Tässä kun on elettyä elämää takana, on monia kokemuksia kertynyt elämän reppuun. Ystäväni kanssa päivitimme joulun alla kuulumisia punaviinilasien ääressä. Ystävyyttämme on kestänyt miltei 30 vuotta. Siihen mahtuu, jos monen moisia muistoja. Olemme molemmat eronneet, karanneet, pettyneet ja onnistuneetkin suhteissa. On hyviä parisuhteita ja on parisuhteita. Kaikkien parisuhteiden ja ihmisuhteiden ei tarvitse olla koko elämän kestäviä.

Jokaisella pidempi aikaisella ihmisuhteella on varmasti oma merkityksensä ihmisen elämässä. Jotkut ihmiset tulevat elämäämme siunauksena. Toiset tulevat olemaan oppitunteja meille. Useimmiten sen vasta oivaltaa, kun aikaa on kulunut. Toiset kohtaamiset voivat toimia meille peileinä, toiset kohtaamiset voivat toimia inspiraation lähteinä ja taas jotkut ihan vaan ”hyvää päivää” -tyyppisesti eli ei sen syvällisempää merkitystä! Ne ovat vain kohtaamisia. Jonkun ihmissuhteen kautta voi löytää uusia ihmisiä elämään tai nähdä omassa elämässä olevat ihmissuhteet toisessa valossa.

No niin tästä pääsemmekin aasinsillan kautta ystäväni kanssa käytyihin keskusteluun hauskoista kohtaamisista ja ikimuistoisimmista deiteistä! Näitä mahtuu jokaisen ihmisen elämään. Tässä muutamia mieleempainuvimpia kohtaamisia.

Pakin Mike Tysonille

Elettiin vuotta 1984, kun toimin isäni perustamassa Tammer Turnaus -nyrkkeilykilpailuissa palkintojen jakajana sekä promotyttönä. Tuolloin olin 16-vuotias! Turnauksen oli saapunut myös silloin aika tuntematon amerikkalainen nuori nyrkkeilijälahjakkuus Mike Tyson ottelemaan.

Hyvin nopeasti Tyson kiinnitti minuun huomiota ja alkoi piirittämään minua jopa vähän pelottavallakin intesiteetillä. Hän pyysi minua deiteille. Lupasin miettiä hieman, vaikka ensimmäinen ajatukseni oli, etten ole menossa hänen kanssaan yhtään mihinkään. Korkeintaan olen ojentamassa hänelle mitalia, jos hyvä säkä hänellä käy ottelussa. Tyson ei antanut periksi ja kysyi uudelleen ja uudellen minua deiteille. Kun annoin hänelle pakit, hän ei ottanutkaan sitä kovin hyvin vastaan. Häm näytteli minulle keskisormea ja lateli solvauksia perääni!

Kohtaaminen Jussi Lammen kanssa

Yksi hauskoja muistoja on kohtaaminen näyttelijä Jussi Lammen kanssa 90-luvulla. Lähdimme Helsinkiin viettämään viikonloppua ystävättäreni kanssa, kun ensimmäisen avioliittoni oli päättynyt eroon. Astelin ravintola Manalan ovista sisään vaaleanpunaisissa farkuissani ja farkkutakissa. Jussi totesi oitis minulle:”Tuliko tähän ravintolaan tuleva vaimoni?”. Istuimme iltaa ja vaihdoimme numeroita. Eikä mennyt kauaa, kun herra soitti. Hän tuli Tampereelle esiintymään ja tapasimme ja vietimme hauskan illan. Sitten hän kutsuikin minut luokseen Helsinkiin ja kyllähän siinä sukat pyöri jalassa, kun komea karismaattinen mies kutsuu kotiinsa, vaikken ujona tyttönä vällyjen väliin suostunutkaan. Linjat kävivät kuumana ja luvattiin pitää yhteyksiä. Lähdin Helsinkiin mallikeikalle. Silloin oli vain lankapuhelimet. Koitin soittaa hänelle ja kertoa tulostani. Ei vastausta! Mallikeikan jälkeen menimme tyttöjen kanssa ravintolaan. Ja mikä yllätys olikaan astuttuani ravintolan ovesta sisään. Siinähän herra taiteilija itse istui hyvin lämpimissä tunnelmissa kauniin blondin kanssa kielet koukussa. No mitäs siinä voi muutakaan todeta,kun onnea vaan teillekkin!

Suudelma Matti Vanhaselta

Asustelin aikanaan Vihdin Ojakkalassa, kun sain Facebook-kaveripyynnön Matti Vanhaselta. Katsoin että, mieshän näyttää tutulta ja nimikin oli tuttu julkisuudesta. Olin kiinnostunut politiikasta ja keskeskustelumme olivatkin hyvin poliittissävytteisiä. Jokusen viikon kirjoiteltuamme herra poltiikko pyysi minua kahville luokseen. Emmin jonkun aikaa, mutta päätin suostua. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa, kun kurvasin pääministerinäkin toimineen herran luokse. Siinä me juotiin kahvit ja juteltiin niiitä näitä. Hän oli hyvin asiallinen ja mukavan oloinen, mutta sai minut jäätymään tultuaan halaamaan minua takaa päin otettuani vettä. Antoi suudelman kaulaani. Minulle tulikin samalla mieleeni, että minun pitääkin lähteä kotiin. Jos ei ole sitä oikeaa tunnetta heti, ei sitä tuleekaan.

Treffit Hjallis Harkimon kanssa

Kerran Istuskelin Hotelli Kämpin ravintolassa. Olin menossa työpalaveriin ja kuluttelin aikaani. Viereisessä pöydässä istui karismaattinen ja monen naisen unelmamies varakas kiekkomoguli ja nykyinen kansanedustaja Hjallis Harkimo. Siinä hän vinkkasi silmäänsä ja hymyili ystävällisesti. Alkoihan siinä käsi täristä, kun koitin hörppiä kavia samalla, kun tunsin tuijotuksen.
Join kahvini ja lähdin pois kainosti hymyillen. Herra seurasi minua ulos ja kysyi, kukas sinä oikein olet. Herra Harkimo antoi numeronsa. Keräsin rohkeuteni, laitoin viestiä ja jonkun aikaa viestittelimme ihan niitä näitä. Kunnes Herra Harkimo kutsui minut kylään tiluksilleen. Autokuski haki minut hienolla mersulla. Joimme pari lasia viiniä ja söimme lohikatkarapuleipiä. En jäänyt yöksi, eikä siinä mitään sen enempää. Hyviä keskusteluita lähinnä elämästä. Taas totesin sen, että jos ei ole sitä tunnetta ei sitä tule, vaikka herralla olisi vähän paksumpikin lompakko takataskussa. Kiinnostun ihmisestä en materiasta.

Hienoja kohtaamisia ja muistoja.

Aiheet