Pika-aitajuoksija Annimari Korte avautuu tänään tiistaina julkaistussa (27.10.) Kaj Kunnaksen ja Paavo Nurmen kirjoittamassa Kohtaaminen II -teoksessa kuusi vuotta kestäneestä sairauskierteestään. Hän sairastui pahasti vuonna 2009.

– Olin niin kipeä, että en jaksanut kävellä portaita ylös tai nostaa puhelinta pöydältä. Kroppani oli jatkuvassa tulehdustilassa. Minulla oli lähes puoli vuotta kuumetta. Lääkäreille oli pitkään epäselvää, mikä minua vaivasi. Kaikkea mahdollista testattiin, mutta kukaan ei tiennyt, mikä on vikana. Jatkuva kipu ja epätietoisuus oli karmivaa, Annimari kertoo kirjassa.

Kuolemanpelko oli useita kertoja läsnä huippu-urheilijan arkea. Hän kertoo kirjassa pelänneensä tukehtumista, koska kärsi pitkään eosinofiilisesta ruokatorven tulehduksesta.

– Se on harvinainen ja parantumaton krooninen immuunisysteemin sairaus, joka aiheuttaa allergioita. Olen allerginen lähes kaikelle. Sairaus aiheuttaa nielemisongelmia, ruoan juuttumista ruokatorveen ja närästystä.

– Ruokatorveni turposi usein, mikä johti siihen, että ruoka jäi torveen jumiin. Kun näin tapahtui, saatoin vain kituuttaa ja odotella. Pahimmissa tapauksissa jouduin ambulanssilla sairaalaan. Oksentaminen ja veden juominen ei tilannetta parantanut. Kärsin myös pahoista ruokator- ven ja vatsalaukun krampeista.

Hänen mukaansa ainoa toimiva hoitokeino oli välttää ruoka-aineita, joille olen allerginen. Hän muutti ruokavalion täysin saatuaan diagnoosin.

En pystynyt enää syömään viljaa, pähkinöitä, kalaa, soijaa ja suurinta osaa hedelmistä. Vihanneksia syön vain hyvin kypsennettynä. Ruokavalioni koostuu lihasta, maissista, riisistä ja kananmunista. Ravintolassa syöminen on lähes mahdotonta. Lentokentältä en löydä mitään syötävää.

”Halusin kuolla”

Annemari kertoo kirjassa eläneensä elämänsä pahinta vaihetta vuonna 2015. Kivut olivat niin kovia, ettei hän pystynyt tekemään mitään.

Hän kertoo yrittäneensä itsemurhaa jouluna 2015.

– Vedin rauhoittavia lääkkeitä, joita minulle on kirjoitettu paniikkikohtausten takia. Otin pillereitä jonkin verran yli sallitun annoksen. Lisäksi nautin
pari lasia viiniä, vaikka alkoholi ei sovi lainkaan yhteen tällaisten lääkkeiden kanssa.

– Perheeni hämmästeli, kun lähdin sekavana mummolasta ja hyppäsin auton rattiin. En tiennyt, mihin olin menossa, mutta tiedän, että halusin kuolla. Olin päättänyt tappaa itseni. Ehdin harhailla maantiellä noin 20 minuuttia. Sitten pysähdyin tien varteen ja soitin epätoivoisena äidilleni. En ollutkaan valmis lähtemään.

Lue myös:

Seiska: Mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva Sanna Kiiski ollut jo kaksi vuotta sairauslomalla – ”Pohdin itsemurhaa”