Peliarvio: Starhawk

[jwplayer]http://youtu.be/64PTsyzCqVs[/jwplayer]
Starhawk on edeltäjänsä Warhawkin jalanjälkiin tehty scifi-avaruuslänkkäri. Näiden kahden pelin tarinoilla ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta pelimekaniikka ja moninpeli ovat samoilla linjoilla.
Starhawkin päähahmo Emmet Graves on palkkasoturi ja pyssysankari, joka on aiemmissa seikkailuissaan altistunut repeämäenergialle ja pystyy näin ollen käyttämään sitä hyväkseen. Repeämäenergia vastaa länkkäreiden kultaa ja myöhempien aikojen öljyä, joka on aikansa tärkein ja arvokkain energian lähde. Repeämäenergia valjastetaan repeämän päälle asennettavilla voimalaitoksilla, joista energia pumpataan varastoitavaksi planeetan kiertoradalla olevaan valtavaan avaruusalukseen, joka on yhdistelmä tämän päivän lentotukialusta ja öljytankkeria, tulevaisuuden avaruusversiona tietenkin.
Pelin konfliktit aiheutuvat kapinallisten outcastien eli ”arpinaamojen” hyökkäyksistä riftereiden repeämävoimaloita ja repeämäenergiaa kuljettavia aluksia vastaan. Gravesille on kuitenkin tärkeintä vain raha ja tehtävien loppuun saakka vieminen. Yksinpelin juonenkäänteiden myötä myös muita asioita nousee Gravesin arvomaailmaan.
Starhawkin yksinpeli on menevää peruskauraa ja se toimii tarinoitettuna oppaana moninpeliä varten. Kolmannen persoonan jalkamiehenä ammuskelun lisäksi pelissä ajetaan ja ammutaan monen muotoisilla kulkuneuvoilla, sekä rakennellaan tärkeitä strategisia elementtejä.
Sarjakuvamainen grafiikka, länkkäriteeman mukainen äänimaailma ja monipuolisesti vaihtuvat tehtävät ovat kuitenkin riittävän kiinnostavia, jotta yksinpeli ei ala maistua puulta. Tarinan edetessä pelaaja oppii moninpelissä tarvittavia perustaitoja, mutta opittavaa jää vielä 32 pelaajan verkkotaisteluihinkin, varsinkin taitopuolella. Pelin kenties tyydyttävintä ja ainakin erottuvinta antia ovat strategisia hoksottimia vaativat rakennusten ja laitteiden rakentamiset, jotka on toteutettu miehekkään ryminän ja hienojen graafisten efektien kera laitteen sinkoutuessa suoraan planeetan kiertoradalta täsmälleen tilaamaasi kohtaan korvia huumaavalla metelillä. Rakennuksia voi jatkokehittää esim. asentamalla niiden päälle sädeaseita. Varsinaiset sädetykki- ja ilmatorjuntatornit ovat tehokkaita aseita pelaajan tähtäileminä, mutta ne puolustautuvat hyökkäyksiltä myös itsenäisesti.
Muurien, aseiden, voimakenttien, korjauslaitteiden, kiituri- ja tankkirakennusten jne. rakentelu on mukavaa hommaa, mutta se vaatii harkintaa, sillä etenkin moninpelissä käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset. Kullakin joukkueella on tietty määrä rakennuskapasiteettia käytettävissään. Jos esim. liian monta hätähousua tilaa itselleen heti kierroksen alussa Sidewiderit eli pikakiiturit, tukikohtaa ei saada rakennettua kovinkaan puolustuskykyiseksi. Tätä on tosin pehmennetty sillä, että kaikki tehokkaimmat kulkuneuvot, kuten tankit ja Hawkit eivät ole käytettävissä heti kierroksen alussa. Kätevän lisän rakenteluun tuovat myös kierrätys, eli tarpeettomaksi muuttuneen rakennuksen voi kierrättää joksikin muuksi. Taistelun ja tehtävän luonteesta riippuen pelin eri vaiheissa tarvitaan erilaisia rakennuksia, jonka vuoksi kierrätys on tervetullut ominaisuus.
Nimensä mukaisesti pelissä myös luonnollisesti lennetään. Hawk toimii hyvin ja sen lento-ominaisuuksia voi säätää monipuolisesti oman maun mukaan. Lentäminen on sujuvaa, mutta ei niin helppoa etteikö se vaatisi harjoittelua. Varsinaiset lentäjä-ässät saavat edun verkkopelissä, mutta myös rakentelijat voivat ilmatorjuntatorneillaan torjua Hawkien ryntäilyt. Tankit ja nopeammat kiiturit tuovat strategiaan omat lisämausteensa, sillä esim. tankilla voi paukuttaa tukikohtaa vaikkapa kukkulan takaa turvasta, jolloin vihollisen täytyy puolustautua sitä vastaan joko Hawkilla tai omalla tankilla, tai lähettämällä jalkamiehiä sissi-iskuun. Verkkopelistä löytyvät tutut tappomatsit ja lipunryöstöt, sekä yhteistyötila, jossa Horde-tyylisesti taistellaan kimppuun hyökkääviä vihollisten aaltoja vastaan. Verkossa voi myös taistella ”pelkkää” maasotaa, jolloin lentolaitteet ovat pois käytöstä.
Graafisesti peli on riittävän tyylikäs, vaikka ei varsinaisesti häikäise missään vaiheessa, mutta se mitä grafiikasta on jätetty pois on lisätty verkkopelin toimivuuteen. Pieniä bugeja siitäkin tosin ainakin arviota kirjoitettaessa vielä löytyi, kuten se että jalkamies pystyi puukottamaan tankissa istuvan vastustajansa hengiltä.
Kaiken kaikkiaan Starhawkin tarjoama avaruusmaailma on mielenkiintoinen tuttavuus. Pelin noin 6 tuntia kestävän yksinpeliosuuden jälkeen verkkotaistelujen parissa viihtyy vielä useita kuukausia. Klaanipeleihinkin tarjoutuu hyvät edellytykset, sillä Starhawkin verkkosodissa menestytään parhaiten hyvällä joukkueen sisäisellä kommunikaatiolla ja yhteispelillä.
Lajityyppi: Räiskintä
Ikäraja: 16
Julkaisuaika: 9.5.2012
Alusta: PS3
Kehittäjä: LightBox Interactive, SCE Santa Monica Studio
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Pelaajamäärä: 1 – 2 (verkossa 2-32)
Muut tiedot: HDTV, 1080i, 720p, värinätoiminto