Pohditaanpa hetki omaa seksuaalisuutta!

Googlasin ”uuden” muotitermin Queer, mutta en kokenut sopivani siihen täysin, sillä minä olen määrittänyt selkeästi oman sukupuoli-identiteettini.

Sen sijaan voisin sopia siihen hyvin, koska en ole koskaan tarkkaan määritellyt seksuaalista suuntautumistani enkä haluaisi.

Minun naisvillitykseni eivät ole suinkaan alkaneet aikuisiällä. Muistan kuinka jo lapsena pussailin ihan vähän tytön kanssa liukumäen alla piilossa salaa. Se oli jännää ja halusimme kokeilla miltä se tuntuu.

Ihastukseni kouluajoilta oli kuitenkin usein poikia. Ehkä siksi, että ajattelin, että sen kuuluu olla niin eikä minulla ollut toisaalta kyllä mitään voimakkaita tunteita tyttöjä kohtaan. Sen muistan, että ihailin ja hyvällä tavalla kadehdin aina kauniita tyttöjä.

Sittemmin tämä tyttöjen kanssa pusuttelu vaihtui aikuisiällä siihen, että koitin löytää elämänkumppaniksi miehen. Olen aina haaveillut perheestä ihan perinteiseen tyyliin ja pitkästä parisuhteesta.

Nuorena ja villinä kuitenkin kun olin viihteellä minut valtasi välillä aina joku ihme villikissa, joka halusi pyydystää naisia.

Monesti sanoin parikymppisenä aina, että olen biseksuaali. No myöhemmin pieleen menneiden parisuhteiden jälkeen alkoi tuntua, että olen aseksuaali, sillä pariin vuoteen yhden eron jälkeen ei mikään huvittanut. Ei edes vähän. En kaivannut minkäänlaista läheisyyttä.

Tuohon aseksuaalisuuteen liittyy myös vahvasti ihan aiempaakin historiaa mitä en jaksa tässä eritellä. Sanotaan nyt vaikka näin, että seksi ei ole koskaan ollut minulle mitenkään elintärkeää.

Suoraan sanottuna tämä seksuaalisuuden määrittely hiukan ärsyttää. Että pitäisi asettaa itsensä johonkin lokeroon tai luokkaan. Enemmistö, vähemmistö yms.

Miksi ei voi vaan olla ja tykätä ihan kenestä vaan sukupuolesta tai sukupuolettomasta jos se tuntuu sillä hetkellä hyvältä.

Tätä mieltä minä olen enkä ala kutsumaan itseäni millään nimikkeillä. Olen Henna, ihmisenä ihmiselle. Ja ai että naiset on kauniita ja miehet komeita. Miten niiden välillä voi edes valita 🙂