Nyt se on vihdoin tehty!

Tein melkein mahdottomasta mahdollista. Ja nyt voin kyllä sanoa, että melkein ensimmäistä kertaa elämässä olen jopa ylpeä itsestäni. Ehkä tähän mennessä olen ollut ylpeä mahtavasta startista elämäntapamuutokseen, kun onnistuin niin hyvin siinä OMS-ohjelmassa. (Olet mitä syöt). Olen myös ylpeä siitä, että minusta tulee äiti.

Aloitin 2019 elokuussa lukiopohjaisen merkonomin tutkinnon Helsinki Business Collegessa. Vuonna 2005 opiskelin samaa tutkintoa jo eli liiketalouden perustutkintoa vuoteen 2007 asti Keuda Keravassa, koska asuin Keravalla lapsuuteni.

Tuolloin olin juuri valmistumassa ja minulla oli jäljellä enää työharjoittelun suorittaminen ennen valmistumista. Olin käynyt koulua jo vaivaiset 2,5 vuotta kun löysin silloin niin oikealta tuntuvan miehen itselleni. Tämä kyseinen tyyppi oli joidenkin malli-, seurapiiri, kissänristiäiskekkereiden ja piirien kautta tietenkin löytynyt ja rakastuin siis salamannopeasti erääseen sen ajan Mr. Finland-finalistiin.

Koska järkeni on aina ennen lopettanut juoksunsa kokonaan kyseeseen tullessa miessuhteet, niin muutin varmaan kuukauden tapailun jälkeen tämän miehen kanssa Tampereelle, koska hän oli päättänyt, että hän haluaa urheiluhierojaksi ja pääsi sinne kouluun.

Muutimme Tampereelle mustanlahdentielle ja kuinka ollakaan tämä lihaksikas itseään hiukan liikaakin rakastava könsikäs olikin jo kerennyt viikon sisällä vai olikohan korkeintaan kuukausi, niin rakastua koulussa uuteen koulukaveriinsa.

Olin Koskikeskuksessa JC Jeans & Clothesissa töissä ja olin niin järkyttynyt, etten kyennyt enää jatkamaan. Suhteemme päättyi järkyttävään riitaan, kun tulin asuntoomme ja sängyssäni makasi joku nainen baarista ja päädyin heittämään tämän naisen ulos ja tämä silloinen mieheni nosti minut ilmaan ja heitti täysiä päin ikkunaa. Minulla meni siinä selkä paskaksi, mutta en tuntenut kipua. Tunsin vain suunnatonta häpeää siitä, kuinka olin juuri luopunut kaikesta ja minulle kävi näin. Olinko liian ruma, tyhmä, huono tyttöystävä? Mikä minussa on vikana, kun minua ei voi rakastaa.

Siitä alkoi myös hetkellinen alamäki ja ajauduin aika lailla vääriin porukoihin. Tämän osan olen kertonut vain lähimmille ystävilleni ja itseasiassa vain tämä nykyinen oma rakas tietää minusta ihan kaiken. Tunnemme toisemme paremmin kuin kukaan muu ja se on ihanaa<3 Pidän nämä toistaiseksi vieläkin sellaisena tietona.

Voitte kuvitella, että nämä kouluasiat eivät sitten enää tuntuneet yhtäkkiä houkuttelevilta ja koko elämä oli yhtäkkiä aika mullinmallin. Lopulta päädyin sitten Helsinkiin ja ihan tarkkaa aikajanaa en muista, että missä järjestyksessä asiat ovatkaan sitten menneet, mutta tähän tyssäsi minun urahaaveet ja kouluopinnot pitkäksi aikaa. Enkä siis ole tästä vihainen enkä katkera kenellekään enkä syytä myöskään tätä kyseistä henkilöä minun elämäni käänteistä. Olisihan tuosta voinut jatkaa eteenpäin vahvana, mutta minä olen erittäin tunne herkkä ihminen ja otan erityisen raskaasti kaikki tällaiset asiat.

Kaiken jälkeen olen yrittänyt hetken aikaa yrittäjän ammattitutkintoa, mutta se ei oikein ottanut tulta alleen silloisessa elämäntilanteessa ja lopetin sen heti alkuun. Sitten menin Eiran aikuislukioon, joka menikin ensimmäisen vuoden tosi hyvin, mutta sen jälkeen muut elämässäni jo silloin hallitsevat ongelmat nostivat liikaa päätään opiskeluille ja ne sai taas väistyä.

Tähän 15 vuoteen on kerennyt opetussuunnitelmat muuttua jo moneen kertaan ja monet opinnot mitä olen tehnyt on menneet jo vanhaksi ja hyödyttömiksi, mutta sain kun sainkin sitten näitä aiempia opintojakin hyödynnettyä ja pääsin lukiopohjaiselle merkonomilinjalle aikuisten päiväkoulutukseen viime elokuussa. Tämän tutkinnon mikä normaalisti kestäisi 3 vuotta sain sitten hyväksi lukujen takia 1,5 vuoteen tiivistettyä.

Keskusteltuani opon kanssa jatkohaaveista ja urahaaveistani kävi ilmi, että tietotekniikan puoli sopisi minulle vielä paremmin. Aiemmat opintoni tukivat kuitenkin tätä merkonomilinjaa.

Tällöin viime syksynäkin elämä oli yhtäkkiä yhtä hullunmyllyä ja ajattelin, että en selviä tästäkään. Lopetin lähiopetuksessa käymisen, kun koitin vaihtaa datanomilinjalle enkä päässyt. Olin tämän vuoden kevääseen asti melkein tekemättä mitään mutta opettajat ja opo kuitenkin kyselivät opinnoistani ja aina jotenkin koitin esittää olevani mukana.

Minut siirrettiin avoimeen oppimisympäristöön missä aloin työstää kursseja itsekseni koneella kotoa käsin. Kun palaset yksityiselämässä alkoivat loksahdella paikoilleen ja ongelmat väistyivät sain rakkaudesta suurta voimaa jatkaa ja mieheni kannusti minua ihan hulluna valmistumiseen. Tämän opinnon laajuus on 180 osp. Tein siitä suurimman osan ihan näiden viimeisien kuukausien aikana.

Vielä pari viikkoa sitten ei paljon hymyilyttänyt,kun istuin yötä päivää koneella ja kävin koulussa pyytämässä loppuhetken apuja opettajilta.

Kaiken lisäksi tein tämän suurimman työn, kun olin raskaana. Olin töissä 5-6 kertaa viikossa 6h päivässä. sitten suoritin samaan aikaan työharjoitteluani ja tein iltaisin näitä opintoja. Mielestäni aikamoinen suoritus ja sillä kyllä näytin, että minä pystyn, jos vain haluan. Ja olen aina ollut koulussa tosi hyvä. Nämä opinnot tuntuivatkin tosi helpolta ja varmaan 90% osasin jo vanhoilta kouluajoilta ja olin oppinut jo sataan kertaan yrittäjänä ja työelämässä.

Todistuksessa onkin lähinnä pelkkää 5 ja 4 eli parhaita arvosanoja. Asteikko on 1-5.

Tämä ei ole todistus, koska sen saa vasta joulukuussa. Tässä suoritusote opinnoista.

En rehellisesti sanoen olisi uskonut tähänkään, mutta niin se on vain viimein tehty. Innostuin niin paljon osaamisestani ja opettajien kehuista mitä olen saanut valtavasti, että palo opiskelemaan ja omiin mahdollisuuksiin heräsi toden teolla. Katselinkin koodaajakoulutusta, IT-tradenomitutkintoa jne. Opettajan palaute työstäni palvelumuotoilukurssilla, minkä tein työpaikalleni, lämmitti kovasti mieltä:

”Siis aivan mahtavaa ! Tuo työsi on amk tasoa! Aivan huippu!

Olen kyllä niin iloinen sun puolesta. Sun kannattaa hakeutua myöhemmin jatko- opintoihin jos kiinnostaa. Sä oot tosi taitava!”

Kaikki on nyt valmista ja näytöt annettu ja arvioinnit kaikesta valmiina. 16.12.2020 haen todistukseni ja laitan merkonomilakin päähän.

Tulevaisuudessa haluaisin olla jossain Mimmit Koodaa- tyyppisessä jutussa mukana (googlatkaa jos ette tiedä) ja haluaisin myös valokuvaajan tutkinnon omia nettihommia varten. Katselin Helsinki Design Schoolin juttuja ja olisihan ne kivoja :) Mun mielestä tulevaisuuden työt ja menestyjät on ehdottomasti moniosaajat netissä.

SINÄ PYSTYT _ SINÄ OSAAT _ SINÄ OLET KAUNIS – opi rakastamaan itseäsi!