Jälleen tänä vuonna yleisöennätyksen tehnyt Ruisrock osoitti, että Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut festivaali pystyy uudistumaan ajan hengessä. Pitkän linjan kävijöille uutta katsottavaa löytyi uuden sukupolven supertähdistä, kuten teinitähti Robinista, lavalla genrerajoja rikkoneesta JVG:stä sekä Cheekistä.
Yleisön keskellä silti popkulttuurin britneyspearsit ja rapskenen raskaimmat lähiöprinssit eivät nousseet esiin, vaan perusvire tuntui henkivän edelleen pehmeää ja boheemiakin hippiaatetta. Ruissalon salmen rantaa enemmän hippihenkisesti pukeutuvia löytää enää Rainbow Gathering -tapahtumista ympäri Euroopan.

Ruisrock on perustettu Woodstockin aikoihin, 60-luvun vaihteessa. Tuon ajan perustajat eivät hakeneet hippifestivaalia, vaan kultturelli musiikkitapahtuma alkoi kasvaa vuosi vuodelta suuremmaksi. Mutta ajan henki tarttui ja kulki mukana.
Jos aiemmin hippisävyyn pukeutuminen tarkoitti automaattisesti tuomiota LSD:n tai muiden substanssien käyttäjäksi muiden rauhanaktivistien kanssa, Ruisrock osoitti jälleen, että voi olla coolia olla hippi – pukeutumatta rauhanmerkkiin tai hankkimatta Wolkswagen Kleinbusia.
Pyöreitä aurinkolaseja ja leveneviä lahkeita. Mustaa ja luonnonkuoseja. Siinä kun hipsterifestivaalien Coachella-tyyli on länkkärityyli ja hapsut, Ruisrockissa pitää narut pintansa otsalla ja ranteissa, eikä niitä kukkaiskuvioitakaan ole unohdettu.
Kuvat: Tomi Palsa (ylempi) ja Mari Herrala (alempi)