Nuori nainen pakeni tuomitun pedofiilin johtamasta kultista, kertoo millaista siellä oli

Lilia Tarawa, 26, kasvoi Uudessa-Seelannissa osana tukahduttavaa uskonnollista kulttia. Gloriavalen yhteisön perusti Tarawan isoisä Neville Cooper vuonna 1969. Nainen oli yhteisön jäsen 18 vuotta, jonka ajan hän seurasi sen tiukkoja ja alistavia sääntöjä. Naisen isoisä Neville Cooper on australialainen seksuaalirikollinen, joka tuomittiin 1990-luvulla vankeuteen 12-19-vuotiaiden tyttöjen hyväksikäytöstä. Tarawan elämä kultissa oli yhtä alistamista ja palvelemista, sekä pelkoa ikuisesta kadotuksesta ja helvetistä. Hänen ensimmäiset muistonsa ovat kuitenkin onnellisia. – Opin työskentelemään osana ryhmää, kun olin lapsi, Tarawa kertoi. – Kaiken ompelun, kokkaamisen ja kotitöiden keskellä olimme aina kiireisiä, ja me tytöt teimme kaiken yhdessä. Asiat muuttuivat kuitenkin ikävään suuntaan, kun Tarawa sai kuusivuotiaana koulusta todistuksen, jossa kiiteltiin hänen johtajan taitojaan. – Isoisäni luki sen ääneen päivällisellä ja pilkkasi minua kaikkien edessä. Hän kutsui minua pomottajaksi ja sanoi, ettemme halua pomottavia naisia yhteisöön, Tarawa muisteli ja lisäsi tunteneensa olonsa nöyryytetyksi. Tapauksen jälkeen asiat alkoivat muuttua Tarawalle yhä kurjemmiksi. Yhteisössä harrastettiin lasten ruumiillista kurittamista, ja Tarawa tiesi mielessään, ettei se ole oikein. Naisia pidettiin yhteisössä miehiä alempiarvoisena. Heidän oli käytettävä päähuiveja ja nilkkaan asti ulottuvia sinisiä mekkoja, joissa oli korkea kaulus ja pitkät hihat. Nuoret naiset myös naitettiin vanhemmille miehille. Tarawa oli 16-vuotias, kun hän vannoi isoisälleen valan, jonka suorittivat kaikki yhteisön naiset. Hän lupasi alistuvansa miehille, huolehtivansa kodista ja pysyvänsä vaatimattomana sekä puhtaana. Samalla hän sanoutui irti aviorikoksesta, avioerosta, ehkäisystä ja abortista. Naiset eivät myöskään saaneet harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Tarawa kertookin harrastaneensa ensimmäisen kerran seksiä vasta paettuaan kultista. Tarawan ollessa teini-ikäinen hänen sisaruksensa alkoivat kapinoida kultin sisällä ja lopulta pakenivat. – Heidän lähtönsä oli minulle vaikeaa. Olin 15-vuotias ja muistan nähneeni äitini itkevän keittiössä, Tarawa muisteli. Kun ihmiset lähtevät kultista, heillä ei ole paluuta, vaan heidät suljetaan lopullisesti pois yhteisöstä. Myöhemmin Tarawan vanhemmat muuttivat erilliseen taloon, mutta pysyivät yhä osana kulttia. Muuton seurauksena nainen altistui ulkopuolisille vaikutuksille, kuten erilaiselle vaatetukselle. Viimein Tarawan perhe sai tarpeekseen ja lähti yhteisöstä lopullisesti, minkä myötä nainen sanoi hyvästi uskonnolle, joka oli määrittänyt hänen koko lapsuuttaan. Nyt Tarawa on kirjoittanut kirjan siitä, millaista oli kasvaa keskellä uskonnollista kulttia. Hän toivoo, että hänen kirjansa inspiroi muitakin vastustamaan alistamista, oli kysymys sitten kultista tai ihmissuhteesta. Videolla Tarawa lähettää viestin ihmisille, jotka ovat tilanteessa, jossa heitä kohdellaan huonosti.