Albuquerquesta New Mexicon halki

Heippahei kaikki nöpönenät!
Viimeiset kolme päivää ovat olleet suht hektisiä. Ollaan ajettu Albuquerquesta New Mexicon halki, ohitettu Texasin Amarillo, katsastettu Oklahoma ja sen samanniminen pääkaupunki ja nyt ajetaan parhaillaan Arkansasin Little Rockiin. Mutta kiireelle on syynsä, nimittäin tarkoituksena on ehtiä Memphisiin viikonlopun rientoihin. Jebaa!
Kerrottakoon pikkuisen noista äskeisistä kohteista: Heti Texasiin päästessa huomaa olevansa hieman varuillaan. Ajonopeudet on alhaisemmat kuin lännessä, mutta yllättävämpää on myös lisätty miniminopeus. Alle neljääkymppiä ei saa madella! Hyvä on. Myös sheriffien läsnäolosta muistutetaan ja mr. State trooperit uivat autoletkoissa kuin valkohait silliparvessa. You can’t mess with Texas! Kaikki Texasissa on isompaa ja parempaa, jopa lehmänpaskan haju jota saimme haistella oikein olan takaa.
Ei niin huonoa, ettei myös hyvääkin. Amarilloon kerettyämme uskaltauduttiin Heikin kanssa toista kertaa ulos syömään, tällä kertaa tähtäimessä kunnon pihviravintola. Man vs. Food ohjelmastakin tuttu Big texan steak ranch osui sopivasti parin mailin päähän motellistamme. Kyseisessä lafkassa on haasteena syödä 72oz:n (reilu 2kg) pihvi plus lisukkeet tunnissa. Jos tähän pystyy, saa aterian ilmaiseksi, muuten se maksaa 72dollaria. Meistä kummastakaan ei ollut niin kovaksi cowboyksi, että oltaisiin uskallettu tarttua haasteeseen, vaan vaatimattomasti tyydyttiin n. puolen kilon kimpaleisiin. Ylpeänä voidaan todeta että molemmat syötiin omat haasteemme alle tunnissa! Viereisessä pöydässä kaveri veti sen pari kiloa pötsiinsä alta 40 minuutin…
Texas ja sen aavikoituneet tasangot saivat jäädä taakse, kun helpottuneina pujottelimme valaallamme Oklahoman vehreämmille niityille. Kun on kiire, kannattaa motelli varata ”Service roadilta”. Näin mekin teimme ja majoittauduimme suoraan Interstate 40:n vieressä sijaitsevaan Regency Inn:iin. Service roadit ovat tällaisissa tapauksissa mahtavia, koska ne kulkevat moottoritien kupeessa ja ovat täynnä halpoja motelleja, kunhan muistaa varata huoneen etukäteen. Booking.com on ollut meille suunnaton apu, kannattaa tsekata jos etsii halpaa yösijaa.
Oklahoma on omien sanojensa mukaan Amerikan keskipiste, mutta meistä se on ennemminkin keskellä ei mitään. Asuntoalueet näyttivät mukavilta, ja kaupungin ”paras” hamppisbaari Bunny’s onion burger oli kyllä mieletön, mutta muuten kaupunki jäi jotenkin paitsioon. Olisikohan johtunut älyttömästä sanoitus/sävellysinspiraatiosta, motellin uima-altaasta, vaiko siitä että huomattiin lähtiessä kaupungista keskustan pilvenpiirtäjien sijaitsevan aivan eri suunnassa, mutta biisejä alkaa olla tehtynä jo puolisen tusinaa. Toivottavasti saadaan laitettua niitäkin tänne jossain vaiheessa.
Puolet matkasta alkaa kohta olla ajettuna, vielä toinen reilu pari tuhatta mailia olisi edessä. Meininki on hyvä, ja silmät kirkkaina odotamme jo Memphisin Gracelandia sekä muuta hulinaa. Nyt mun pitää hypätä rattiin, Heikki on jo ajanut tarpeeksi.
Tien päältä, terveisin Anssi, ja Heikki myös.
”I walk the line.” -J. Cash