Metropoli.net tapasi Nightwish-kirjan kirjoittaneen Timo Isoahon - "Nightwishin ympärillä oleva yhteishenki on ihan ainutlaatuinen "

Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän yhtyeen Nightwishin ura on ollut huikea – kymmenen miljoonaa myytyä levyä, kymmeniä kulta- ja platinalevyjä sekä loppuunmyytyjä ulkomaisia areenakeikkoja – kuten legendaarinen Wembley Arena vuonna 2015. Yhtyeen uusin levy Endless Forms Most Beautiful herätti paljon huomiota muun muassa evoluutiobiologi Richard Dawkinsin vierailun takia. Nyt levyn syntytarina on luettavissa kirjana. Nightwish – We Were Here on kurkistus bändin kulissien taakse. Kirja pureutuu albuminteon ja kiertue-elämän ihmeelliseen maailmaan. Metropoli.net tavoitti kirjan kirjoittajan Timo Isoahon, joka reissasi bändin mukana neljän vuoden ajan ja kokosi varsinainen lukuelämyksen. Mistä tällaisen eepoksen tekeminen idea syntyi, Timo Isoaho? – Jos en nyt ihan väärin muista, niin idea tuli talvella 2013. Floor Jansen oli tullut yhtyeeseen edellisenä syksynä, ja hän oli toki tässä vaiheessa vielä epävirallinen jäsen. Hän oli kuitenkin jo onnistunut vakuuttamaan suunnilleen ”kaikki”… No, näin sitten eräänä päivänä Tuomasta yhtyeen managerien toimistolla, ja ehdotin, että JOS kaikki menee Floorin kanssa näin hemmetin hyvin jatkossakin, niin tehdään NW:n seuraavasta studioalbumista ja kiertueesta kattava teksti/kuvateos. Tuomas sanoi saman tien, että ilman muuta. – No, kuten tiedämme, asiat ovat menneet (Floorin kanssa) paremmin kuin hyvin, ja kirjasta tuli juuri sellainen kuin pitikin: tarina Nightwishin hyvästä aikakaudesta – eli bändin kokoonpano ei muutu, hymy pysyy orkesterin huulilla alusta loppuun! Isoaho kertoo.

Oliko kirjan tekoprosessi kovinkin haastava? – Materiaalin varsinainen kasaaminen (kuvausreissut, haastattelut, jne.) oli ihan normaalia toimittajan/kuvaajan työtä, mutta oikeastaan koko viime vuosi meni opuksen lopullisen rakenteen hahmotteluun, kirjan varsinaiseen kirjoittamiseen, lopullisten kuvien valitsemiseen, kaikenlaiseen hiomiseen ja niin edelleen. ”Haastava” ei ole ehkä ihan oikea sana, mutta kyllähän joskus viime lokakuun pimeimpinä tunteina – kun työtä oli vielä reilusti jäljellä – kieltämättä tuli jokusen kerran fiilis, että olisipa tämä jo valmis… No, valmista tuli, ja fiilis on hemmetin hyvä! Kirjasta tulee sellainen kuva, että bändin ja sen mukana pörräävien henkilöiden yhteishenki on huikea – tämä taitaa pitää paikkansa? – No, mä luonnollisesti tunnen yhtyeen, managerit, teknikot ja monet taustahenkilöt, ja tosiaan, kuulostaa tämä uskomattomalta tai ei, mutta kyllähän Nightwishin ympärillä oleva yhteishenki on ihan ainutlaatuinen (bändi on kuitenkin nykyisellään eräs maailman isoimmista raskaan musan bändeistä, eli puitteet on aikamoiset…). Varsinkin vime vuosina, Floorin mukaantulon jälkeen, porukka on todellakin vetänyt yhtä köyttä – ja vain yhtä köyttä. – Tämä tuntuu joskus itsestänikin hämmentävältä, mutta bändin jalat ovat edelleenkin täysin maan pinnalla, vaikka saavutuksia (miljoonien levymyyntiä, loppuunmyytyä Wembley Arenaa, jne.) on vaikka muille jakaa. Tuomas Holopainen, bändin kippari, on ihan oikeasti edelleen se maanläheinen kiteeläiskaveri, johon tuli törmättyä ensimmäisen kerran joskus 20 vuotta sitten, Isoaho hehkuttaa.

Kirjassa on bändin yhden aikakauden tarinan lisäksi useiden taustahenkilöiden minihaastatteluita. Oliko jokainen henkilöhaastattelu suunniteltu, vai tuliko niitä otettua ns. lennosta? – Jaa-a! Kirjan ihan lopullinen rakenne eli aika pitkään. Alusta asti oli toki selvää, että bändin haastattelut muodostavat rungon ja ytimen, ja sitten siihen ympärille alkoi matkan varrella tulla kaikenlaista ”muuta juttua”. Eli joo, joitakin haastatteluja tapahtui melkein lennosta, mutta useimmat olivat kyllä pitkän ajan suunnittelun tuotoksia, sanoo Isoaho. Kirja on visuaalisesti melkoisen näyttävä ja siellä on todella paljon tyylikkäitä ottamiasi kuvia. Päätitkö itse, mitä kuvia ja varsinkin mistä niitä laitat, vai suunniteltiinko tämä yhdessä bändin kanssa, että olet juuri tietyillä keikoilla ja kiertueen osilla mukana? – Otin ehkä 99 prosenttia kirjan kuvista, mutta sain esimerkiksi Mikko Karmilalta ja Mika Jussilalta muutamia mahtavia kuvia, jotka täydensivät visuaalista puolta loistavasti. Mutta se, mitä kirjaan päätyi, on pääosin mun, mutta toki myös taittaja Markus Paajalan ”ansiota”. Mulla oli taannoin kaikki kuvat läjässä ja aloin sitten suunnitella, että mitä fotoja millekin aukeamalle tulee, jne. Sitten kun taitto alkoi, annoin Markukselle yleensä jonkun verran vaihtoehtoja, joista hän sitten kasasi lopulliset sivut. Varsinaisessa kuvausvaiheessa bändi antoi mulle TÄYSIN vapaat kädet. Mä menin/tulin niille keikoille, jotka katsoin itse tärkeiksi (tms.) ja nappasin tarvittavat fotot. Toki Tuomas tsekkasi kirjan lopullisen taiton ennen opuksen painoon menoa, mutta hän ei halunnut vaihtaa yhtään fotoa. Ja niitä on mukana noin 1000! Isoaho kertoo. Kuinka kauan olet pyörinyt bändin mukana ylipäätään ja millaisissa rooleissa? – Taisin jo tuolla mainita, että yhteinen historiamme on pitkä. Jos en nyt ihan väärin muista, niin Nightwishin kolmas keikka oli Helsingin Tavastialla alkuvuodesta 1998. Näin sen konsertin ja juttelin silloin ainakin Tuomakselle, ehkä muillekin (ei nyt muista, siitä on se 20 vuotta…). Se oli alku. Sen jälkeen olen ollut bändin mukana ”lukemattomia” kertoja ties missä päin maailmaa. Yleensä olen tehnyt heistä lehtijuttuja (teksti+kuvat, kuten tässä kirjassakin), mutta olen myös napannut paljon kuvia bändin virallisille livejulkaisuille – esimerkiksi albumin Showtime, Storytime kannen. Lisäksi olen ollut kuvaamassa liikkuvaa kuvaa useille yhtyeen livejulkaisuille, kaikenlaista dokkarikamaa, jne. Kaikenlaista, tosiaan… Loppuun vielä pieni markkinointikysymys – kenelle kaikille suosittelisit kirjaa? – Tietenkin kaikille, hahhah! No, jos tällainen vähän syväluotaavampi, suht’ näyttävä teksti/kuvateos Nightwishin ja miksei vähän laajemminkin raskaamman rockin tiimoilta kiinnostaa YHTÄÄN, niin tässä voisi olla potentiaalinen vaihtoehto jokusen illan ajanvietteeksi, Isoaho summaa. Kuvat: Timo Isoaho Kirjan Facebook-sivut: Nightwish – We Were Here