Stam1na - Mustaa kuin hiilikellarissa

Lemin metalliylpeys Stam1na (Antti Hyyrynen: laulu & kitara; Pekka Olkkonen: kitara; Kai-Pekka Kangasmäki: basso; Teppo Velin: rummut) on hiljattain saanut kolmannen albuminsa kauppojen hyllyille. Tällä kertaa levy äänitettiin bändin kotimaisemissa Purple Fly -studiolla pitkän linjan metalli-miehen Janne Joutsenniemen toimiessa tuottajana. Stam1nan luottohenkilö Miitri Aaltonen vastasi levyn miksauspuolesta. Stam1nan kolmas albumi kantaa nimeä Raja.

Tätä kirjoittaessa Raja on ollut pihalla reilun viikon päivät ja ehtinyt kammeta suoraan Suomen virallisen albumilistan kärkisijalle. Muutenkin yhtyeen saama palaute on ollut lähes järjestään positiivista. Levy siis myy kuin leipä ja ostava kansa tuntuu pitävän siitä mitä saa.

Yhtyeen laulava kitaristi Antti Hyyrynen saapuu haastateltavaksi lappeenrantalaiseen anniskeluravintolaan. Annetaan Hyyrysen kertoa, onko menestys tullut yllätyksenä.

– Levy-yhtiön puolelta Saikkonen vähän jo sellaista uumoili, että saatettais ihan kärkikahinoissa olla mukana. Mutta eipä tuota uskalla ajatuksella sen enempää käydä pröystäilemään, ennen ku ite näkee. Kyllähän se yllätti, Hyyrynen myöntää.

Stam1na kävi myös Lappeenrannan Levymusiikissa jakamassa nimmareita halukkaille. Pienenä pelkona takaraivossa kummitellut Spinal tap -skenaario tyhjine tupineen ei onneksi toteutunut vaan paikalle oli saapunut väkeä todella kiitettävästi, osa porukasta hivenen kauempaakin.

– Joo, oli mukava huomata, että porukkaa riitti. Ajankohtakin kun oli aika hankala, eli perjantaipäivä kello neljätoista, niin siinä sitten oltiin vähän ihmeissämme. Mutta mukava huomata, että ihmiset osaa lintsata koulusta ja siellä oli sitten paljon sitä alaikäistä, Hyyrynen kertoilee ja alkaa sen perästä puhua mistäpä muustakaan kuin tisseistä. Vanhana humoristina Hyyrynen mainitsee yhtenä uransa kohokohtana tytön, jonka rasvakudokseen hän sai piirtää puumerkkinsä. Kynä luisti ja hymy oli herkässä.

Mutta palataanpa Rajan äärelle. Stam1nan kanssa kahdella edellisellä albumilla vahvaa jälkeä tehnyt Aaltonen oli siis tällä kertaa mukana miksaajana Joutsenniemen vastattua tuotannosta. Mitenkäs Joutsenniemeen oikeastaan päädyttiinkään?

– Ainahan pitää kokeilla uusiakin juttuja ja pari lättyä kuitenkin oli jo samalla reseptillä tehty. UKK (Uudet kymmenen käskyä, edellinen albumi) oli jo purkissa ja uudet kujeet mielessä ja kun Nummirockissa uskaltauduttiin vanhan idolin kanssa juttusille, kävi ilmi, että herra tekee myös tuottajan hommia. Pyydettiin siinä sitten miestä mukaan ja tämä lähti. Mukava mies ja heittää samanlaista läppää niin kuin vähän osattiin uumoillakin, Hyyrynen valottaa.

Tuottajan vaihdoksesta huolimatta Stam1nan Raja kuulostaa yhtä tunnistettavalta kuin aiemmatkin levytykset eikä mitään radikaaleja muutoksia levyllä kuulla. Tätä Hyyrynen pitää hyvänä asiana.

– Pikkasen kyllä jänskättiin, että näinköhän se alkaa iskeä sekaan niitä tietokonejuttuja. Sampleja ja jotain rumpuluuppeja, jotka ei ole kuitenkaan aiemmin meidän musiikin antiin kuulunut. Mutta hän ei halunnut vaan pikemmin vain vahvisti tätä meidän omaa soundia, joka tässä tapauksessa myös tarkoitti sitten semmoista – ei ihan niin kaikista uusinta – ilmaisua. Se voi olla ihan hyväkin juttu, että nyt ei tehtykään sitten niin saatanan erilaista. Sen oikeestaan näkee sitten yleisöpalautteesta, vielä on vaikea sanoa, kun ei ole uusi levy kuitenkaan ihan kaikkien korviin ehtinyt kantautua.

Raja-albumi alkaa varsin räväkästi parin Speed metal -maisen kipaleen tykityksellä siirtyen sitten jonkinlaiseksi keikkahitiksikin povatun Muistipalapelien kautta hartaisiin ja tunnelmallisiin maisemiin, kappaleessa Vartijaton. Omaan korvaani slovari kuulostaa melko yllättävältä vedolta Stam1nan ollessa kyseessä.

– Kyseessähän on täydessä sielun ja ruumiin voimissa tehty rikos. Meillä on pari ekaa levyä mennyt niin, että helvetillinen möly ja sit toiseksi vika biisi on ollut vähän hitaampi ja taas viimeseks mölytään. Nyt halusimme rakentaa tämän hieman eri tavalla ja omalla tavallaan juuri sen kaikista synkimmän biisin asettelu sinne levyn alkupuoliskolle antaa ehkä kuitenkin kuuntelijalle, joka kuuntelee levyn kokonaan läpi, sellaisen vähän synkemmän kuvan kokonaisuudesta. Palautetta onkin tullut, että täähän on mustaa kuin hiilikellarissa. Ja se on ihan hyvä. Biisi ikään kuin katkaisee sen hektisyyden ja syventää sitä. Enää ei jaksa oikein rähistä sen takia, että pitää rähistä, soittaa ja laulaa nopeasti, että on heavy-metallia. Tekee niin kuin hyvälle tuntuu. Sävellyksenä kuitenkin yksi parhaita, mitä ite sain tälle levylle tehtyä, Hyyrynen analysoi kappaleen taustoja.

Vartijattomien jälkeen levy palaa takaisin vahvasti runnovaan uomaansa. Mukana on tarttuvia kertosäkeitä ja runnovaa riffittelyä puhelauluja ja huutoa unohtamatta. Videobiisissä Lääke liikutaan vaihteeksi hivenen suoremman junttauksen parissa ja jälleen Hyyrynen sylkee vokaaleja varsin kiitettävällä vauhdilla ja vimmalla. Sensuurinkin kynsiin joutunutta napakymppiä parodioivaa videota on Hyyrysen mukaan ladattu netistä yli 40 000 kertaa. Hyyrynen haluaakin kiittää Sub tv:tä sensuroinnista, joka on ollut mitä mainiointa promootiota bändille. Hyyrynen sanoo myös, että ainakin yksi video lienee vielä levyltä myöhemmin tulossa.

Videokipaleen jälkeenkin levy jatkuu tarttuvana ja tiukkana. Loppupuoliskollakin on luvassa iskeviä ja runnovia kappaleita ja päähän jääviä kertosäkeitä. Kaikkinensa kyseessä on mukavan monipuolinen kokonaisuus tarttuvuutta ja räkää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä ajoittaisia rauhoittumisen hetkiä.

Stam1nan sanoitukset ovat aina olleet melko suuressa roolissa yhtyeen musiikissa. Tällä kertaa Hyyrynen hieroi lyriikoita Jarkko Martikaisen avustuksella. Martikainen itse ei kirjoittanut yhtään lineä levylle, mutta oli ikään kuin opettajan roolissa esittäen kysymyksiä, joihin Hyyrynen tekstin muodossa etsi vastauksia. Onnistuneita ja osin uudentyylisiäkin tekstejä voi pitää varsin omaperäisinä ja sointiin hienosti istuvina.

Stam1nan musiikki ei ole teknisesti sieltä helpoimmasta päästä. Kimurantin kitaroinnin ohella Hyyrysen täytyy vielä pystyä laulamaan biisit, joissa tekstiä tulee välillä melkoisella syötöllä. Tästä yhtenä esimerkkinä on Rajan avaava Hammasratas-kipale. Mitenkäs uudet kappaleet on ylipäätään saatu hiottua keikkakuosiin?

– Tekemistä on, kun molemmat kädet tekee eri juttuja ja pitäs vielä siihen päälle laulaa. Mutta treenattu on ja mikäli ei aivan kännipäissämme lavalle menn&a uml;, niin eiköhän se siitä. Nyt on pitkästä aikaa taas biisejä, joissa pitää oikeasti miettiä, missä kohdassa voi vetää henkeä. Siinä on suorittamista. Itse asiassa ne biisit vähän vaativuutensa takia pelottaa, Hyyrynen tunnustaa.

– Joku on tästä laulutyylistä todennut, että se on sellaista rap-laulua. Itse en kuitenkaan räppiä oikeastaan ollenkaan kuuntele enkä ymmärrä ja tämä kyseinen laulutyyli miellyttääkin ennen kaikkea sen helvetillisen informaatiotulvan vuoksi. Kun musiikki on pikkasen tukkoon vedettyä, niin samalla lailla on v…n siistiä puristaa se miljoona sanaa sekuntiin… En tiedä. Pitäisköhän sitä koittaa seuraavaksi räppiä? Joo, Stam1nan seuraava levy tuleekin olemaan suomi-räppiä! mies ilakoi.

Räppiä eli ei, tulevaisuuden suunnitelmista Hyyrysellä ei vielä ole juurikaan sanottavaa. Keikkailla tietysti aiotaan aina syksylle asti ja uutta videotakin kenties värkätään jossain vaiheessa, mutta tulevista levytyksistä ei uskalla sanoa vielä. Uusin on ilmestynyt juuri ja nyt keskitytään siihen.

Kevätkiertue on käsillä ja omituisten kiertuenimien saaga saa jatkoa. Tällä kertaa Stam1na kiertää maata Jorma tai Lasse -kiertuenimen alla. Keikoista puheen ollen annetaan Hyyrysen kertoa lisää taannoisista Saksanmaan vedoista. Olivatko sakemannit fiiliksissä?

– Aika järjestäytynyttä meininkiä. Aika hämmästyttävää seurata tuota heidän keikoilla käynti -kulttuuria. Keikat oli ympäri viikon ja suht isoissa paikoissa. Porukka tuli selvin päin, oli omilla autoilla paikalla, se seiso siellä särmässä rivissä, hiljaa ja keikkaa katsellen. Mutta hyvin otettiin vastaan ja saatiin porukka huutamaan ja olemaan liekeissä. Ei siellä bittiä pyöritetty, mutta kyllä siellä varmaan muutama saksalainen nahkahousu narahti. Ulkomaan keikat toki kiinnostaa tulevaisuudessakin, onhan se vaihtelua.

Toivotaan, että Saikkosen Tuomo löytää Stam1nalle jatkossakin markkinoita myös ulkomailta. Hyyrynen kertoo muutenkin olevansa varsin tyytyväinen Saikkosen ja levy-yhtiön toimintaan. Koska porukka on hyvä ja jätkät muusikoita itsekin, he ymmärtävät bändejä paljon paremmin kuin joku spurgu ison levy-yhtiön puikoissa.
– Kun aikanaan vaihtoehtoja punnittiin, niin kyllä Sakara sieltä nousi selkeästi edukseen esille.
Ja Stam1na saa olla tyytyväinen valintaansa. Markkinointi ainakin toimii, siitä kertoo osaltaan jo tuo edellä mainittu listasijoitus. Medioissa on oltu hyvin esillä ja kevätkiertue käynnissä ja porukkaa riittää varmasti keikoille. Stam1na elää ja voi hyvin. Käykää vaikka tsekkaamassa yhtye livenä.

Stam1na keikalla:

7.3. Mikkeli Bar & Night Vaakuna
8.3. Jyväskylä Lutakko
14.3. Imatra Woodoo
15.3. Joensuu Kohti rokkia
20.3. Oulu Club Teatria
21.3. Kuopio Street bar 41
22.3. Helsinki Nosturi
4.4. Lammi Nuorisotalo
5.4. Turku Klubi
11.4. Tampere Klubi
12.4. Kaustinen Konsta
18.4. Savonlinna OKL – Liikuntahalli
19.4. Helsinki Virgin oil co.
25.4. Kouvola House of Rock
26.4. Eura Osman Tupa

Stam1nan diskografia:
Albumit:
Stam1na (2005)
Uudet kymmenen käskyä (2006)
Raja (2008)

Singlet ja dvd:t:
Likainen parketti -cds/digisingle
Edessäni-digisingle
Paha arkkitehti -cds
Kadonneet kolme sanaa -cds
Sakara Tour -singlet ja –dvd

Teksti: Ilkka heikkinen
Kuvat: Teemu Siltanen