Julkisuudesta kadonnut Annika Metsäketo: ”En kaipaa kameran eteen”

Juontaja ja toimittaja Annika Metsäketo muistetaan erityisesti Speden Spelien arpatyttönä sekä pitkäaikaisena radiojuontajana. Pitkään julkisuudesta pois ollut nainen kertoo toimivansa nykyään televisiotuotantojen taustalla.

– Nyt tulee neljäs vuosi tuotantopuolella, tykkään siitä työstä ihan hirveästi. En kaipaa kameran eteen, tykkään niin paljon tuosta hulinasta ja haasteesta mitä tuolla toisella puolella on, Annika kertoo Metropolille. 

– On minua välillä pyydetty mukaan osallistumaan joihinkin tosi-tv -ohjelmiin, mutta olen kieltäytynyt kohteliaasti. Toki en sano ei, jos minulle jotain sopivaa ehdotetaan, mutta en ole edes ajatellut tuollaista asiaa. 

Annika oli aikanaan suosittu vakiokasvo monien lehtien palstoilla. Hän ei koskaan kokenut julkisuutta stressaavana tai ahdistavana asiana.

– Syy miksi olin julkisuudessa liittyi aina jotenkin töihini, radioon tai televisioon. Se kuului siihen juttuun, ja olin hyväksynyt sen. Menin alalle töihin ja julkisuus tuli sitä kautta, ei toisin päin. Olen nykyään, ja olin myös silloin, aika valikoiva mihin juttuihin lähden mukaan, Annika huomauttaa. 

Avioliitto voi hyvin

Annika meni naimisiin turkkilaisen miehensä Boris Kirkgözin kanssa vuonna 2013.

– Meillä menee oikein hyvin, Suomessa porskutellaan. 

– Hommasimme äidilleni rescue-kissan. Se olisi kuulemma joutunut muuten järveen, jos kukaan ei olisi ottanut sitä. Äitini sai vanhoille päiville kaverin, ja onkin ollut ihana katsoa, että äiti ei tunne nyt oloaan yksinäiseksi. He ovat kuin paita ja peppu, elävät täydessä symbioosissa. Ja minäkin saan rapsutella ja halia sitä, kissaihmiseksi tunnustautuva Annika kertoo. 

Tutustumisvaihe 50 vuotta

Kampin Fressi-kuntosalin hyväntekeväisyystilaisuuteen osallistunut Annika ei kertomansa mukaan ole löytänyt suurta rakkautta kuntoilua kohtaan.

– Meillä on ollut tutustumisvaihe 50 vuotta. Välillä on mennyt paremmin, mutta välillä olemme olleet asumuserossa.

– Harrastan hyötyliikuntaa. Kävelen portaita pitkin tai kävelen mieluummin muutaman pysäkinvälin kuin menen bussilla. Ryhmäliikunnassa olen aivan mahdoton, olen kokeillut aerobicia, mutta en vain pysy perässä. Minun pitäisi olla eturivissä, että näkisin mitä opettaja tekee, mutta sitten hävettää, kun tupeksin siinä koko ajan, Annika nauraa.