– mitä 2000-luku on tuonut mukanaan?
Keskiajan pienten rintojen ja takapuolen ihailusta on pitkä matka nykyajan silikoni- ja takapuoli-implanttiboomiin. Vaikka kauneusihanteet ovat muuttuneet vuosisatojen kuluessa, eri aikakausille on yhteistä kauneusihanteista keskusteleminen, niiden kuvaaminen ja niiden tavoitteleminen.
Antiikin Kreikka ja Rooma
Antiikin nainen hallitsi kotia miehen toimiessa julkisten tehtävien parissa. Luonnollista naisvartaloa ja vaaleutta sekä ihon että hiusten suhteen ihannoitiin. Naiset hoitivat kauneuttaan kylpylöissä ja ajelivat vartalonsa sileäksi hiuksia lukuun ottamatta.
Keskiaika
Keskiajan nainen vastasi kodin asioista ja vain harvoille tarjottiin mahdollisuus opiskella luostareissa. Vartaloihanteeseen kuului pienet rinnat ja takapuoli yhdistettynä solakkaan vartaloon. Keskiajalla suosittiin myös korsetteja vartalon muokkaajina. Vaaleutta ihailtiin myös keskiajalla, jolloin korostettiin myös ihon läpikuultavuutta. Kauneusihanne oli viaton Neitsyt Maria.
1500-luku
Keskiajan kauneusihanteiden vaikutukset näkyivät vielä 1500-luvulla, jolloin ihannevartaloon kuului leveät hartiat, kapea vyötärö sekä leveät lanteet. Vartalon muotoa korostettiin muun muassa toppauksilla ja korseteilla. 1500-luvulla yleistyi myös kasvojen meikkaaminen. Valtaosa olleista kylpylöistä suljettiin, mikä johti ihmisten peseytymättömyyteen.
Barokki
Vasta 1600-luvulla hentouden ihannointi kääntyi runsaan ja pyöreän naisvartalon eduksi, sillä rehevyyttä pidettiin merkkinä vauraudesta. Vartaloa yritettiin saada näyttämään kookkaammalta erinäisten vaatetusratkaisujen avulla. Erityisesti rintoja korostettiin. Vihdoin myös vaaleuden ihannointi vaihtui tummien piirteiden suosimiseen. Pesemättömyystrendi valloitti vielä 1600-luvullakin, ja kylpemisen välttelemistä seurannut hajuongelma pyrittiin peittämään erittäin voimakkailla tuoksuilla.
Rokokoo
Barokin lihavuuden ihannointi hiipui 1700-luvulle saavuttaessa, mutta pyöreyttä ja pehmeyttä ihailtiin vielä rokokoon aikakaudella. Vaatteiden avulla pyrittiin saamaan ylävartalo näyttämään pieneltä ja sirolta verrattuna korostettuun alavartaloon. Kasvoissa korostettiin tummia silmiä ja kulmakarvoja, jotka yhdistettiin valkoiseksi puuteroituun ihoon sekä punaisiin poskiin ja huuliin.
Viktoriaaninen aika
1800-luvulla nainen pysyi edelleen kotona. Siron vartalon ja kapeiden hartioiden lisäksi kunnioitettiin ampiaisvyötäröä. Rokokoon aikakauden voimakas meikattujen kasvojen ihannointi vaihtui synniksi 1800-luvulle saavuttaessa, jolloin toivottuihin tuloksiin yritettiin päästä poskia nipistelemällä ja huulia puremalla. Rokokoon aikana tavaksi palannut kylpeminen kehittyi viktoriaanisella aikakaudella saippuoinnin yleistyessä.
1900-luku
Radikaali muutos naisen asemassa toi poikamaisia piirteitä kauneusihanteisiin 1900-luvun alussa, jolloin vartaloa aiemmin muokannut korsetti unohdettiin ja pienirintaista ja siroa vartaloa ihannoitiin. Aiemmin halveksutut lyhyet hiukset ja rusketus nousivat muoti-ilmiöksi 1920-luvulla. Vuosisadan puolivälin lähestyessä ihannoitiin jälleen runsasta povea ja kurvikasta lantiota, josta mainiona esimerkkinä voidaan antaa vielä tänäkin päivänä seksisymbolin asemassa oleva Marilyn Monroe. 1960-luvulle saavuttaessa langanlaiha ja poikamainen vartalo palasi jälleen muotiin.
Vuosituhannen alun kaunis nainen
Aloittaessani pohtimaan 2000-luvun kauneuskäsityksiä mieleeni nousivat sekä kuvat Victoria’s Secret -näytöksien upeista malleista että Kate Mossin kaltaiset catwalkeja astelevat langanlaihat nuoret naiset. Toisaalta uuden vuosituhannen alkua on leimannut myös plastiikkakirurgian arkipäiväistyminen – lehtien palstoilla ovat vilistäneet viimeiseen asti puunatut, stailatut ja kauneusleikkauksia läpikäyneet julkkikset.
Mutta miltä 2000-luvun kaunis nainen näyttää miehen silmissä? Nopea empiirinen tutkimus paljastaa melkoisen vaativan litanian ominaisuuksia: hyvä peppu, isot rinnat ja kauniit kasvot. Ja hiukset sitten? ”Miehet eivät yleensä tykkää lyhyistä hiuksista, eli pitkät, tuuheat ja vaaleat hiukset” kuuluu reipas vastaus. Toisaalta, kauneuteen liittyy myös pukeutuminen, joka saattaa pilata sekin ulkonäön. Melkoisia vaatimuksia. Pienen hiljaisuuden jälkeen mies jatkaa: ”Kyllä lyhythiuksinen ja pienirintainenkin nainen voi olla kaunis. Sillä mitä yhteistä on nahkarateilla ja rinnoilla?” Yritän arvata. ”Niistä on kiva pitää kiinni, mutta…” Niinpä, niistä on kiva pitää kiinni, mutta ei se kyyti siitä parane. ”Sitä paitsi vaikka nainen olisi kuinka kaunis, niin käytös voi pilata kaiken – loppujen lopuksi miehet haluavat kiltin naapurintytön.”
Onko vuosituhannen alun kaunis nainen siis kurvikas eturivin tähti, upea malli vai kiltti naapurintyttö, ja kenen me annamme määritellä, millainen kaunis nainen oikeastaan edes on? Kauneimmillaan nainen ei ole kerätessään ihailua osaksensa, vaan silloin kun peilistä heijastuvat kasvot, hiukset ja vartalo, jotka nainen itse hyväksyy. 2000-luvun kaunis nainen tietää miten pitää itsestään huolta – toinen ihastelee reippaan kävelylenkin jälkeen punoittavia poskia kun taas toinen hymyilee peilikuvalleen harjattuaan ripsiinsä suosikkimaskaraansa.
 

Aiheet