Eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt kaipaavat malttia susihysteriaan

Eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt ovat huolestuneita eri puolilla maata susiin kohdistuneesta petovihasta ja julkisuudessa esiintyneistä perättömistä väittämistä Suomen liian tiukasta susipolitiikasta ja ylisuuresta susikannasta. Susi on edelleen maassamme erittäin uhanalainen laji, ja susikanta on taantunut useiden vuosien ajan. Petojen uhkaa ovat korostaneet useat paikallislehtiartikkelit sekä eräät metsästäjätahot, jotka ovat vaatineet susien tappamista helpottavia laki- ja määräysmuutoksia. Viha-aallon taustalla vaikuttaa huoli koirien, kotieläinten ja oman hengen ja terveyden puolesta. Suurin vaikutus on tietämättömyydellä, jota perättömät puheet kasvavasta susikannasta ja -vaarasta ruokkivat. Viimeksi eilen sunnuntaina metsästäjät tappoivat luvatta varsinaissuomalaisen susilauman alfanaaraan. Suomen luonnonsuojeluliitto muistutti viimeksi tiedotteessaan 12.1.2012, että vaikka susivahingoilla ja susien liikkumisella pihapiirissä pelotellaan, susivahinkojen määrä on itse asiassa pienentynyt huomattavasti. Eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt tuomitsevat tietoisen ihmisten pelottelun ja petovihaan yllyttämisen ja muistuttavat, että Suomen susikanta on äärimmäisen pieni eikä kestä pyynnin kasvattamista. – Paikallisten asukkaiden pelko on ymmärrettävää, mutta useimmiten aiheetonta. Maassamme ei ole todellista susivaaraa. Susi on Suomessa erittäin uhanalainen laji, jonka kannan koko on viimeisimmän Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen laskelman mukaan vain 135-145 yksilöä koko maassa. Näin harvinaisen eläimen kohtaaminen luonnossa on hyvin epätodennäköistä. Realistisempi pelko tässä tilanteessa on lajin häviäminen maastamme kokonaan, Luonto-Liiton susikampanjavastaava Aura Yliselä selventää. Myös Ylä-Savossa Vieremällä pihoilla liikkuneet sudet ovat saaneet aikaan laajan susipelon. Kuntaan halutaan nyt lisää sudenkaatolupia, vaikka maa- metsätalousministeriön asettama kaatolupamäärä on tullut jo täyteen. Yhdistykset tuomitsevat poikkeusluvat ja pitävät ilmausta ”häirikköpeto” harhaanjohtavana. – Tätä nykyä jokainen pihan poikki kulkeva suurpeto leimataan helposti häiriköksi, jolle haetaan tappolupaa. Samalla unohdetaan, että koira- ja kotieläinvahinkoja voidaan ennaltaehkäistä aitauksilla, karkotteilla ja suojaliiveillä, jotka laitetaan koiran päälle metsästysretkillä. Kaatolupia pitäisi myöntää aina vasta sitten, kun kaikkia ennaltaehkäiseviä keinoja on jo kokeiltu, Wild Lynx ry:n puheenjohtaja Jaana Julin lisää. Yhdistykset painottavat, että susien kaatolupien myöntämisperusteita olisi yhtenäistettävä eikä niitä saa kytkeä paikallisiin lähtökohtiin, kuten jotkut susien metsästystä puoltavat tahot ovat vaatineet. Tällä hetkellä pyyntiluvista päättää maa- ja metsätalousministeriö ja poikkeusluvista Suomen riistakeskus. – On muistettava, että Suomessa on susia vähemmän kuin saimaannorppia, ja meillä on kansainvälinen vastuu suojella uhanalaisia eläinlajejamme. Tämän takia suden kaatolupia on jaettava maassamme aina vain EU:n luontodirektiivin mukaisesti eli erittäin tiukoin perustein. Tätä puoltaa sekin seikka, että Norjan ja Ruotsin susikannat ovat riippuvaisia Suomen kautta kulkevista susista, Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY ry:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen selventää. – Salametsästys on yksi lajin suurimmista uhkista. Petovihan ja pelottelun seurauksena eläimiä tapetaan salaa erityisen julmin ja laittomin menetelmin. Salametsästykseen onkin puututtava tehokkaasti ja metsästyksen valvontaan on saatava lisää resursseja, muistuttaa SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö. Lähde: Suomen Eläinsuojeluliitto