Rakkaustarinani Aurinkorannikon kanssa alkoi vuonna 2009. En jaksa uskoa että tämä rakkaus olisi katoavaista niin kuin elämässä moni muu tarina on. Vaikken olekaan aamuihminen, herääminen auringon lempeään valoon tuntuu kaikkien näiden vuosien jälkeen edelleen ensisuudelmalta. Olen saanut täällä turpiini useammankin kerran ja kokenut vääryyttä, mutta yksikään seikkailu on tuskin mahdollista kokea ilman, etteikö juoksisi välillä päin seinää niin että tuntuu. Espanja on kuitenkin opettanut mut nauramaan ja itkemään avoimesti, halaamaan ja osoittamaan rakkautta ja olemaan auki elämälle täysillä. Siitä olen kiitollinen.

Niin kuin suurin osa tänne muuttavista ihmisistä, olin minäkin alkuun pihalla käytännön asioista. Muuttokuormassa tuli pari silloista hevostani ja hevostallilta sainkin nopeasti vahvan Skandi-tiimin avukseni. Se helpotti suunnattomasti. Sain jelppiä ihan kaikkeen maan ja taivaan väliltä ja uusia ystäviä, joita ilman kotiutuminen olisi ollut haastavaa. En tiedä, kuinka moni tietää, mutta olen ollut hevosten kanssa tekemisissä siitä saakka, kun opin tarttumaan heppakiiltokuvaan ruokakaupassa. Luoja yksin tietää, miksi hevoset veti mua niin vahvasti puoleensa, mutta mikään mahti maan ja taivaan välillä ei saanut mua pysymään poissa talleilta. Hevoset valitsi mut, en mä tiedosta koskaan tehneeni valintaa.

Espanjassa parasta on ollut aina se, ettei kukaan tiedä mun taustaa urheilusankarin vaimona. Olen Riina ja se on tarpeeksi. Tiedän, että moni muuttaa Aurinkorannikolle ja luo nahkansa uudestaan syystä tahi toisesta, mutta mulle riitti olla oma itseni. Olen kuullut monen urheilijan puolison suusta, kuinka he kokevat jäävänsä toisen varjoon ja itsetuntoonhan se vaikuttaa pitkässä juoksussa. Mun onni on ollut kaikki nämä vuodet hevosmaailma, jossa olen saanut natsani omilla ansioillani ja taidoillani. Vaikken ole saanut mahdollisuutta kilpailla ja keskittyä itseeni ratsastajana, olen onnellinen niistä päivittäisistä hetkistä, jotka saan viettää tehden sitä, mitä rakastan tässä maailmassa kaikkein eniten.

Eläimillä on todistetusti parantava voima. Ilman sanoja hevoset on jälleen kerran tehneet sen, mihin tuskin ihminen olisi pystynyt. Olen joskus sanonut, että mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän rakastan hevosia. En enää näe asiaa näin jyrkästi, mutta yhtään päivää, jonka olen viettänyt hevosten parissa, en vaihtaisi pois. Joitain muita päiviä kyllä.