Se on siinä!
Viisi viikkoa, kolmekymmentäviisi päivää, kahdeksansataaneljäkymmentä tuntia eli reilu viisikymmentätuhatta minuuttia tuli vietettyä Jenkeissä. Fiilikset ovat samaan aikaan mahtavat ja haikeat, jopa hieman jännittää palata takaisin Suomeen ja arkeen, vaikka molempia onkin jo hieman ikävä. Ennen yhteenvetoa kerrotaan kuitenkin mahdollisuuksien kaupungista, New Yorkista.
Nyki itsessään on suunnaton kaupunkien yhdistelmä ja kuten tänään paikalliselta kuljettajalta kuultiin, sitä saa ajaa kuusi tuntia putkeen ja siltikin olet yhä samassa kaupungissa. Sen ydin sijaitsee kuitenkin Manhattan nimisellä saarella, joten tottakai meidänkin oli saatava hotelli sieltä. Itseasiassa Nykin hotelli oli San Franciscon hotellin kanssa ainoat jo Suomesta varatut hotellit, tämä siksi koska tiedettiin montako päivää ja missä päin halutaan yöpyä, mutta myös siksi että Heikin tyttöystävä Heljä tuli viettämään kanssamme Juhannusta Atlanttin toiselle puolelle loppureissun ajaksi. Ja onneksi tulikin! Nykin julkiset kulkuneuvot metro- ja bussiverkostoineen ovat saakelin toimivia, mutta ilman Heljän jo aiempaa kaupunkituntemusta olisi liikkuminen voinut olla paljonkin hankalampaa. Mutta älkää peljätkö, Nykin kaupunkikaavan oppii suht nopsaan, vaakasuunnassa menevät ovat streettejä, pystyssä menevät avenueita. Näillä tiedoilla pärjää jo pitkälle, joten kipinkapin metrokorttia ostamaan, kunhan tänne pääsette.
Perjantaina Manhattanille päästyämme käytiin ensimmäisenä palauttamassa urhea purtemme Alamo rentaliin. Hyvästit olivat kovin vaatimattomat, mutta hyvin tunteikkaat. Heikki saatiin jopa lausumaan runoja samalla kun Moby Dick vietiin pestäväksi. Jäämme kaipaamaan niin vähässä ajassa niin läheiseksi ystäväksi tullutta valastamme.
Päästiin hotellille ja Heljäkin saapui iltapäivästä. Tästä alkoi kuuden päivän ralli läpi teattereiden, ravintoloiden, puistojen, hurmaavien kaupunginosien(tsekatkaa mm. East Village ja Brooklyn) ja monien kauppojen läpi. Menkää ihmiset käymään Nycissä, siellä on kaikille jotakin!
Suomeen lennettiin yön yli Manchesterin kautta ja perille päästiin ehjin nahoin. Jetlagi painoi sen verran, että tän postaamises kesti ja vähän lyhykäseksi jäi, mutta parempi ku ei mittään. Laitellaan vielä myöhemmin kuvia ja videoo viimesen artikkelin kanssa yht’aikaa.
Pz!
Anssi & Heikki