asiakasymmärrys, data, personointi ja kanavointi. Huolenpito on vaipunut unholaan.

Veikkaus alkaa kuulostaa vähemmän valtion monopolia pyörittävältä instituutiolta ja enemmän modernilta iGaming-yhtiöltä, joka valmistautuu markkinakilpailuun.

Suomessa on puhuttu vuosia siitä, kuinka Veikkauksen tehtävä on vähentää pelihaittoja. Samaan aikaan yhtiön liiketoiminta perustuu kuitenkin täysin siihen, että ihmiset pelaavat mahdollisimman paljon rahaa takaisin järjestelmään. Tätä ristiriitaa ei vuosiraporteissa tietenkään koskaan sanota suoraan ääneen, mutta se näkyy kaikkialla raporttien rakenteessa ja painotuksissa.

Kun vanhemmissa raporteissa korostui monopoliaseman ylläpito ja vastuullisuuden legitimointi, uudemmissa raporteissa katse siirtyy yhä selvemmin siihen, miten Veikkaus säilyttää asemansa lisenssimarkkinassa. Yhtäkkiä tärkeäksi muuttuvat asiakaskokemus, digitaalinen kilpailukyky ja kyky pitää suomalaiset pelaajat omassa ekosysteemissä.

Käytännössä kyse on siitä, että suomalaiset halutaan pitää Veikkauksen palveluissa sen sijaan, että he siirtyisivät ulkomaisille kasinoille. Kun lisenssisysteemiin lopulta ensi vuonna siirrytään, kaikki Suomen pelilisenssin hankkivat rahapeliyhtiöt ovat yhä ulkomaisia Veikkaus ja Paf pois lukien.

Vastuullisuuskeskustelu on joka tapauksessa muuttunut erikoiseksi ja päälle liimatuksi pakkopullaksi. Jos tavoitteena olisi aidosti minimoida pelaaminen ja haitat, kaikkein tehokkain ratkaisu olisi tehdä pelaamisesta vähemmän houkuttelevaa.

Sen sijaan Veikkaus kehittää jatkuvasti parempia digitaalisia palveluita, dataohjattua asiakasymmärrystä ja kilpailukykyisempiä tuotteita, jotta pelaajat pysyisivät alustalla. Toteutusten toimivuudesta ei ole ollut aikoihin mitään takeita, mutta loogisena jatkona valitulle linjalle ovat nyt sitten tekoälyn avulla suolletut tiuhaan näkyvät mainokset kaikissa medioissa.

Keitä Veikkauksen kokouksissa istuu ja miksi?

Tässä kohtaa Veikkauksen identiteetti alkaa hajota kahteen suuntaan. Kaunopuheissa ja virallisesti Veikkaus on kuin itse viranomainen. Strategiassa se muistuttaa yhä enemmän tavallista rahapeliyhtiötä. Erona sitten tietysti se, että oikeissa rahapeliyhtiöissä istuu kaikilla palleilla sellaisia tyyppejä, joilla on substanssiosaaminen kansainvälisellä tasolla.

Tätä taustaa vasten on kiinnostavaa tarkastella myös sitä, ketkä Veikkausta käytännössä ohjaavat. Yhtiön hallitus kokoontui viime vuonna noin kaksikymmentä kertaa. Hallituksen puheenjohtajalle maksettiin kuukausipalkkiota pyöreästi neljä tonnia, minkä lisäksi kokouspalkkiot nostivat kokonaiskorvaukset noin 57 000 euroon vuodessa.

Summa ei yksinään ole suomalaisessa suuryrityskontekstissa erityisen poikkeuksellinen, mutta kiinnostavampi kysymys liittyy siihen, mitä näissä kokouksissa oikeastaan pohditaan. Ketkä siellä istuvat ja mitä he tietävät rahapelikulttuurista ylipäänsä? Istutaanko kokouksissa kampaviinerit suussa sen pakollisen vartin verran, sitten kokousrahat taskuun ja taksilla kotiin karaoken kautta?

Virallisesti kokouksissa ja sen myötä raporteissa kyse on vastuullisuudesta, omistajaohjauksesta ja suomalaisen rahapelijärjestelmän tulevaisuudesta. Käytännössä pöydällä on kuitenkin yhä enemmän kilpailullinen kysymys: miten Veikkaus tekee rahaa tehokkaasti myös tulevaisuudessa tilanteessa, jossa monopoli murenee?

Juuri tässä kohtaa koko suomalainen rahapelijärjestelmä näyttää taas kerran oudommalta kuin koskaan.

Jos Veikkaus valmistautuu toimimaan aidosti kilpailullisessa markkinassa vuoden 2027 jälkeen, miksi yhtiön hallintoneuvostossa istuu edelleen poliittisia toimijoita ja ihmisiä, joiden rahapelialan osaamisesta ei ole juuri mitään näyttöä? Suomessa tätä pidetään lähes normaalina, koska Veikkaus on vuosikymmeniä nähty enemmän poliittisena instituutiona kuin aidosti kaupallisena miljardiluokan yrityksenä.

Silti olisi vaikea kuvitella, että minkä tahansa muun suomalaisen miljardiluokan yhtiön hallitukseen nimitettäisiin ihmisiä ilman vahvaa toimialaosaamista tai poliittisen taustan perusteella. Rahapeliala on yksi maailman kilpailullisimmista, dataohjatuimmista ja teknologisesti kehittyneimmistä liiketoiminnoista.

Veikkaus on itse jäänyt juuri näiden asioiden valossa kansainvälisestä kilpailusta aika päivää sitten jälkeen. Eivät sadattuhannet suomalaiset huvikseen valitse ulkomaisia nettikasinoita joka päivä. Pay N Play -mallilla toimivat pikakasinot bonuksineen ja palkitsemisjärjestelmineen ovat tätä päivää. Sitä en tiedä mitä päivää Veikkauksessa eletään.

Huolenpidon kannalta on kuitenkin perusteltua kysyä, onko Veikkauksen hallinto rakennettu aidosti liiketoiminnan ja vastuullisuuden näkökulmasta vai enemmän poliittisen järjestelmän jatkeeksi? Samantyyppinen ristiriita näkyy myös vastuullisuusraportoinnissa.

Onko kaikki vain jonninjoutavaa sepitystä totuuden sijaan?

Kun olen tässä nyt plärännyt Veikkauksen raportteja usean vuoden ajalta, huomaan nopeasti, että tietyt sanat toistuvat lähes muuttumattomina vuodesta toiseen. Turvallisempi peliympäristö. Huolenpito. Vastuullinen pelaaminen. Oikein toimimisen kulttuuri. Samaan aikaan liiketoiminnan kehittämisen kieli muuttuu jatkuvasti aggressiivisemmaksi ja kaupallisemmaksi. Mitä ylipäänsä tarkoittaa oikein toimimisen kulttuuri tässä kontekstissa?

Tästä kaikesta syntyy väistämättä kysymys, jota Suomessa kysytään liian harvoin. Onko Veikkauksella koskaan ollut todellista halua vähentää pelaamista ja pelihaittoja, vai onko vastuullisuus ennen kaikkea tapa oikeuttaa järjestelmän olemassaolo?

Jos aitoa halua on ollut, seuraava kysymys on suorastaan epämukava. Ymmärtävätkö järjestelmän päättäjät lopulta edes sitä, mitä aidosti vastuullinen rahapelitoiminta tarkoittaa käytännössä? Aidosti vastuullinen rahapeliyhtiö ei voi samaan aikaan tavoitella jatkuvaa kasvua samalla logiikalla kuin kaupallinen kasinoyhtiö.

Rahapelialalla kasvu tarkoittaa lopulta aina yhtä asiaa: enemmän hävittyä rahaa. Tästä suomalaisessa rahapelikeskustelussa puhutaan edelleen hämmästyttävän vähän.

Toukokuun aikana julkaistuja nettikasinoiden uusia peliautomaatteja pitäisi puida. Voi hyvin olla, että ensi viikon blogissa koitan miettiä yhtä erittäin polttavaa asiaa: mitä jos valtio myisi Veikkauksen huomenna?

Joel Karhu

PS. vastaan sisällöstä Kasinoranking.comissa. KasinoRanking on aina ajan tasalla oleva kasinovertailusivusto. Sieltä löydät parhaat ilmaiskierrokset, bonukset ja arvostelut.