Sara Sieppi lataa suorat sanat Roope Salmisesta

Sara Sieppi vieraili hiljattain Hanna Tikanderin Selvinpäin-podcastissa.

Saran jo päättynyt suhde Roope Salmiseen kanssa osui viime vuosikymmenelle, kun tämä vielä käytti alkoholia.

Sara kertoo Selvinpäin-podcastissa, ettei aluksi edes tajunnut elävänsä alkoholistin kanssa. Tietenkin asia selvisi aikuiselle fiksulle ihmiselle pian. Sara kuitenkin koki asiasta häpeää, eikä kertonut esimerkiksi perheelleen, miten pahassa tilanteessa hän oli.

– En kertonut, koska en halunnut heidän olevan huolissaan minusta.

Selvinpäin-podcastissa selviää Saran halunneen auttaa Roopea. Se ei kuitenkaan ole alkoholistin kanssa Sarasta mahdollista.

– Olin varma että hän on valmis muuttumaan, koska minähän olin siinä, ja hän haluaa muuttua minun takiani. Alkoholistin kanssa voi toki kokeilla erilaisia asioita tai tehdä yhteisiä sopimuksia… Mutta ei häntä voi auttaa, Sara sanoo nyt.

Koko podcast-jakson aikana hän ei yhden ainoaa kertaa sano Roopen nimeä. Sara sanoo ”hän” tai välillä ”tämä ihminen.”

Sara halusi luottaa Roopenkin haaveilemaan muutokseen kohti parempaa, mutta tunnustaa, että totuutta oli vaikea nähdä tilanteen sisältä.

Jos rakastaa, jos on läsnä, jos antaa kaikkensa, asiat muuttuvat – se on mantra, jota alkoholistin kanssa parisuhteessa saattaa toiveikkaana toistaa.

Myös Roope valehteli niin sujuvasti, että tuli Sara uunotetuksi. Sara toteaakin kylmään sävyyn, että toinen halusi piilottaa rakkaaltaan niin paljon.

– Totta kai läheiset näkivät sen läpi. Silloin minäkin aloin valehdella. Sanoin heille, että kaikki on nyt paremmin.

Usko muutokseen piti hänet suhteessa kolme vuotta. Todellisuudessa suhde oli muuttumatonta huolta toisesta, ainaista varuillaan oloa. Ulkomaanmatkat ja hetket itselle jäivät vähiin – mitä jos hänen poissa ollessaan tapahtuisi jotain?

Vuosien ajan Sara vakuutteli itselleen ja muille, että suhde oli kunnossa, että ongelmat olivat hallinnassa.

– Olin niin pohjalla, ettei ollut voimia lähteä suhteesta. Jos olisin sanonut lähtemisestä jotain ja siksi olisi tapahtunut jotain, en olisi antanut itselleni anteeksi.

Ratkaiseva hetki tuli yllättäen.

– Sehän en ollut minä, joka lähdin siitä suhteesta. Se viimeinen sana tuli tältä alkoholistiexältäni. ”Voit asua tässä niin pitkään kuin haluat, mutta ehkä tämä suhde oli tässä.” Olin siinä vaiheessa, että voi vittu, Sara pamauttaa.

Silloin tuli toisaalta myös helpotus: kiitos, että hän sanoi sen, mitä Sara oli jo odottanut.

Ero ei ollut nopea vapautuminen. Pettymys ja häpeä vuorottelivat. Miksi hän oli käyttänyt kolme vuotta suhteeseen, jossa rakkautta ei ollut ollut pitkään aikaan?

Eniten suhteesta irtautumisessa kesti sen jälkeen jääneen tyhjyyden kanssa: kuka hän oli ilman jatkuvaa huolta ja vastuuta?

– Piti kysyä peililtä, kuka olen. Miten eläisin, jos ei tarvitsisi koko ajan huolehtia jostain toisesta?

Uusissa ihmissuhteissa vanhat traumat nostivat päätään, mutta silloin hän tajusi, että oli aika hakea apua.

Jälkikäteen moni asia tuntuu selkeältä. Toista ei voi muuttaa, ei rakkaudella, ei uhrauksilla, ei toivomalla, jos toinen ei vielä itse halua muuttua. Sen edessä Sara on yhä neuvoton.

– Tulee kylmät väreet, kun mietin, mitä sanoisin niille, jotka ovat samassa tilanteessa. ”Lähde siitä suhteesta.” Mutta ei se ratkea niin helpolla.

Nyt Sara kuitenkin tietää, millaista elämää hän haluaa elää.

– Olen introvertti. Ei tarvitse olla gaaloissa, jos en halua, ja voin olla kotona ilman fomoa, kun kaverit ovat festareilla. Opin sanomaan ei. Opin puhumaan tunteista.

Lopulta kyse ei ollut toisen menettämisestä, vaan itsensä löytämisestä.

– Älkää menettäkö uskoa itseenne. Menin läpi aikamoisen mankelin, mutta se on menneisyyttä, ja edessä on upeita, ihania asioita.

Lähde: Seiska