Joulu on ihmisen parasta aikaa vai onko? Elämään mahtuu niin iloja kuin suruakin.

On hyviä jouluja ja vähemmän hyviä jouluja.

Suru on ollut minunkin elämässäni kunniavieras useammin kuin olisi tarvinnut, mutta aika kultaa muistot ja niiden alle vaikka roskaa. Niin lauleli ex-mieheni tekemässään kappaleessa.

Menneellä viikolla muistelin joulumuistoja. Tässä mieleenpainuvimmat joulumuistoni hyvässä ja pahassa:

– Olen aina antanut läheisilleni lahjoja, antamisen ilo on suurin ilo. Äitiäni ei tehnyt kovin iloiseksi, kun olin leikannut viininpunaisista samettiverhoista patalappuja äidilleni joululahjaksi. Kekseliäisyys ennen kaikkea.

– Noin 10-vuotiaana olin huolissani, kun omalle papalleni oli ostettu vain yksi lahja vanhempieni toimesta. Olin niin pettynyt pappani puolesta, että päätin paketoida vanhempieni 50 LP-levyä papalleni lahjaksi. Hän vaikutti hyvin ilahtuneelta, mutta lahjat olivat sohvan takana avaamattomia joulun jälkeen. Nykyään ymmärrän kyllä miksi.

– Ensimmäinen joulu äitinä. Pienen lapsen kanssa  ensimmäistä kertaa viettämässä joulua anoppilassa. Ikää minulla oli 18 vuotta. Suku oli rikasta ja lahjat myös sen mukaisia. Jakoivat toisilleen taidetta, kristallia ja pöytähopeita. Minuakin oli muistettu Norlynin sukkahousuilla sekä kettukarkkipussilla. Silloin se ei naurattanut. Nykyään muisto lähinnä naurattaa minua.

– Olin viimeisillä  raskaana,  odotin perheemme kuopusta. Joulutunnelma oli katossa. Illallinen oli syöty ja lahjat avattu. Ex-mieheni oli kiskonut pitkin päivää konjakkia ja vetänyt herneen palot nenäänsä jostakin. Tokaisi klo 19:30, että” morjens!” ja veti popliinitakin päälleen ja poistui Porin ainoaan yökerhoon, joka oli auki. Tapaninpäivänä hän muisti tulla joululounaalle. Se oli oli oikein joulujen joulu! Hammasta purren yritin esittää lapsille iloista ja välillä kävin itkemässä saunassa.

– Yhtenä jouluna joulupukki tuli pian sen jälkeen, kun kissa oli onnistunut kaatamaan kuuseen. Tunnelma oli hulvaton, pojat alkoivat olemaan osa jo teinejä. Pukki tuli sisälle jakoi lahjat ja laulatti perhettä hyvin vaisuna. Lahjat oli jaettu ja pukki teki lähtöä. 13-vuotias pojista kysyi pukilta, että milläs pukki oikein saapui meille. Pukki kertoi tulleensa porolla. Tähän 13-vuotias totesi: ”No missä poro nyt on?” Pukki kertoi poron olevan tuolla kulman takana. Pojat yhteistuumin tähän,että lähdetään  katsomaan poroa. Tilanne oli jokseenkin kiusallinen. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

– Olen viettänyt yhden joulun elämäni aikana yksin ilman, että kukaan lapsista ei ollut kotosalla. Olin suunnitellut monen moista hauskaa tekemistä, mutta vietinkin jouluaaton ensin pyykkituvassa pesten ja mankeloiden kaikki pyykkini ja tämän jälkeen päätin maalata pyöräkellarissa pyöräni pinkiksi.

– Yhden jouluaaton olen istunut lasten kanssa lentokoneessa. Palasimme tuolloin Kanariansaarilta takaisin Suomeen.

– Olen viettänyt jouluaaton lasteni kanssa Intiassa. Se oli eksoottisin joulu ikinä.

– Elämäni suurimman rakkauden olen aikanaan tavannut Espanjassa jouluaattona.

– Yksi joulu on on jäänyt todella surullisina muistoina elämääni. Tuolloin menetin odottamani vauvan jouluna.

– Avioeron jälkeinen joulu yksin lasten kanssa ensimmäistä kertaa oli surullista katseltavaa lapsia ajatellen ja siksi tulee mieleen vieläkin ajoittain.

– Yhtenä jouluna muistan joulupukin kysyneen lapsilta, olivatko he olleet kilttejä. Johon nuorin, silloin neljävuotias, tokaisi: ”Rehellisyyden nimissä ollaan me vähän kiroiltu.”

– Viime jouluna perheemme sai parhaan joululahjan koskaan. Esikoiseni synnytti perheeseen pienen tyttövauvan. Viimeiset kahdeksan perheeseemme syntynyttä lasta ovat kaikki olleet poikia, joten nyt on prinsessakin saatu vuosien jälkeen perheeseen.