Lukija paljastaa, osa 2: Miksi annan elämäni miehen pois?

Kirjeen ensimmäisessä osassa 23-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta kertoi kokeneensa syyllisyydentuntoa täydellisestä miehestään ja halusi asettaa liiton testiin. Hän pakotti miehensä menemään treffeille kolmen eri naisen kanssa, tai muuten hän jättäisi tämän. Kirje jatkuu: ”Joka kerta kun hän tuli aamuyöllä suht humalassa treffeiltä takasin, hän halusi kertoa kaiken, mutta sanoin että käy vaan nukkumaan. Se oli hullua miten se sattui sillä hetkellä, mutta loppupeleissä se oli suuri helpotus. En ole ikinä halunnut menettää häntä enkä halua sitä nytkään, mutta minun on pakko tehdä tämä. Toisen illan jälkeen kun hän oli ulkona en pystynyt piilottelemaan tunnetta enää, vaan menin lääkäriin hakemaan sairaslomaa, jotta minun ei tarvitsisi itkeä työkavereiden nähden, koska hänellä näytti olevan hauskaa enkä antanut hänen kertoa mitään mitä tapahtui tyttöjen kanssa. Kolmantena päivänä hän oli Facebook-ystävä näiden kaikkien kolmen kanssa ja rupesin kyseenalaistamaan, että olinkohan tehnyt oikean ratkaisun ja miksi annan elämäni miehen pois. Miksi? Miksi? Neljäntenä päivänä, kun olin edelleen sairaslomalla hän heräsi 13.00 aikoihin ja lähti kiireesti. Olin todella peloissani ja aloin hikoilemaan. Otin puhelimeni ja aioin soittaa hänelle mutta sain estettyä itseni viime hetkellä, koska se oli minun päätökseni, niin antaa tapahtua mitä tapahtuu. Kahden tunnin päästä yksi hänen kavereistaan tuli ovellemme ja ensimmäisenä tuli mieleeni,että hän tuo jotain huonoja uutisia minulle. ”Sinun on tultava mukaani”, hän sanoi. Pelästyin koska hän ei kertonut miksi ja nopeasti puin jotain päälleni ja lähdin seuraamaan häntä. Autossa ajaessamme ainoa minkä muistan oli Chisun biisi ”Tie.” Tulimme ravintolan eteen ja Jussi oli siinä odottamassa ja tarttui käteeni ja vei yläkerran ruokahuoneeseen. Olin aivan hämilläni ja mietin, että oliko se viimeinen kerta kun näen häntä. Mietin kuka on yläkerrassa, onko siellä yksi tytöistä. Yritin kävellä normaalisti, mutta tuntui kun jalkani olisivat olleet jonkun toisen. Ravintola oli lähes täynnä ja yritin etsiä tyttöä, jonka olin Jussille hoitanut, mutta en löytänyt ketään. Ravintolan kulmassa oli pöytä kahdelle erityisin kynttilä- ja kukkakoristein, mutta siltikään en vielä nähnyt ketään niistä kolmesta tytöstä. Tilasimme pääruuat ja jälkkärit ja odottelin uutisia, että tämä olisi viimeinen ateria hänen kanssaan. Tämän jälkeen tilasimme kaksi Irish Coffeeta ja tarjoilija tuli juomien sekä pienen rasian kanssa takaisin… Jussi polvistui eteeni kyynel silmässä ja kysyi: ”Tuletko vaimokseni?” En pystynyt pidättelemään itseäni, vaan nostin hänet maasta enkä saanut sanaa suustani vaan itkin ja itkin… Sitten sanoin: ”Kyllä rakas!” Se oli elämäni tärkein päivä. Nyt elämme isommassa kolmiossa Helsingissä ja olen kuudennella kuulla raskaana ja odotan tervettä poikalasta. Nyt tiedän mitä minulla on enkä enää ikinä tee samaa, vaikka mitä maksettaisiin! Olen nyt maailman onnellisin ihminen! Elina” Nimet muutettu. Artikkelikuva ei liity tarinaan. Haluatko kertoa oman tarinasi nimettömänä? Lähetä se meille sähköpostilla. Kuva: Pixabay