Moni kyselee minulta miten olen voinut ja miten raskaus on sujunut. Vastaan täällä nyt yleisesti kaikille, kun ihan aina en ole pystynyt vastaamaan.

Marraskuussa on raskauden 8 kuukausi. Raskausviikko 32. Vasta nyt tällä viikolla olen tuntenut vauvan potkuja tai liikkeitä oikeasti selvästi. Olen ollut tuhat kertaa huolissani, että onko siellä ketään. Vauvan liikkeistä nimittäin aletaan puhua jo paljon aiemmin ja moni tuntee niitä selkeästi jo ainakin kuukausi ennen minua. Minulla on edessä istukka ja se osaltaan ehkä vaikuttaa asiaan ja pehmentää liikkeitä. Vauva painaa nyt n. 1,6kg, Meidän vauvan painoarvio on syntymään 3,5kg jos kasvutahti pysyisi samana kuin tähän astisissa tutkimuksissa.

Olen osaltaan kokenut tämän raskauden vähän tylsänä tai sitten minulla oli vaan paljon odotuksia tämän suhteen. Olen toki haaveillut lapsesta jo nuorena ja kuvitellut millaista se olisi. Luulin, että maha pompsahtaa esiin jo neljännellä kuulla suurinpiirtein ja kaikki huomaa, että odotat vauvaa ja luulin, että joka päivä saa ihmetellä kuinka vauva potkii ja kaikki silittelevät mahaasi.

Minä olen siis nyt jo 7 kuukautta elänyt täysin normaalisti niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen odottanut, että koska tämä alkaa. Olen myös kuullut satoja raskaus- ja synnytystarinoita ja ne kuulostavat niin ihmeellisiltä, että olen miettinyt että mikä minua vaivaa.

Moni kauhuraskauden ja pahoinvoinnin ja kipujen kanssa painiva varmaan miettisi, että sinulla on käynyt hyvä tuuri, että ole onnellinen. Täytyykin olla sillä kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Ainoa huoli periaatteessa on se, että olen kokoajan turhaan huolissani ja hormonit heittelee mielialoja ylös ja alas. Joskus olen itkuinen ja masentunut ja joskus taas täynnä energiaa.

Alkuraskauden eli ensimmäiset 3kk olin ihan normaalisti ja laihduin ja kuntoilin paljon vielä Olet mitä syöt- ohjelman jälkeen. Tällöin olin aika sekaisin vielä tästä kaikesta. Olin onnellinen ja vähän peloissani sekä kauheiden tunteiden myllerrysten vallassa. Keskiraskauden minä söin ja söin ja vaan hemmottelin itseäni. Nyt tämän loppuraskauden olen ollut vähän stressaantunut, kun minulla on enää kuukausi aikaa käydä koulu loppuun, me muutettiin ja tehtiin lattiaremontti ja piti suoriutua töistä ja vielä nämä omat yrityshommat päälle. Aloin voida niin huonosti, että oli pakko keskittyä vauvaan ja omaan hyvinvointiin ja nyt olen ollut yhtä viikkoa lukuunottamatta lokakuun sairaslomalla ja sairasloman jälkeen jään suoraan varhennetulle äitiyslomalle tämän kuun lopussa. Aloin myös taas syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän kuin keskiraskauden virtahepovaiheessa.

Raskaushimothan saataa jollain olla ihan hassuja. Olen kuullut jotain jäätelöön dipatuista suolakurkuista jne. Hahah. Minun omani on suurinpiirtein tässä:

  • hese/mäkki
  • berliininmunkit
  • suklaa + kaikki makea
  • salmiakki ( himoitsen muttei saa syödä)
  • mandariinit
  • muumilimu

Ainut pieni murhe tässä on ollut raskausdiabetes, sillä verensokeriarvot ovat paukkuneet tosi ylhäällä ja mun paastoarvo on joka kerta kaikesta huolimatta ihan pilvissä. (olen näitä mittaillessa ottanut ruokavalion huomioon.)

Nyt minulla on lääkitys, mutta en ole senkään valitettavasti huomannut tehoavan ainakaan vielä vaikka olen parhaani syömistenkin suhteen yrittänyt ja minulle joudutaan ehkä aloittamaan insuliini.

Marraskuun alussa on uusi ultra-aika, missä selviää taas miten paino on vauvalla kehittynyt. Tämä minun diabetes voi siis vaikuttaa siihen, että korkeat verensokerit nostaisi vauvan painoa liian nopeasti liian suureksi ja myös, että sillä olisi syntyessä vaarallisia verensokerin heilahteluita.Tämä stressaa minua valtavasti. Uskon kuitenkin kaiken menevän hyvin, koska olen ollut ihan loistavissa käsissä Kallion neuvolassa ja Naistenklinikalla.

Yllätyin siitä kuinka pitkään on täysin normaalia elämää ja kuinka hitaasti alkaa tuntemaan vauvan liikkeet ja maha alkaa kasvamaan. Tämä kaikkihan on tosi yksilöllistä, mutta moni on minulle sanonut, että onpa sinulla pieni maha ja miten et ole lihonnut yhtään ja monennella kuulla sä nyt vasta olet? Kukaan ei uskoisi, että kohta se jo syntyy. Ensimmäisestä punnituksesta neuvolassa tähän päivään painoa on tullut lisää tasan 3 kiloa.

Tässä massua kuvattuna ylhäältäpäin tänään.

 

Tässä pieni nännivilautus peitettynä mahan kokoa vähän sivustapäin.

Mun mies on ollut ihanana tukena ja olen saanut paljon hemmottelua ja kainalohoitoa, paijauksia ja lahjojakin :) On myös ihanaa kun toinen kehuu kokoajan kauneimmaksi ja maailman parhaaksi tulevaksi äidiksi ja kannustaa, kun minua taitaa pelottaa välillä vaikken haluaisi sitä myöntää. Arvostan myös tosi paljon sitä, kuinka Jarkko on halunnut vain olla minun kanssa kokoajan ja sanoi, että on raitis koko minun raskauden ajan. Koitin pari kertaa kesällä juottaa sille muutamia oluita, mutta ei se sitten yksin ole niin kivaakaan kun seurassa ja se on sanonutkin mulle, että mun kanssa sen ei edes tee mieli juoda kun saadaan olla vaan kotona <3.

Voisiko olla ihanampaa lahjaa? <3 Toki tämä lapsi on kyllä parasta mitä voi saada :)

Nyt vaan vielä se tutkintotodistus käteen ja sitten sohvalle mars. Kaikki vauvantarvikkeet on jo pitkälti hankittu, koti on laitettu kohta kuntoon ja työt on pulkassa. Nyt vaan pitäisi osata rentoutua. Minun hankala mieleni tässä tilassa koittaa vähän pistää vastaan, mutta josko sekin päivä vielä tulisi. Täytyy alkaa meditoimaan.

Seuraavassa postauksessa saatte kurkistaa kotiimme uusilla lattioilla ja ainakin pienen sneak peekin siitä minkälaisessa kodissa asumme.

<3 Henna