Elokuva-arvio: Gemini Man

Gemini Man tuo mukanaan aivan uudenlaista tekniikkaa myös Suomen elokuvateattereihin.

Finnkino on päivittänyt useita elokuvateattereitaan, jotta niissä voidaan esittää elokuvia kuvanopeudella 60 kuvaa sekunnissa. Normaalisti elokuvateattereissa esitetään 24 kuvaa sekunnissa. Peter Jacksonin ohjaama Hobitti-trilogia esitettiin 3D:nä mullistavasti 48-kuvaa sekunnissa, joten Gemini Manin 3D+ 60 kuvalla sekunnissa on huima kuvateknologinen harppaus.

Elokuva kuvattiin peräti 120 kuvaa sekunnissa, mutta sitä ei esitetä samalla tasolla, koska ihmissilmän ei uskota huomaavan eroa, kun mennään 60:sta ylöspäin.

Gemini Man näyttää visuaalisesti erittäin aidolta ja immersiiviseltä. Monesti katsojasta tuntuu lähes kuin olisi toiminnassa itsekin mukana, varsinkin kun elokuvateatterin äänentoisto saa ajoittain myös penkit tärisemään.

Uudella tekniikalla on kuitenkin kääntöpuolensa. Kun kuva tulee entistäkin terävämmäksi ja aidomman näköiseksi, tietty elokuvamaisuus ja suuren budjetin vau-efekti alkaa kadota. Kuva on varsinkin lähikuvissa niin kliinisen ja koruttoman tarkkaa, että se jopa muistuttaa hieman saippuaoopperoiden tunnelmia. Joidenkin mielestä 60 kuvaa sekunnissa on rasittava silmille, mutta se lienee yksilökohtaista, sillä ennakkonäytöksessä ei ollut havaittavissa moisia ongelmia.

Gemini Man on pohjimmiltaan scifi-toimintaseikkailu. Brokeback Mountainista ja Piin elämästä parhaan ohjaajan Oscar-palkinnot pokannut taiwanilainen Ang Lee osaa tehdä näyttävää toimintaa, kuten Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme -elokuva osoittaa. Tällä kertaa miehen teknologinen kunnianhimo on valitettavasti kuitenkin jyrännyt tuiki tärkeän sisällön. Jos juoni ei vakuuta katsojaa, elokuva ei toimi, vaikka se näyttäisi teknisesti miten hienolta tahansa.

Gemini Man näyttää todellakin hyvin tarkalta ja 3D pääsee erinomaisesti oikeuksiinsa joissakin kohtauksissa. Toimintarymistelyt ovat erittäin nopeatempoisia, näyttäviä ja viihdyttäviä eikä Will Smithin esittämän mestaritason sala-ampujan Henry Broganin digitaalisesti Smithin olemuksen pohjalta tehty kloonikaan näytä liian epäuskottavalta, mutta on tuskallista huomata, miten monesti elokuvassa mennään juonen osalta sieltä, missä aita on matalin.

Yksi suurimmista elokuvan ongelmista on sen perusidea, sillä teema esimiestensä pettämästä huipputaitavasta alaisesta on jo koluttu luita myöden lukuisissa elokuva- ja tv-sarjoissa, kuten Jason Bourne, John Wick ja Killing Eve. Tämä johtuu siitä, että Gemini Manin idea kehitettiin jo vuonna 1997 Disneylla. Sittemmin edesmenneen Tony Scottin piti ohjata se ja elokuvaan liitettiin vuosien varrella useita eri tähtiä, kuten Harrison Ford, Clint Eastwood sekä Sean Connery. Elokuvaa kirjoitettiin uusiksi lukuisia kertoja ja lopulta se eteni tuotantoon tunnettujen tekijöiden voimin. Kun mukana olivat muiden muassa Ang Lee, Will Smith, Jerry Bruckheimer sekä Game of Thronesin käsikirjoittaja David Benioff, mikä olisi voinut mennä pieleen? Kyseisten herrojen työpanosten osalta valitettavasti lähes kaikki. Edes Will Smith ei pääse käyttämään huomattavia komiikan lahjojaan, vaikka esittää elokuvassa kahta hahmoa, 51-vuotiasta DIA:n salamurhaaja Henryä sekä hänen 23-vuotiasta Junior-klooniaan, jonka tappolistalle Henry joutuu.

Elokuvan juoni synnyttää jatkuvasti epäuskoisia kysymyksiä. Miksi esimerkiksi mehiläisille kuolettavasti allerginen salamurhaaja makaa elokuvan alussa pitkään niityllä, joka voi kuhista mehiläisiä? Miksi salamurha tehdään ampumalla sivulta täyttä vauhtia liikkuvaan junaan? Eikö muka helpompaa keinoa ole, esim. venäläisten käyttämä polonium-myrkky? Miksi Henry paljastaa tuntemattomalle häntä salaa varjostamaan lähetetylle DIA-agentille Danny Zakarweskille (Mary Elizabeth Winstead) mehiläis-allergiansa ja miksi hän paljastaa tälle myös totuudenmukaisesti suurimman pelkonsa olevan hukkuminen? Miten Henryn entinen armeijakaveri Baron (Benedict Wong) saa muka tuosta vain ”lainattua” Gulfstream-suihkukoneen, jotta porukka voi lennellä sillä salaisesti ympäri maailmaa? Miten he saavat lentoluvat ja löpöt tankkiin? Elokuvan edetessä epäuskottavat tapahtumat jatkuvat. Lisäksi Henryn päävastustajan Clay Varrisin (Clive Owen) perustelut alaisensa pettämiselle ja muille valinnoilleen ovat parhaimmillaankin ontuvia. Vauhdikkaissa toimintaelokuvissa ja etenkin vanhemmissa James Bondeissa uskottavat selitykset jäävät monesti toiminnan varjoon, eivätkä kuitenkaan ylivoimaisesti haittaa, mutta jotain rotia sentään olisi Ang Leeltä tarvittu.

Toimintakohtaukset ovat tässä elokuvassa onneksi hyvin näyttäviä ja vauhdikkaita, ja 60 fps sekä 3D+ tekevät kaiken todentuntuisemmaksi. Klooni on luotu armottoman tarkkuuden vaatimuksiin nähden varsin taitavasti, eikä sen liikkeistä joskus paljastuva hetkittäinen digitaalisuuskaan haittaa. Elokuvan kohokohdiksi nousevat hohhoijaa-juonen sijaan visuaaliset saavutukset sekä rymisevät takaa-ajot, varsinkin moottoripyörillä. Myös intensiiviset supersotilaiden yhteenotot ovat hyvin viihdyttäviä, ja Will Smith on aina Will Smith, vaikkei tällä kertaa pääsekään viljelemään huumoriaan vasta kuin loppurepliikeissä.

Jos menet katsomaan tämän elokuvan, älä haaskaa sen juonelle kahta ajatusta, vaan laita 3D-lasit päähän, heitä aivot narikkaan ja nautiskele vauhdikkaista rymistelyistä, 60 kuvasta sekunnissa sekä digitaalisen kloonin luomiseen käytetyn tehostetiimin tuhansien työtuntien lopputuloksesta.

Jos digitaalisten hahmojen kehitys ja deepfake-teknologia etenevät tällä tahdilla, Will Smithiltä ja muilta supertähdiltä voi olla jatkossa tulossa yhä uusia elokuvia jopa satojen vuosien ajan…

Ensi-ilta: 11.10.2019
Ikäraja: 12
Kesto: 117 min.
Ohjaus: Ang Lee
Käsikirjoitus: David Benioff, Billy Ray, Darren Lemke
Näyttelijät: Will Smith, Mary Elizabeth Winstead, Clive Owen, Benedict Wong
Tuottajat: Jerry Bruckheimer, David Ellison, Dana Goldberg, Don Granger
Tuotanto: Skydance Media, Jerry Bruckheimer Films, Fosun Pictures, Alibaba Pictures

Uutuus: Jokaisesta voitosta ja tappiosta rahaa takaisin!
Uutuus: Jokaisesta voitosta ja tappiosta rahaa takaisin!