Elokuva-arvio: The Predator (UHD)

Vuonna 1987 ensi-iltansa saanut Predator – saalistaja kertoi Arnold Schwarzeneggerin johtamasta erikoisjoukosta, joka kohtasi viidakossa pahimman mahdollisen vastustajansa, ihmisiä huvikseen metsästävän alienin. Iso-Arska oli ainoa karskeista kovanaamoista, joka selvisi hengissä taistelusssa huipputeknologiaa avukseen käyttänyttä predatoria vastaan. John McTiernanin ohjaamasta elokuvasta tuli valtaisa menestys, joka on poikinut useita jatko-osia. Tällä kerralla on vuorossa alkuperäisessä elokuvassa näyttelijänä ja dialogikäsikirjoittajana härskejä vitsejä viljelleen Shane Blackin lisäys Predator-universumiin. Black on meritoitunut useiden menestyselokuvien käsikirjoittajana (mm. Tappava ase 1 ja 2 sekä Last Action Hero) ja ohjaajana (Iron Man 3, The Nice Guys). Alkuperäisen elokuvan mukaisesti epäsovinnaisia vitsejä jälleen lentelee ja meno on erittäin brutaalia. Toimintaa, verta, suolenpätkiä ja palasiksi räjähtäviä ihmisiä ei tästä elokuvasta puutu. Elokuva alkaa ensimmäisen version mukaisesti viidakossa erikoisryhmän sotilaiden ollessa suorittamassa salaista tehtävää. Sala-ampuja Quinn McKenna (Boyd Holbrook) on Schwarzeneggerin mukaisesti ainoa, joka selviää ryhmästään hengissä kohtaamisessa maahan rantautuneen predatorin kanssa. McKenna anastaa predatorilta teknologiaa ja postittaa sen salaa USA:han postilokeroonsa, josta se päätyy sattuman kautta hänen autistiselle huippuälykkäälle pojalleen Rorylle (Jacob Tremblay).

McKenna passitetaan hallituksen toimesta ”tutkimuksiin”, mutta käytännössä hänelle annetaan hullun paperit. Mies löytää itsensä bussista henkisistä ongelmista kärsivien ja härskejä vitsejä heittelevien entisten sotilaiden kanssa, jotka ovat menossa terapiaan. Kiinni otettu predator kuitenkin muuttaa kaiken karkaamalla CIA:n labrasta ja McKennan johtama epäsankarimainen porukka huomaa olevansa kaupungin viimeinen toivo. Labrassa alienin ensimmäisen kerran nähnyt evoluutiobiologi Casey Bracket (Olivia Munn) selviää predatorin väkivaltaisesta paosta ja liittyy hullujen remmiin. Jälleen epäsovinnaisen härskit vitsit lentävät puolin ja toisin. Sillä aikaa McKennanin poika on oppinut käyttämään predatorin laitteita ja CIA sieppaa hänet. Tästä eteenpäin alkaa melkoinen mellastus, josta osa on todennäköisesti lisäkuvausten värittämää. Elokuvan ensimmäinen versio näytettiin testiyleisölle, jonka tuomioiden perusteella studio vaati mittavia lisäkuvauksia. Yhtäkkiä juonessa aletaan hyppiä harppauksin eteenpäin ja räiskintä kiihtyy. Toki toiminta on myös näyttävästi tehtyä ja nyt esiteltävä yli kolmimetrinen uusi versio avaruussaalistajasta mätkii labrasta paennutta ”petturi-predatoria” mallikkaasti mennen tullen. Bracket keksii, että isompi predator on kehittyneempi versio edellisestä ja että tämä on mahdollista, koska predatorit näyttävät keräävän DNA:ta galaksin vahvimmilta lajeilta ja lisäävän sitä itseensä. Tässä vaiheessa mukaan saadaan myös sanomaa ihmiskunnan vääjäämättömästä ja pian tapahtuvavasta tuhosta ilmastonmuutoksen takia. Vaikka elokuva on vauhdikasta ja varsin viihdyttävää toimintaa, yksi asia, joka monia häiritsee joidenkin juonen epäjohdonmukaisuuksien lisäksi, ovat predatorien koirat, nuo rastapäiset avaruushurtat, jotka vain eivät tunnu mitenkään tunnu sopivilta tähän yhtälöön. Niiden epäuskottavuutta lisää vielä se, että kun toinen niistä saa luodin päähänsä, siitä tuleekin yhtäkkiä ihmisten suurin ystävä. Elokuvan lisämateriaaleista selviää, että pois leikatut kohtaukset liittyvät etenkin henkilökuvien syvyyden rakentamiseen. Hahmoihin toki ehtii jonkin verran tutustua elokuvan aikana, mutta syvemmälle luotaavat tutkielmat on korvattu suoraviivaisella toiminnalla elokuvateattereihin päätyneessä leikkauksessa. Elokuva siis alkaa mielenkiintoisesti, kun meksikolaisesta viidakosta siirrytään amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, mutta ryminän alkaessa ja epäuskottavien juonen aukkojen lisääntyessä huomio suuntautuu alati räjähtävämpään toimintaan, jota sitäkin on tietenkin viihdyttävä katsella, varsinkin jos on scifin ja toimintaelokuvien ystävä. Predator-pukujen valmistamiseen ja niiden pään robotiikkaan on kiinnitetty tällä kertaa entistä enemmän huomiota ja ne ovatkin varsin uskottavan näköisiä. Myös muita tehosteita on pyritty tekemään vanhan koulukunnan tyyliin, pitäen tietokonegrafiikat mahdollisimman vähäisinä, vaikka niitäkin toki mukana on paljon. Kaikki kuitenkin näyttää hienolta ja mielenkiintoiselta. Lisämateriaaleista löytyy mukavan paljon suomeksi tekstitettyä ohjelmaa elokuvan taustoista ja sen tekemisestä. Jos etsit syväluotaavia dramaattisia henkilöhahmoja ja aukotonta juonta, tämä elokuva ei ole sinulle, mutta jos viihdyt brutaalin ja väkivaltaisen toiminnan, vitsejä ja luoteja viskelevien kovanaamojen, avaruuskoirien sekä hurjien rapunaamaisten ja rastatukkaisten avaruusmetsästäjien keskiössä, ei muuta kuin popparit tulille ja leffa koneeseen. Ja 4K UHD -laadulla kaikki tietenkin näyttää hienommalta! Julkaisupäivämäärä: 28.1. Lajityyppi: Scifi/toimintakauhu Kesto: 1 h 47 min Tuotantovuosi: 2018 Ikäraja: 16 Formaatit: UHD, Blu-ray, DVD Lisämateriaalia: Deleted scenes / A Touch of Black / Predator Evolution / The Takedown Team / Predator Catch-Up / Gallery

LUE MYÖS: