Miehen ja ketun hellyyttävä kohtaaminen

Villieläimet joutuvat yhä ahtaammalle asutuksen kasvaessa ja kaupunkien kutistaessa niiden luonnollista elinympäristöä. Useat eläimet soputuvat muuttuviin olosuhteisiin, mutta joutuvat kohtaamaan aivan erilaisia vaaroja kuin metsissä. Helsinkiläisen Tomi Tuhkasen Facebookissa jakama tarina kertoo, kuinka ihmisen ja villieläimen kohtaaminen voi päättyä onnelliseen lopputulokseen. Pikku kettu vaelsi teillä tietämättömillä ilman emoa. Ilman ruokaa. Kylmissään sateen kastelemana. Väsyneenä ja heikossa kunnossa. Ei löytänyt kotiin. Ei löytänyt äidin luokse. Osittain autotiellä vaeltaen. Autot ajoivat ohi juuri ja juuri väistäen. Käveli bussipysäkin ohi jossa ihmiset vain katsoivat ilmeellä ”mene vittuun mulla on kiire kotiin” ajoin auton tien sivuun seurasin kaveria hetken. Estin 3 kertaa pääsyn autotielle missä ihmisillä oli kiire päästä kotiin katsomaan kauniita ja rohkeita. Soitin eläinsuojeluyhdistykseen josta eteenpäin kettuja hoitavalle henkilölle. Odotellessani lisäohjeita estin vielä pääsyn autotielle jolloin tämä kaveri jäi viereeni. Rapsutin korvan takaa jolloin pieni viaton karvapallo painautui lähemmäs sulkien silmänsä täristen kylmästä. Autosta fleese johon käärin pikkuisen. Ilme vaihtui masentuneesta eskimosta Jamaicalaiseen rantabaarinpitäjään hetkessä. Lämmin, turva ja joku jota kiinnostaa tämän pienen viattoman eläimen kohtalo. Autossa auringon lämmittäessä reggae soiden oli tyypin hyvä olla. Venytteli pieniä jalkojaan ja katsoi pari kertaa, että olen vierellä ja jatkoi unia. Hänet on toimitettu hoitoon. Hänelle on annettu mahdollisuus. kettujuttu